Salmonella typhimurium hevosilla
Salmonellatartunta hevosella
Toimenpiteet todettaessa salmonella naudan tai sian
teurastamonäytteessä
Muutoksia terveystodistusten antoa koskeviin vaatimuksiin hevosten
rajanylityksissä Pohjoismaiden välillä
Eläinvälittäjärekisteri
Muutos lampaiden ja vuohien scrapie-näytteenottoon
Antibioottiresistenssiä pohjavedessä
Muutoksia lääkeluetteloihin
Eläinlääketieteellistä perustutkintoa arvioiva
työryhmä
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi eläinlääkintävahinkojen
arviolautakunnasta
Virkaeläinlääkärin tehtävät
Yliopistollisessa eläinsairaalassa havaittiin syys-lokakuun vaihteessa viidellä hevospotilaalla Salmonella typhimurium tartunta. Kaksi hevosta on lopetettu. Infektiot ovat todennäköisesti sairaalaperäisiä, bakteeri on ilmeisesti tullut sairaalaan oireettoman kantajaeläimen mukana. Kyseessä on myös melko resistentti kanta. Tilannetta selvittämään on perustettu sairaalahygieniatyöryhmä. Hevossairaalan puhdistus ja desinfektiotoimenpiteet on käynnistetty, ja omistajia sekä viranomaisia on informoitu asiasta. Yliopistollinen eläinsairaala ottaa kustannuksellaan salmonellanäytteet niistä hevospotilaista, jotka ovat olleet sairaalahoidossa ajalla 1.9-19.10.01. Poliklinikalla käyneiden hevosten tai tallien muiden hevosten näytteenottoa on omistajille suositeltu siinä tapauksessa, jos hevosilla on salmonellatartunnan oireita. Näiden hevosten näytteenotto tapahtuu omistajan kustannuksella. Omistajia on neuvottu ottamaan tarvittaessa yhteyttä kunnaneläinlääkäriin.
Salmonella typhimuriumin aiheuttamat infektiot ovat hevosilla olleet Suomessa harvinaisia. Bakteeri voi tarttua useisiin eläinlajeihin ja ihmiseen. Ongelmalliseksi bakteerin tekee se, että hevosia kuljetetaan paljon, ja myös lapset ovat kontaktissa hevosten kanssa. Kontaktit hevosen ja ihmisten välillä ovat aivan toista luokkaa kuin esim. tuotantoeläimillä. Monella tilalla on hevosten lisäksi myös tuotantoeläimiä. Tartuntatautien torjuntaan hevosilla tulisikin kiinnittää erityistä huomiota. Lainsäädännöllisesti vastuu on elinkeinon harjoittajalla eli käytännössä hevosten omistajilla.
Pieni hygieniamuistio talleja varten
Merja Rantala, ELL
Hevosen salmonella ei kuulu lakisääteisesti vastustettaviin eläintauteihin. Hevosella todetusta salmonellatartunnasta on kuitenkin ilmoitettava maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolle joko välittömästi (S. abortus equi, salmonellan aiheuttama tarttuva keskenvarsominen) tai kuukausittain (muut hevosten salmonellatartunnat). Todettuun salmonellatartuntaan on aina syytä suhtautua vakavasti erityisesti sen ihmisille ja tuotantoeläimille aiheuttaman tartuntavaaran vuoksi.
Jos salmonellapositiiviseksi todettu hevonen on voinut tartuttaa myös saman tilan nautoja tai sikoja, on kunnaneläinlääkärin tutkittava kyseiset eläimet salmonellan varalta. Tuotantoeläinten (naudat, siat, siipikarja) salmonella kuuluu lakisääteisesti vastustettaviin, valvottaviin eläintauteihin. Salmonelloosin vastustamisesta naudoissa ja sioissa säädetään Eläinlääkintölainsäädännön kohdassa D 105 (MMMEEOp nro 23/EEO/95). Vain jos tartunta hevosesta nautoihin tai sikoihin on hyvin epätodennäköinen, ei kyseisiä eläimiä tarvitse tutkia.
Vastuu tilan hevosten salmonellatutkimuksista ja tartuntojen leviämisen estämisestä on ensisijaisesti hevosten omistajalla. Jos ratsastuskoulun tai muuta vastaavaa yleisölle avointa toimintaa harjoittavan tilan hevosissa on todettu salmonella tai tartunnasta on vahva epäily, on ihmisten tartuntojen ehkäisyyn kiinnitettävä erityistä huomiota. Jos ratsastuskoulun toimenpiteet ihmisten suojaamiseksi eivät ole riittäviä, voi kunnan terveydensuojeluviranomainen antaa toimijalle kieltoja ja määräyksiä terveydensuojelulain nojalla.
