5-6/2003

Pääkirjoitus

Nostetta eläinten terveydenhuoltoon

Kesällä 2003 sovittiin Euroopan Unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen sisällöstä. Kun uudistuksesta tiedotettiin, sen ensimmäisiksi perusteiksi mainittiin tarve parantaa elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua sekä tarve kohentaa eläinten hyvinvointia. Tämä oli hyvä uutinen sekä kulut-tajille ja tuotantoeläimille että meille eläinlääkäreille.

Parin vuoden takainen kansallisen maatalousstrategian ensimmäinen tavoite on ohjata suomalaisen maatalouden tuotantoa ja tuotteita vastaamaan kuluttajien tarpeisiin. Tavoitteena on siis tuotantoket-jun entistä suurempi asiakasohjautuvuus. Kesän päätösten myötä kuluttajien vaatimukset elintarvik-keiden turvallisuudesta ja laadusta ja eläinten paremmasta kohtelusta ovat muuttumassa todeksi koko yhteisön maatalouspolitiikassa.

Tavoitteet aiotaan toteuttaa ottamalla käyttöön uusia valvonta- ja tukimuotoja

Keppipuolella maataloustuen saamisen ehdoksi asetetaan joukko vaatimuksia, joiden toteutumista myös valvotaan. Vaatimukset koskevat hyvää maatalouskäytäntöä sekä yhteisön lainsäädännön ydinkohtien noudattamista. Täydentävät ehdot koskevat vuoden 2005 alusta ympäristösäädöksiä ja eläinten merkintää, vuoden 2006 alusta lisäksi elintarvikehygieniaa, rehuja, kasvinterveyttä ja eläin-ten terveyttä sekä lopulta vuoden 2007 alusta myös eläinten hyvinvointia. Valvonnassa havaitut puutteet johtavat tuen vähentämiseen. Valvonnasta tulevat vastaaman osaston suunnitelmien mu-kaan lainsäädännössä mainitut viranomaiset, siis myös eläinlääkärit omalta osaltaan. Valvonnan tulokset vahvistetaan eläinlääkintöhuollon lainsäädännön osalta lääninhallituksessa sekä rehujen ja kasvinterveyden osalta Kasvintuotannon tarkastuskeskuksessa, mutta päätökset tuen vähennyksistä tehdään erikseen maa- ja metsätalousministeriön maksajavirastossa. Tässä järjestelmässä tilatason valvojalla, valvontatulosten tulkitsijalla ja lopulta tukipäätöksen tekijällä on kullakin omat, toisistaan erilliset tehtävät.

Täydentävien ehtojen valvonta on tarkoituksenmukaista pitää asiantuntevan viranomaisen käsissä. Tällöin on kuitenkin varmistuttava siitä, että valvonnassa ei pääse syntymään jääviysongelmia ts. oman asiakkaan valvontaa. Ympäristöterveydenhuollon seudullistaminen tuo tämän ongelman rat-kaisemiseen lisää mahdollisuuksia. Resurssien salliessa uudet valvontatehtävät voidaan jyvittää virkamiehelle, jolla ei ole praktiikkavastuuta.

Porkkanapuolella otetaan käyttöön kolme uutta määräaikaista tukimuotoa tuottajille. Ensimmäinen koskee vaativan uuden yhteisölainsäädännön toimeenpanoa, josta hyvityksenä tuottajalle voidaan maksaa erityistä tukea. Soveltamiskohde voi olla esimerkiksi parhaillaan valmistelussa oleva säädös vuohien ja lampaiden yksilömerkintäjärjestelmästä. Toinen uusi tukimuoto koskee laatuelintarvik-keita ja niiden tuotantoa. Tukea saavien tuottajien on noudatettava vaatimuksia, jotka ovat lainsää-däntöä tiukempia. Vaatimusten noudattamisen on oltava varmistettavissa. Helposti mieleen tulevat laatuviinien ja Roquefort-juuston tuotantojärjestelmät. Meille kotoisempi ja tärkeämpi soveltamis-kohde on kuitenkin eläinten terveydenhuolto. Kun tuottaja liittyy eläinten terveydenhuoltojärjestel-mään, hän sitoutuu noudattamaan lainsäädäntöä tiukempia vaatimuksia. Vaatimusten toteutumista seurataan, koko järjestelmä on valvottu ja dokumentoitavissa. Kolmas porkkana on eläinten hyvin-vointiin liittyvä tukijärjestelmä. Tätä tukea voidaan maksaa lainsäädäntövaatimukset ylittävien ja usein myös kalliimpien ratkaisujen toteuttamisesta. Suomessa soveltamiskohde voisi olla tuottajan sitoutuminen eläinten hyvinvoinnin laatujärjestelmään.