Eläinlääkintötarkastaja Sirpa Kiviruusu,
p. 160 2874, sirpa.kiviruusu@mmm.fi
Jos teurastamossa otetussa naudan tai sian imusolmukenäytteessä todetaan salmonella, bakteerikanta lähetetään Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitokseen (EELA) varmistettavaksi ja tyypitettäväksi. Tutkimustuloksen varmistuttua EELA lähettää tiedon tuloksesta teurastamolle, tarkastuseläinlääkärille, läänineläinlääkärille sekä eläimen lähettäneen tuotantotilan sijaintikunnan kunnaneläinlääkärille. Säädökset ilmoittamisesta ovat maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa salmonellavalvonnasta teurastamossa ja leikkaamossa (20/EEO/2001, J 40).
Kunnaneläinlääkärin saatua tiedon EELAn varmistamasta salmonellapositiivisesta tutkimustuloksesta, hän menee ilman erillistä määräystä tuotantotilalle ottamaan tilan naudoista ja sioista ulostenäytteet, jotka lähetetään EELAn hyväksymään laboratorioon tutkittavaksi salmonellan varalta. Ohjeet ulostenäytteiden ottamisesta löytyvät MMMEEO:n päätöksestä salmonellan vastustamisesta naudoissa ja sioissa (23/EEO/95, D 105). Jos näiden ulostenäytteiden perusteella jollakin tilan naudalla tai sialla todetaan salmonellatartunta, on kunnaneläinlääkärin annettava tilan omistajalle kirjallisesti rajoittavat määräykset päätöksen D 105 mukaisesti. Pelkän teurastamolla imusolmukkeista tehdyn tutkimuksen perusteella ei siis rajoittavia määräyksiä vielä anneta.
Salmonellapositiivisiksi todetut eläimet eristetään tilan muista eläimistä mahdollisimman tehokkaasti ja tutkitaan salmonellan varalta kunnaneläinlääkärin määräämin väliajoin. Tartunnan lähde pyritään selvittämään ottamalla ulostenäytteitä myös tilan muista tuotantoeläimistä ja tarvittaessa myös rehuista. Kunnaneläinlääkäri antaa tilalle ohjeet tartunnan hävittämisestä puhdistus- ja desinfiointitoimenpiteineen. Kunnaneläinlääkärin on myös ilmoitettava todetusta salmonellatartunnasta sille meijerille, johon tilalta toimitetaan maitoa, keinosiemennysosuuskuntaan sekä teurastamoille, joihin tilalta viedään eläimiä teurastettavaksi. Kliinistä salmonelloosia sairastavaa eläintä ei saa toimittaa teurastamoon. Sen sijaan oireettomat, salmonellapositiivisiksi todetut eläimet voidaan teurastaa, kunhan tällaisen eläimen teuraaksi lähettämisestä ilmoitetaan tarkastuseläinlääkärille etukäteen. Tarkemmat ohjeet salmonelloosin vastustamisesta naudoissa ja sioissa löytyvät Eläinlääkintölainsäädännön kohdasta D 105.
Eläinlääkintötarkastaja Sirpa Kiviruusu,
p. 160 2874, sirpa.kiviruusu@mmm.fi
Eläinlääkintötarkastaja Terhi Laaksonen,
p. 160 2782, terhi.laaksonen@mmm.fi
MMMEEO:n päätöksen nro 598/1994 (Ea 10) mukaan Suomen ja muun ETA-maan välistä rajaa ylittävän hevosen mukana on seurattava edellä mainitun päätöksen mukainen voimassa oleva terveystodistus sekä rekisteröidyillä hevosilla tunnistamisasiakirja (rekisterikirja tai hevospassi). Poikkeuksena EU:n yleisistä vaatimuksista on aiempiin sopimuksiin liittyen sallittu rekisteröityjen hevosten tuonti ja vienti Suomen ja Ruotsin sekä Suomen ja Tanskan välillä ilman terveystodistusta, kun tunnistamisasiakirja on seurannut hevosen mukana. Koska vastaavia sopimuksia Ruotsin ja Tanskan välillä ei aiemmin ole ollut sekä johtuen Ruotsin kansallisesta lainsäädännöstä, joudutaan aiempaa käytäntöä hieman muuttamaan 15.11.2001 lähtien.
Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja solmivat syksyllä 2001 keskinäisen sopimuksen koskien kilpahevosten rajanylityksiä kilpailumatkoilla. Sopimus koskee rekisteröityjä hevosia, jotka ylittävät kyseessä olevien maiden välisen rajan osallistuakseen ravi-, laukka-, este-, koulu- tai maastoratsastuskilpailuihin taikka valjakkoajokilpailuihin, matkaratsastukseen, islanninhevosten ratsastuskilpailuihin tai westernratsastuskilpailuihin. Sopimus muuttaa MMMEEO:n päätöstä nro 598/1994 (Ea 10) kumoten nykyisen liikkumisvapauden, joka perustuu kahdenväliseen sopimukseen Suomen ja Ruotsin ja toisaalta Suomen ja Tanskan välillä. Sopimusluonnos on ollut lausunnolla sidosryhmillä loka-marraskuussa 2000.
Uuden yhteispohjoismaisen sopimuksen mukaan kilpahevoselta ei vaadita päätöksen nro 598/1994 mukaista eläinlääkärin terveystarkastusta ja siihen liittyvää terveystodistusta viiden vuorokauden sisällä ennen ensimmäistä kilpailupäivää sekä vastaavasti viiden vuorokauden aikana viimeisen kilpailupäivän jälkeen. Hevosen mukana tulee kuitenkin olla hyväksytyn jalostus- tai kilpailujärjestön antama tunnistamisasiakirja sekä vahvistus kilpailuun osallistumisesta (menomatkalla esim. ilmoittautumislomake tai lähtölista). Niissä tapauksissa, joita tämä sopimus ei koske, on hevosen mukana aina oltava virkaeläinlääkärin allekirjoittama terveystodistus suoritetusta terveystarkastuksesta, joka on tehty enintään 48 tuntia ennen lähtöä. Uusi sopimus tiukentaa näin hevosten tuonti- ja vientiehtoja Suomen, Ruotsin ja Tanskan välillä. Suomen ja Norjan välisiä hevosten tuonti- ja vientiehtoja sopimus puolestaan hieman helpottaa.
Rataeläinlääkärin on kilpailutapahtumassa tarkastettava hevonen ja päivättävä sekä allekirjoitettava todistus hevosen osallistumisesta kilpailuun. Jollei kilpailussa vaadita olevan rataeläinlääkäriä, on kilpailun ylituomarin annettava vastaava todistus. Tämä sopimus velvoittaa siis myös suomalaiset rataeläinlääkärit antamaan mainitunlaisen todistuksen hevoselle, jota tämä solmittava sopimus koskee.
Eläinlääkintötarkastaja Sirpa Kiviruusu,
p. 09 - 160 2874, sirpa.kiviruusu@mmm.fi
Eläinvälittäjärekisteri on maaseutuelinkeinorekisteriin valmistumassa oleva osarekisteri, johon kaikkien nautaeläinten, sikojen, lampaiden ja vuohien välitystoimintaa harjoittavien toimijoiden on rekisteröidyttävä. Rekisteröitymisilmoitus tullaan tekemään lääninhallitukseen. Rekisteröitymisen yhteydessä eläinvälittäjälle annetaan eläinvälittäjätunnus, jota eläinvälittäjä käyttää eläinten vastaanottamista, luovuttamista tai siirtämistä koskevien tietojen luetteloinnissa, ilmoittamisessa ja rekisteröinnissä kunkin eläinlajin luettelointia, ilmoittamista ja rekisteröintiä koskevien säännösten mukaisesti.
Eläinvälittäjiä ovat toimijat, jotka ostavat ja myyvät ammattimaisesti nautoja, sikoja, lampaita ja vuohia ja ovat eläimistä vastuussa tilapäisesti, enintään 30 vuorokauden ajan. Myös sellaiset toimijat, jotka ostavat nautoja, sikoja, lampaita ja vuohia vain teurastamista varten eivätkä harjoita kasvatukseen tai lihotukseen tarkoitettujen eläinten välitystoimintaa, ovat eläinvälittäjiä (esimerkiksi pienteurastamot).
Sen sijaan toimijat, jotka ostavat eläimiä omaa tuotantotoimintaansa varten ja ovat siten pysyvästi vastuussa eläimistä, ovat tuottajia eivätkä tuottajien eläinostot ja -myynnit ole eläinvälitystoimintaa, vaikka yksittäisissä tapauksissa eläinten osto- ja myyntipäivien välinen aika olisikin alle 30 vuorokautta.
Myös eläinvälittäjien käytössä olevat pitopaikat tullaan tallentamaan rekisteriin. Eläinvälittäjän pitopaikalla tarkoitetaan eläinsuojaa tai ulkopihattoa, johon eläimiä kerätään myyntiä tai edelleen kuljetusta varten ja jossa eläimiä pidetään enintään 30 vuorokauden ajan.
Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläinvälittäjärekisteristä tullee voimaan ennen vuodenvaihdetta. Uusien, eläinvälitystoimintaansa aloittavien toimijoiden on asetuksen voimaantulon jälkeen rekisteröidyttävä eläinvälittäjärekisteriin ennen toimintansa aloittamista. Jo nyt toimintaa harjoittaville toimijoille tullaan antamaan siirtymäsäännös.
Ylitarkastaja Ulla Joutsenlahti,
p. 09-160 4287, ulla.joutsenlahti@mmm.fi
Vuoden 2002 alusta alkaen scrapie-näytteenotto kohdennetaan lampaisiin ja vuohiin, joissa tartunta on todennäköisin (Komission asetus 1248/2001).Vuosittain scrapien varalta tutkittavien lampaiden ja vuohien vähimmäismäärä on edelleen 500 kappaletta. Näytteitä otetaan vuosittain vähintään 250 kpl itsestään kuolleista ja vähintään 250 kpl kroonisesti näivettyneistä eläinlääkärin tutkimista yli 18 kk:n ikäisistä eläimistä.
Itsestään kuolleiden lampaiden ja vuohien saaminen tutkimuksiin onnistunee vuoden 2001 aikana käynnistyvän lampaiden ja vuohien raatojenkeräilyprojektin myötä (tuottajalle ilmainen). Kroonisesti näivettyneiden lampaiden ja vuohien tutkittavaksi saamisen varmistamiseksi teemme vielä tarkempaa ohjeistusta - lisätietoa asiasta on tulossa ennen vuodenvaihdetta. Nämä näytteet tullaan ottamaan pääosin teurastamoiden kautta.
Tilakohtainen scrapie-valvontaohjelma jatkuu entisellään.
Eläinlääkintötarkastaja Marika Immonen ,
p. 09-160 3437, marika.immonen@mmm.fi
Oheisena on eläinlääkäreille tiedoksi poliisille tehty ohje eläinsuojeluvalvonnasta ja eläinsuojelutoimenpiteistä, jonka elintarvike- ja terveysosasto on laatinut yhteistyössä sisäasiainministeriön kanssa.
Eläinsuojelulain (247/1996) 39 §:n mukaan lääninhallituksella, kunnaneläinlääkärillä, terveystarkastajalla, poliisilla ja lääninhallituksen valtuuttamalla eläinsuojeluvalvojalla on oikeus suorittaa tarkastus, mikäli on aihetta epäillä, että eläintä hoidetaan, kohdellaan, käytetään tai kuljetetaan eläinsuojelusäädösten vastaisesti. Tarkastuksia tehdään myös ilman epäilyä mm. sirkuksiin, eläintarhoihin ja -näyttelyihin, riista- ja tuotantotarhoihin sekä paikkoihin, joissa harjoitetaan laajamittaista seura- ja harrastuseläinten pitoa.
Eläinsuojelulain 42 §:ssä säädetään eläinsuojelutarkastuksissa annettavista kielloista ja määräyksistä. Mikäli eläinsuojelutarkastuksessa havaitaan, että eläinsuojelusäädöksiä on rikottu, eläinsuojeluviranomainen kieltää eläimen omistajaa tai haltijaa jatkamasta tai toistamasta säädösten vastaista menettelyä tai määrää eläimen omistajan tai haltijan määrä-ajassa täyttämään velvollisuutensa.
Jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, eläinsuojeluviranomainen voi ryhtyä 44 §:n mukaisiin välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tässä tarkoituksessa eläimelle voidaan hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä aineita taikka, jos se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, eläin voidaan lopettaa tai toimittaa teurastettavaksi taikka myydä huutokaupalla tai muuten käyvästä hinnasta. Eläinsuojelulain 44 §:ää sovellettaessa määräysvalta eläimestä siirtyy viranomaiselle.
Kiireellisiä toimenpiteitä vaativa tilanne voi olla kysymyksessä silloin, kun eläimen hyvinvointia koskevat epäkohdat ovat niin suuria ja nopeata korjaamista vaativia, että lain 42 §:ssä tarkoitetuilla kielloilla tai määräyksillä ei asiaa voida korjata riittävän nopeasti. Laissa tarkoitettu eläinsuojelullinen syy on kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun eläin kärsii ehdottoman välttämättömän hoidon puutteesta. Eläinsuojelullinen syy on myös olemassa, jos eläimen hoidosta vastaava henkilö on tavoittamattomissa tai jostain syystä kykenemätön hoitamaan eläintä ja on oletettavissa, että eläimen hyvinvointi tästä syystä vaarantuu nopeasti.
Ennen 42 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Ennen 44 §:ssä tarkoitettuihin kiireellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ainoastaan, jos tämä on viivytyksettä tavattavissa.