Kansalliseen tukeen eli 141-ratkaisuun liittyy lisäksi investointitukien korotus. On odotettavissa, että nykyisestä ympäristö- ja eläinten hyvinvointiin liittyvien investointien 20 %:n tukitasosta nous-taan 75 %:n maksimitasolle. Päätös helpottaisi ratkaisevasti tuottajien investointeja mm. eläinjä-teasetuksen edellyttämiin ratkaisuihin kuten raatojen kylmäsäilytykseen ja ehkä myös tilakohtaisiin pienpolttolaitoksiin.

Erityisen tarkoituksenmukaista olisi yhdistää terveydenhuollon ja eläinten hyvinvoinnin järjestelmät toisiinsa, jolloin tuottajat saisivat molemmista uusista tukijärjestelmistä maksimihyödyn. Tässä ku-vailtujen tukien kansallinen rahoitus on vielä harkinnassa ja ratkaistaan osana luonnonhaittakorva-uksen ja ympäristötuen uudistusta. Toteutuessaan uusista tukijärjestelmistä muodostuu tuottajille sellainen paketti, että heidän houkuttelemisensa terveydenhuollon asiakkaiksi ei tule olemaan vai-keaa - ainakaan, jos laskutaito on tallella.

osastopäällikkö Matti Aho,
p. 09-160 53380, matti.aho@mmm.fi

Lampaiden näytteenotto TSE-tautien varalta muuttuu 1.1.2004 alkaen

Lampaiden näytteenotto muuttuu ensi vuoden alusta lähtien siten, että teurastamoiden suorittama näytteenotto loppuu. Kuitenkin scrapievalvontaohjelmaan kuuluvilta tiloilta tulevat erikseen "punaisella" tai muulla sovitulla merkillä merkatut eläimet lähetetään edelleen tutkittavaksi EELAan siten kuin tähänkin asti. Myös ohjelmaan kuulumattomat tilat voivat halutessaan tutkituttaa lampaansa samalla tavalla, mutta näitä tulee teurastamoille todennäköisesti harvoin. Painopiste tutkimuksissa siirtyy itsestään kuolleiden eläinten tutkimuksiin, joita Suomen on ensi vuonna tehtävä 500 lampaan osalta ja 50 vuohen osalta. Näiden tutkiminen hoidetaan nykyisen raatojenkeräilyjärjestelmän puitteissa. Suomi tulee ensi vuoden alkupuolella lähettämään komissiolle TSE-asetukseen perustuvan uuden hakemuksen scrapielisävakuuksien saamiseksi sisämarkkinakaupassa. Jos hakemus hyväksytään, lisääntyy itsestään kuolleiden lampaiden ja vuohien näytteenotto entisestään. Tämä teettää jonkin verran enemmän työtä ja todennäköisesti edellyttää myös raatojenkeräilyalueen ulkopuolella olevien lampaiden ja vuohien tutkimista TSE-tautien varalta. Tästä ilmoitetaan tarkemmin myöhemmin.

eläinlääkintöylitarkastaja Taina Aaltonen,
p.09-1605 3437, taina.aaltonen@mmm.fi

Komission valmiussuunnitelmia koskeva
tarkastusmatka Suomeen 2.-6.2003

Komission kolmihenkinen tarkastusryhmä vieraili Suomessa kesän alussa valmiussuunnitelmiamme tarkastamassa. Edellisen kerran tarkastajat kävivät valmiusasioissa Suomessa huhtikuussa 2000. Tarkastuskohteiksi ryhmä valitsi ministeriön ja EELAn lisäksi kaksi läänineläinlääkärin toimipistettä, yhden renderöintilaitoksen, kaksi teurastamoa, yhden nautatilan ja yhden sikatilan. Lisäksi MTK:n ja Eläinlääkäriliiton edustajat osallistuivat keskusteluihin ministeriössä ja Ilmatieteenlaitoksella vierailtiin selvittämässä minkälaisia meteorologisia tukipalveluja sieltä on saatavilla. Matkan yhteydessä tarkastettiin myös edellisen mission yhteydessä annettujen suositusten toteutuminen.