Lain 58 §:n mukaan eläimen omistaja tai haltijan on suoritettava 42 ja 44 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset. Jos eläin on myyty tai toimitettu teurastettavaksi tai eläimestä on saatu muuta tuloa, kustannukset on vähennettävä eläimen kauppahinnasta tai eläimestä saadusta muusta tulosta ja jäännös annettava eläimen omistajalle tai haltijalle. Jollei kustannuksia saada perityksi, ne korvataan valtion varoista.
Ryhdyttäessä lain 42 tai 44 §:n mukaiseen toimenpiteeseen tulee asiasta tehdä
kirjallinen päätös. Päätöksen tekemisessä voidaan käyttää esimerkiksi liitteenä
olevaa eläinsuojelutarkastuslomaketta, jota voi tilata maa- ja metsätalousministeriön
elintarvike- ja terveys-osastolta
Minna Kokkoselta, minna.kokkonen@mmm.fi, puh. 09 - 160 3382 tai kirjeitse
PL 30,
00023 Valtioneuvosto.
Eläinsuojeluviranomaisen antamaan päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.
Ryhdyttäessä eläinsuojelulain 44 §:n mukaiseen kiireelliseen toimenpiteeseen, on eläinsuojeluviranomaisella useampia eri toimintavaihtoehtoja. Eläin voidaan lopettaa tai toimittaa teuraaksi, eläin voidaan myydä tai sille voidaan hankkia hoitoa. Eläinsuojeluviranomainen päättää tarvittavasta toimenpiteestä, jolla turvataan eläimen hyvinvointi ja joka on tilanteen kannalta tarkoituksenmukainen.
Eläimelle hoidon hankkiminen muualta ei yleensä ole tarkoituksenmukaista esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:
Hankittaessa eläimelle hoitoa muualta tulee hoidon, rehun tai muun aineen hankkimisesta tehdä kirjallinen sopimus, josta ilmenee kustannusten suuruus (esimerkiksi hoitopäivämaksu) ja se, mistä asioista ja mihin eläimiin kohdistuvasta hoidosta kustannukset aiheutuvat. Eläimen omistaja tai haltija on vastuussa hoidosta aiheutuvista kustannuksista.
Jos viranomainen on tehnyt päätöksen eläimen sijoittamisesta hoitopaikkaan, on viranomaisen tehtävä nopeasti päätös siitä, miten eläimen suhteen jatkossa menetellään. Jatkotoimenpiteenä tehtävä päätös tehdään vastaavalla tavalla kuin alkuperäinen eläinsuojelutarkastuspäätös. Alkuperäisen päätöksen tehneen viranomaisen on huolehdittava siitä, että jatkopäätös tehdään kohtuullisessa ajassa. On tärkeätä, että lain 44 §:n mukaisten kiiretoimenpiteiden osalta huolehditaan siitä, että kustannukset pysyvät mahdollisimman pieninä.
Poliisi voi ryhtyessään lain 44 §:n mukaiseen kiireelliseen eläinsuojelutoimenpiteeseen ja erityisesti sijoittaessaan eläimiä hoitopaikkaan olla tarvittaessa yhteydessä lääninhallitukseen, jossa eläinsuojeluasioita käsittelee läänineläinlääkäri. Yhteydenotolla voidaan varmistaa tarvittavan kiiretoimenpiteen tarkoituksenmukaisuutta ja menettelytapoja sekä keskustella aiheutuvista kustannuksista. Jos on epäiltävissä, että kustannukset jäävät valtion maksettaviksi, tulee eläinten hoidattamisesta muualla sopia etukäteen maa- ja metsätalousministeriön kanssa.
Jos eläimen omistaja joudutaan esimerkiksi pidättämään muusta kuin eläimiin kohdistuneesta rikoksesta, ei kysymyksessä ole automaattisesti lain 44 §:ssä tarkoitettu tilanne. Tällöin eläimen omistajalle on tarkoituksenmukaista mahdollisuuksien mukaan varata tilaisuus järjestää itse eläintensä hoito esimerkiksi sukulaistensa, ystäviensä tai eläinhoitolan kanssa. Viranomainen ei ole tällaisissa tapauksissa sopimussuhteessa hoitopaikkaan, vaikka eläimet sinne viranomaisten toimesta toimitettaisiinkin sen jälkeen kun omistaja on sopinut niiden hoitamisesta.
Eläinsuojelulain 15 §:n mukaan kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteenotettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Irrallaan tavatut ja talteenotetut pienikokoiset seura- tai harrastuseläimet toimitetaan kunnan löytöeläinhoitolaan löytöeläiminä. Jos poliisille tehdään metsästyslain (615/93) 55 §:ssä tarkoitettu ilmoitus koiran talteenotosta, tulee poliisin ilmoittaa talteenotosta kunnan löytöeläinhoitolaan.