Tilojen rekisteröinti ja tunnistaminen

Nautojen rekisteröinti ja merkitsemisjärjestelmiä ei tarkastettu tässä yhteydessä, sillä ne oli vastikään tarkastettu naudanlihan jäljitettävyyttä koskeneen mission yhteydessä. Sen sijaan varmistettiin, että läänien toimipisteistä on yhteydet sikarekisteriin. Siirtotietojen valvontajärjestelmät todettiin tyydyttäviksi ja sikatila, jolla vierailtiin oli myös ilmoittanut tarvittavat tiedot keskustietokantaan asianmukaisesti. Sen sijaan luettelonpidossa oli toivomisen varaa, se ei vastannut sikojen merkitsemisestä ja rekisteröinnistä annetun mmm:n asetuksen (1296/2001) 14 §:n vaatimuksia. Säädös edellyttää, että " Luettelojen tiedot on oltava sellaisessa muodossa, että valvontaviranomainen voi tarkastaa ne ilman kohtuutonta vaivaa". Tässä tapauksessa tiedot lopulta löytyivät, mutta niitä jouduttiin keräämään mm. sikalan seinäkalenterista ja paidan taskuista. Tältä osin valvontaa tullaan tehostamaan ja ohjeistamaan tiloja tarkemmin, mitä luettelonpidolta edellytetään. Ministeriön näkemys on, että kaikkien kerättävien tietojen tulisi löytyä ainakin samasta mapista ja että mapissa tulee olla tiedot myös tilalla syntyneistä ja kuolleista eläimistä. Paras vaihtoehto olisi ajantasalla oleva ruutuvihko tai ATK-taulukko.

Myös sikojen tatuoinnin huonosta näkyvyydestä huomautettiin.

Valmiussuunnitelmat

Valmiussuunnitelmista todettiin, että ne yleisesti ottaen täyttävät EY-lainsäädännön vaatimukset kattavuudeltaan. Kuitenkin puutteita todettiin mm. siinä, miten läänien valmiussuunnitelmissa on otettu huomioon paikalliset olosuhteet. Myös läänien valmiussuunnitelmien seikkaperäisyys vaihteli. Erityisesti edellytettiin, että näissä olisi tarkemmin kuvattu esim.raatojen hävittämisvaihtoehdot kussakin tilanteessa. Jos läänin alueella on tarkoitus käyttää hautaamista tai polttamista, tulisi tähän tarkoitukseen varata erikseen alueet valmiussuunnitelmissa. Näitä asioita oli kummassakin vieraillussa läänissä pohdittu, mutta tarkastajat edellyttävät kaikkien pohdintojen tulosten kirjaamista valmiussuunnitelmiin.

Resurssien selvittämisen osalta edellytettiin, että niihin yrityksiin, joiden yhteystiedot on mainittu valmiussuunnitelmissa, otetaan erikseen yhteyttä ja selvitetään, minkälaisia palveluja kyseinen yritys voi tuottaa ja millä toimitusajalla. Tarkastajat eivät edellyttäneet varsinaisia valmiusvarastoja tai erityisiä sopimuksia yritysten kanssa, vaan sitä, että jokainen tahollaan selvittää, mikä on näiden aineiden saatavuus normaalitilanteessa. Näitäkin tietoja on ainakin osassa lääneistä selvitelty.

Valmiussuunnitelmista tulisi myös käydä ilmi, missä alueellinen kriisikeskus toimii epidemian aikana ja tai jos vaihtoehtoja on useita, kriteerit, milloin keskus toimii missäkin paikassa. Myös kaikki esim. desinfektioaineiden uusimiseen liittyvät menettelyt vastuuhenkilöineen tulee sisältyä suunnitelmiin.
Edellä mainitut vaatimukset suunnitelmien täydentämiseksi ovat perusteltuja siitäkin näkökulmasta, että myös läänineläinlääkärin sijaisena toimivan tulee tietää menettelyt.

Osittain ongelmana matkan aikana oli se, että komissio ei ollut käännättänyt kansallisia toimenpidekäsikirjoja englanniksi ja osa keskusteluissa esillä olleista asioista oli kirjattu niihin koskien esimerkiksi menettelyjä ulkopuolisen työvoiman hankkimiseksi.