Mikäli omistaja ei nouda eläintä löytöeläinhoitolasta, on talteenotettua eläintä säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. Lain 15 § koskee ainoastaan ns. löytöeläinten säilytystä eikä sitä sovelleta 44 §:n mukaiseen kiiretoimenpiteenä järjestettyyn eläimen tilapäiseen hoitoon.
New Scientist -lehdessä on julkaistu tutkimus, jonka mukaan USA:n isojen sikatilojen lietelantasäiliöistä ja niiden lähistöltä pohjavedestä on löydetty tetrasykliinille resistenttejä bakteereita. Resistenttejä bakteereita löytyi jopa 250 m:n etäisyydellä sikaloista. Resistenssigeenejä löytyi sekä sian suolistobakteereista että bakteereista, joita normaalisti löytyy vain maaperästä. Tämä viittaa siihen, että geenit ovat saattaneet siirtyä bakteerilajista toiseen tai että maaperän bakteerit ovat kehittäneet resistenssin altistuttuaan sian lannassa oleville tetrasykliineille. Tutkimuksen tekijöiden mukaan jopa 25-75% sioille annetuista antibiooteista erittyy muuttumattomana sian ulosteessa.
Tutkijat tuovat esille resistenssigeenien leviämisen vaaran: resistentit bakteerit voivat päätyä eläimiin ja eläimistä saataviin elintarvikkeisiin juomaveden kautta. Löydös on lisäksi ehkä vain “jäävuoren huippu”: Yhdysvalloissa on pelkästään sioille hyväksytty 21 eri antibioottia. Eläinten kasvatuksen kautta voi ihmisten ravintoketjuun päätyä huomattava määrä erilaisia antibiooteille resistenttejä bakteereita sekä resistenssigeenejä. Yhdysvalloissa on väitetty, että jopa 70 % kaikista antibiooteista käytetään eläimille, ja näistä suurin osa kasvunedistäjinä.
Reaktiot tutkimukseen ovat olleet vaihtelevia. US Animal Health Institute:n edustaja ei pitänyt löydöstä merkitsevänä. Hänen mukaansa tetrasykliiniresistenssi on ympäristössä laajalle levinnyt ilmiö, eikä välttämättä liity sikatilojen antibioottien käyttöön. Toisaalta tutkijat ovat saaneet tukea ja antibioottien hallitun käytön tärkeyttä on painotettu.
Suomessa on tehty perusselvitys eläinten lääkitsemisen ympäristövaikutuksista v. 1998-99. Selvityksen yksi osa käsittelee mikrobilääkkeiden käytön aiheuttamaa bakteerien lisääntyvää lääkeresistenssiä. Julkaisussa annetaan suosituksia eläinten lääkityksen aiheuttamien ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi sekä lisäselvitysten tekemiseksi.
> MMMEEO:n julkaisuja 2/2000: Eläinten lääkityksen ympäristövaikutukset
Animal Pharm No 471, 22.6.2001
“Antibiotic-resistant bacteria in US groundwater”
Eläinlääkintötarkastaja Riitta Vikberg
p. 09-160 3388, riitta.vikberg@mmm.fi
Rilexine vet 600 mg tabl.
(kefaleksiini)
eläinlaji: koira
Aurizon korvatipat, susp.
(marbofloksasiini, klotrimatsoli, deksametasoni)
eläinlaji: koira
Sedivet vet 1 mg/ml inj.
(romifidiini)
eläinlaji: koira, kissa
Nimenmuutos: vanha nimi Juvanesta vet injektiokuiva-aine ja liuotin, uusi nimi Mamyzin vet injektiokuiva-aine ja liuotin.
Uusi rinnakkaisvalmiste: Fulvicin 250 mg tabl.
(griseofulviini)
eläinlaji: koira, kissa
Uusi eläinlaji: Baycox 50 mg/ml liuos juomaveteen
(toltratsuriili)
eläinlaji: eläintarhaeläin
Uusi eläinlaji: Duphalyte inj.
(aminohappoja, hivenaineita, vitamiineja)
eläinlaji: luonnonvarainen eläin
Uusi eläinlaji: ECP 2 mg/ml inj.
(estradiolisypionaatti)
eläinlaji: eläintarhaeläin
Uusi eläinlaji: Genabil 100 mg/ml inj.
(menbutoni)
eläinlaji: eläintarhaeläin (villi hevoseläin)
Uusi eläinlaji: Hippopalazon 100 mg/ml oraaligeeli
(fenyylibutatsoni)
eläinlaji: eläintarhaeläin (villi hevoseläin)
Vanha erityislupavalmiste uudelleen käyttöön: Eutha 77 400 mg/ml inj.
(pentobarbitaali)
eläinlaji: kissa, koira
Erynord inj.
Malakiittivihreä
Eläinlääkintötarkastaja Riitta Vikberg
p. 09-160 3388, riitta.vikberg@mmm.fi
Opetusministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on
Opetusministeriö on kutsunut työryhmän puheenjohtajaksi johtaja Markku Mattilan opetusministeriöstä ja muiksi jäseniksi dekaani Hannu Saloniemen, varadekaani Hannu Korkealan ja professori Riitta-Mari Tulamon Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta, hallitusneuvos Kristiina Pajalan ja eläinlääkintöylitarkastaja Leena Räsäsen maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolta, ylitarkastaja Veli-Mikko Niemen sosiaali- ja terveysministeriön ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan osastolta, läänineläinlääkäri Matti Nybergin Länsi-Suomen lääninhallituksen Vaasan palveluyksiköstä sekä ylitarkastaja Monica Melén-Paason ja opetusneuvos Marja-Liisa Niemen opetusministeriöstä.
Työryhmän varapuheenjohtajana toimii ylitarkastaja Monica Melén-Paaso. Työryhmän sihteereiksi opetusministeriö on kutsunut hallintopäällikkö Markku Kiviojan Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta sekä ylitarkastaja Laura Lahden opetusministeriöstä.
Työryhmän tulee kuulla asiantuntijoina Suomen Eläinlääkäriliittoa sekä tarpeen mukaan muita työryhmän toimeksiantoon liittyviä asiantuntijoita.
Työryhmän tulee saada työnsä päätökseen 31.5.2002 mennessä.
Lisätietoja:
ylitarkastaja Laura Lahti, OPM,
p. 09-1341 7226, laura.lahti@minedu.fi
hallitusneuvos Kristiina Pajala, MMM,
p. 09-1341 3399, kristiina.pajala@mmm.fi
Hallitus on 29.9.2001 antanut eduskunnalle esityksen laiksi eläinlääkintävahinkojen arviolautakunnasta.
Eduskunta liitti vastaukseensa (EV 118/1999 vp) hallituksen esitykseen laiksi eläinlääkärinammatin harjoittamisesta (HE 30/1999 vp) lausuman, jossa eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin eläinlääkintään liittyviä vahingonkorvauskysymyksiä selvittävän asiantuntijalautakunnan asettamiseksi.
Ehdotetulla lailla perustettaisiin näitä kysymyksiä arvioimaan eläinlääkintävahinkojen arviolautakunta 1.3.2002 lukien. Sen lausunnot eivät olisi sitovia, vaan osapuolet voisivat milloin tahansa saattaa vahingonkorvausasian normaalissa järjestyksessä yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Esitysehdotus liittyy vuoden 2002 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Esityksen tavoitteena on luoda järjestelmä eläinlääkinnässä tapahtuneiden vahinkojen selvittämiseen niissä tilanteissa, joissa eläimen omistaja ja eläinlääkäri eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, onko eläintä hoidettaessa tai hoitoon muuten liittyen tapahtunut hoitovirhe. Eläimelle tehtyjen hoitotoimenpiteiden lisäksi kyseeseen saattavat tulla tilanteet, jolloin hoitotoimenpiteisiin ei ole ryhdytty riittävän ajoissa.
Eläinlääkintävahingoissa tulee ensiksi selvittää onko eläinlääkäri eläinlääketieteellisesti arvioiden toiminut tilanteessa toimintamahdollisuutensa huomioonottaen asianmukaisesti. Tämän seikan arviointi on mahdollisen vahingonkorvausvastuun syntymisen kannalta ratkaiseva. Eläinlääkintävahinkojen arviolautakunta olisi puolueeton asiantuntijaelin, jonka puoleen eläimen omistaja tai haltija, eläinlääkäri tai tämän työnantaja voisivat kääntyä saadakseen asiasta tämän eläinlääketieteellisen arvion. Asiantuntijaelimen antamat lausunnot eläinlääkärin toimenpiteiden ja aiheutuneen vahingon välisestä mahdollisesta syy-yhteydestä edistäisivät sovintoratkaisuun pääsyä asianosaisten kesken.