Ministeriön osalta huomautettiin, että lääneille ei anneta riittävästi palautetta suunnitelmista, jotta ne osaisivat täydentää suunnitelmiaan oikeaan suuntaan. Tämä johdosta läänineläinlääkäreiden kanssa on jo sovittu, että jatkossa ministeriö hyväksyy valmiussuunnitelmat vuosittain ja antaa tarvittaessa palautetta niiden täydentämiseksi. Läänineläinlääkäripäivillä 19.11.2003 läänineläinlääkäreille jaettiin läänien suunnitelmien edelleen kehittämiseksi uusi ehdotus. Vuonna 1996 annettu runko olisi kuitenkin edelleen voimassa. Lääneiltä toivotaan kommentteja ehdotukseen 15.12.2003 mennessä. Myös muita kehittämisehdotuksia saa toimittaa sähköpostilla vapaamuotoisesti allekirjoittaneelle. Samalla sovittiin, että päivitetyt valmiussuunnitelmat toimitetaan ensi vuonna tammikuun sijaan vasta 31.3. mennessä ministeriöön hyväksyttäväksi.

Simulaatioharjoitukset

Komissio edellyttää, että jäsenmaissa järjestetään säännöllisesti sekä nk. simulaatioharjoituksia (taudinpurkauksen mukaileminen ennalta ilmoittaen kaikille asianosaisille) että nk. reaaliaikaisia hälytyksiä ("real-alert-exercise", joista ei ilmoiteta asianosaisille etukäteen). Harjoitusten osalta tarkastajat totesivat, että joitakin harjoituksia on edellisen tarkastusmatkan jälkeen järjestetty aluetasoilla, mutta osa on ollut paperilla tehtyjä harjoituksia ja osa liian suppeita eikä kaikkia asianosaisia ole ollut mukana. Vuonna 2000 valtiohallinnon yleisen kriisivalmiuden testaamiseksi järjestetyn harjoituksen yhteydessä pidetty sikaruttoharjoitus oli, samoin kuin toisessa läänissä pidetty harjoitus, laajempi kuin mitä tarkastusraportti osoitti. Sidosryhmät mukaan lukien laboratoriot olivat edustettuina! Laajamittaisen kansallisen harjoituksen järjestäminen on luonnollisesti ministeriön tehtävä ja seuraavaksi tämä on tarkoitus tehdä yhteispohjoismaisena harjoituksena näillä näkymin vuonna 2005. Asian suunnittelu aloitettiin elokuussa pidetyssä pohjoismaisten eläinlääkintäpäälliköiden kokouksessa Suomessa.

Teurastamot

Teurastamoissa vierailtaessa esiintyi epäselvyyttä tarkastuseläinlääkäreiden mahdollisuudesta toimia tapporyhmien johdossa tiloilla eläimiä sikaruton tai suu- ja sorkkataudin vuoksi tapettaessa. Lainsäädäntövaltuudet ovat olemassa ja taudinpurkauksessa tarkastuseläinlääkärit toimivat eläintautilain nojalla ja läänineläinlääkäreiden ohjauksessa. Keskustelu osoitti kuitenkin, kuinka tärkeää on ottaa entistä laajemmin eri sidosryhmät mukaan valmiussuunnitteluun ja pyrkiä siihen, että joka taholla on erikseen mietitty menettelyt kriisitilanteissa. Ministeriö tulee laatimaan ensi vuonna yhteistyössä Elintarvikeviraston kanssa ohjeet teurastamoiden omille valmiussuunnitelmille. Viimevuosien epidemiat ovat osoittaneet, että on välttämätöntä kytkeä myös teurastamot entistä paremmin vakavien eläintautien vastustamiseen. Tämä käsittää myös sen, että etukäteen pohditaan eri teurastamoiden roolit silloin, kun maassa on epidemia.

Teurastamoilta ei myöskään löytynyt sen kummemmin valtakunnallista kuin läänienkään valmiussuunnitelmaa. Tämän seikan korjaamiseksi ministeriö toimittaa päivitetyt toimenpidekäsikirjat kaikille tarkastuseläinlääkäreille.

Lääninsuunnitelmien osalta tulee läänien yhteistyössä pohtia, minkä läänien valmiussuunnitelmat teurastamoille toimitetaan, silloin kun hankinta-alue ulottuu useamman läänin alueelle.

Hätärokotukset ja skenaarioiden laatiminen

Tarkastusmatkan yhteydessä keskusteltiin myös tarpeesta laatia rokotussuunnitelma pahimman varalle ja tämän samoin kuin resurssitarpeiden arvioinnin yleensäkin tulisi perustua eri skenaarioiden laatimiselle. Tältä osin tarkastajille ilmoitettiin, että sikaruton osalta on mahdollista laatia tarkempi arvio valtakunnallisesta resurssitarpeesta, kun EELAn tekemä riskinarviointityö valmistuu vuoden 2004 aikana. Suu- ja sorkkataudin osalta EELA tulee tekemään skenaarioita eri tilanteista, joiden pohjalta edellä mainittuja resurssitarpeita samoin kuin rokotussuunnitelmia tullaan laatimaan ministeriön toimesta.

Koulutus vakavien eläintautien osalta

Tarkastajat mainitsivat erikseen raportissaan, että kaikilla tavatuilla eläinlääkäreillä oli hyvät tiedot tartuntataudeista ja valmiussuunnitelmista ja että he olivat motivoituja työhönsä. Tämä oli kaunis kiitos kaikille mukana olleille ja mielestäni myös kaiken valmiustyön edellytys!

Tuottajien osalta todettiin, ettei erityistä koulutusta tuottajille ole järjestetty, mikä pitkin paikkansa. Edelliset valtakunnalliset tuottajapäivät valmiusasioissa olivat vuonna 1997. Sen jälkeen tuottajia on lähestytty toimittamalla sikarutto - ja suu-ja sorkkatautiesitteitä suoraan tiloille. Myös läänineläinlääkärit ovat käyneet luennoimassa yksittäisissä tuottajatilaisuuksissa. Toisaalta UK:n suu- ja sorkkatautikriisi vuonna 2001 toi runsaasti julkisuutta valmiusasioille ja samassa yhteydessä annettiin usealta taholta tautien leviämisen ehkäisemistä koskevia ohjeita, joten tiedottamisen tarvetta ei vähään aikaan katsottu olevan. Tästä huolimatta tilalliset eivät pystyneet suoraan luettelemaan suu- ja sorkkataudin oireita, mutta ilmoittivat ottavansa aina yhteyttä eläinlääkäriin, jos jotain poikkeavaa ilmenee.

Asiaa on sen verran viety eteenpäin, että valmiusasiat otettiin mukaan sikasektorin terveydenhuolto-järjestelmän käyttöönottamiseksi järjestetyille koulutuspäiville, joiden osanotto on ollut varsin kattava. Samoin on aikanaan tarkoitus tehdä nautasektorille. Edelleen selvitetään mahdollisuuksia saada valmiusasiat mukaan maatalousoppilaitosten koulutusohjelmiin, jotta koulutus olisi jatkuvaa.

Valmiussuunnittelu on jatkuva prosessi, jossa joudutaan aina ottamaan huomioon lainsäädännössä ja ympäröivässä maailmassa tapahtuneet muutokset ja päivittämään suunnitelmia niiden pohjalta. Tarkastusraportin tehtävänä on osoittaa, millä osa-alueilla on parantamisen varaa. Mikä taho sen kussakin jäsenmaassa tekee ja miten se tehdään jää kunkin maan itsensä pohdittavaksi. Valmiussuunnittelu on myös yhteiseen hiileen puhaltamista ja mitä paremmin kullakin osa-alueella kriiseihin on ennalta varauduttu, sitä parempi on valtakunnallinen kokonaisuus. Tämän vuoksi aloitetaan myös työ teurastamoiden valmiussuunnitelmien laatimiseksi yhteisten ohjeiden pohjalta.

Ensi vuonna edessä on myös uuden suu- ja sorkkatautidirektiivin kansallinen täytäntöönpano, joka on asiakirjan laajuudesta johtuen varsin mittava työ. Samassa yhteydessä päivitetään suu- ja sorkkatautitoimenpidekäsikirja, jotta se voidaan uunituoreeltaan testata yhteispohjoismaisessa harjoituksessa.

Kiitokset kaikille tarkastusmatkaan osallistuneille!