Esityksessä ehdotetaan, että eläinlääkintävahinkojen arviolautakunta antaisi pyynnöstä lausuntoja siitä, onko eläimelle suoritetun toimenpiteen yhteydessä tai hoidon tarpeen arvioinnin osalta tapahtunut eläinlääkärin hoitovirhe. Tapauksissa arvioitaisiin, onko eläinlääkäri eläinlääketieteellisesti arvioiden menetellyt kyseisissä olosuhteissa asianmukaisesti. Lausunnossa voitaisiin ottaa kantaa myös siihen, onko mahdollinen hoitovirhe ollut sellainen, että se perustaisi vahingonkorvausvastuun. Lausunnossa ei sen sijaan otettaisi kantaa aiheutuneen vahingon taloudelliseen suuruuteen.
Asian voisi saattaa lautakunnan käsiteltäväksi eläinlääkintävahingon kohteeksi joutuneen eläimen omistaja tai haltija, toimenpiteen tehnyt eläinlääkäri tai työnantajan isännänvastuun nojalla eläinlääkärin työnantaja. Jos sama asia on vireillä riita-asiana tuomioistuimessa, lautakunta voisi tuomioistuimen pyynnöstä antaa lausunnon tuomioistuimen käyttöön.
Lautakunnan lausunnossa arvioitaisiin eläinlääketieteellisin perustein sitä, onko eläintä tutkiessa, hoidettaessa tai muuten vastaavasti eläintä käsitellessä taikka hoidon tarvetta arvioitaessa tapahtunut eläinlääkärin virhe tai laiminlyönti.
Esityksessä ehdotetaan, että eläinlääkintävahinkojen arviolautakunta toimisi itsenäisenä toimielimenä. Lautakunnalla olisi puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä vähintään kuusi jäsentä. Lautakunnan puheenjohtajaksi maa- ja metsätalousministeriö kutsuisi maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajaksi maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan varapuheenjohtajan. Lautakunnan muiksi jäseniksi maa- ja metsätalousministeriö kutsuisi vähintään kuusi tunnetusti taitava ja kokenutta henkilöä, jotka edustaisivat lautakunnan kannalta merkityksellistä tieteellistä, käytännön eläinlääkinnän tai muuta, lähinnä vahingonkorvausoikeudellista, asiantuntemusta.
Lautakunnan toimikausi olisi kolme vuotta. Lautakunnan jäsenet toimisivat virkavastuulla. Lautakunta saisi tarvittavat toimistopalvelut maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta. Lautakunnan esittelijöinä voisivat oman toimensa ohella toimia maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan esittelijät ja päätoiminen sihteeri.
Asian käsittely lautakunnassa olisi kirjallista. Lautakunnan lausunnoista perittäisiin maksu. Asioiden käsittelyyn lautakunnassa sovellettaisiin hallintomenettelylakia (598/1982), viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999), kielilakia (148/1922) ja saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa annettua lakia (516/1991).
> Hallituksen esitys Eduskunnalle 138/2001 laiksi eläinlääkintävahinkojen arviolautakunnasta
> Hallituksen esitykset
Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto järjestää yhdessä Helsingin yliopiston Aikuiskoulutuskeskuksen Länsi-Uudenmaan täydennyskoulutuslaitoksen kanssa "Virkaeläinlääkärin tehtävät" -kurssin.
EU-jäsenyyden aikana eläinlääkintää koskevassa lainsäädännössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia lyhyessä ajassa. Lainsäädäntö on monilta osin muuttunut ja tarkentunut niin eläintautien, elintarvikevalvonnan, eläinten lääkityksen kuin eläinsuojelunkin osalta. Kurssin tavoitteena on antaa kokonaiskuva virkaeläinlääkärin laajasta tehtäväkentästä. Kurssilla käydään läpi lakikohtaisesti koko eläinlääkintöhuollon keskeiset virkaeläinlääkärin tehtävät. Tehtävät esitellään konkreettisin esimerkein ja käytännönläheisesti. Kurssilaiset saavat perusteellisen ohjauksen virkatehtävien menestykselliseen hoitoon ja sitä kautta myös työkaluja oman työn laatujärjestelmän luomiseen.
Kurssi on osallistujille maksuton. Kurssin voi suorittaa etätehtävineen kokonaisuutena, jolloin saa todistuksen 5 ov:n suorituksesta. Jokaiseen jaksoon ja yksittäiseen päivään voi myös osallistua erikseen.
Helsingin yliopiston Aikuiskoulutuskeskus
Länsi-Uudemaan täydennyskoulutuslaitos
02570 SIUNTIO
Suunnittelija Riitta Armfelt, puh. (09) 8190 8519, riitta.armfelt@helsinki.fi
Koulutussihteeri Siru Kantola, puh. (09) 8190 8511, sirpa.kantola@helsinki.fi
Faksi (09) 8190 8528
internet: www.helsinki.fi/aikuiskoulutus/lum