Tarkastusraportti löytyy internetistä osoitteesta

> http://europa.eu.int/comm/food/fs/inspections/index_fi.html

eläinlääkintötarkastaja Taina Aaltonen,
p. 09-160 53437, taina.aaltonen@mmm.fi

Lisäohjeistusta siipikarjan
salmonellavalvontaohjelmaan

Jokaisella siipikarjatuotantotilalla on oltava vastaava eläinlääkäri. Hänen tehtävänään on valvoa salmonellavalvontaohjelman noudattamista tilalla. Valvominen edellyttää tuotantotilalla käyntiä asetuksessa säädetyin väliajoin: kulutusmunien tuotantotilalla kerran tuotantokauden aikana ja muilla siipikarjatiloilla kerran vuodessa.

Käynnillä eläinlääkäri huolehtii virallisesta näytteenotosta. Hänen tulee tarkastaa tilalla vuoden aikana kerätyt tiedot näytteenotoista ja laboratoriotutkimusten tuloksista. Käynnin tärkein anti tuottajalle pitää olla tilan tuotantohygieenisten olosuhteiden kartoitus. Eläinlääkärin tulee antaa tarpeellista neuvontaa salmonellan ja muidenkin tartuntatautien ennaltaehkäisystä sekä hyvästä tuotantohygieniasta.

Eläinlääkäreiden saama koulutus siipikarjan taudeista ja -terveydenhuollosta on ollut vähäistä suhteessa muihin tuotantoeläimiin. Ehkä tästä johtuen osalle eläinlääkäreistä valvontakäynnit ovat olleet vaikeita. Eläinlääkäreiden työn tueksi MMM/ELO yhdessä ETT:n ja Siipikarjaliiton sekä teurastamojen ja munanpakkaamoiden avustuksella on kehittänyt lomakkeen, joka täytettäessä ohjaa tarkastamaan tilalta oleellisimmat kohdat. Jos jossain on puutteita, niiden havaitseminen helpottuu ja asiaan voidaan tarttua.

Lomake on kolmisivuinen, täytön jälkeen lomake jää tilalle. Lomaketta ensimmäistä kertaa täytettäessä on tarkoitus täyttää huolella kaikki kolme sivua. Mikäli tilalla on kaikki kunnossa, seuraavina vuosina voi täyttää uudestaan vain ensimmäisen sivun ja tarkastaa vanhasta lomakkeesta, että aikaisemmin täytetyt sivut 2 ja 3 ovat edelleen ajan tasalla. Ensimmäisestä sivusta tulee kopio vastaavalle eläinlääkärille, läänineläinlääkärille (eläinlääkäri toimittaa) ja munanpakkaamolle tai teurastamolle (tilan omistaja toimittaa).

Lomake on ollut koekäytössä syksyn ajan Laitilan kunnaneläinlääkäri Virpi Rantasella. Vuoden 2004 alusta on tarkoitus, että kaikki siipikarjatiloista vastaavat eläinlääkärit saisivat lomakkeen käyttöönsä ja myös käyttäisivät sitä. Lomake on saatavissa vuoden 2004 alusta internetistä osoitteesta lomake.mmm.fi/elintarvikkeet ja eläimet, lisäksi eläinlääkärit voivat tilata sitä Maa- ja metsätalousministeriöstä PL 30, 00023 Valtioneuvosto, jukka.tirinen@mmm.fi tai puh 09-160 53383.

eläinlääkintötarkastaja Minnami Mikkola,
p. 09-160 52433, minnami.mikkola@mmm.fi

Porojen ja hevosten ruhojen hävittäminen

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002 muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä (sivutuoteasetus) astui voimaan 1.5.2003. Asetuksen kansallinen toimeenpano on vasta käynnissä. Sivutuoteasetuksessa kielletään tuotantoeläinten ruhojen hautaaminen muilla kuin syrjäisillä alueilla. Kukin jäsenmaa ilmoittaa komissiolle ehdottamansa eläinlajikohtaiset syrjäiset alueet.

Tilalla kuollut tai lopetettu hevonen kuuluu sivutuoteasetuksen luokkaan 2. Hevosten hävittäminen on sallittua jätteenä polttamalla hyväksytyssä poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa. Kokonaisten ruhojen poltto tapahtuu sivutuoteasetuksen mukaisesti. Hevosten ruhot voidaan kuljettaa käsiteltäväksi luokan 1 tai luokan 2 käsittelylaitokseen. Lisäksi hevosten hautaaminen on sallittua syrjäisillä alueilla. Komissiolle lähtevään ilmoitukseen hevosten kohdalla koko Suomi ilmoitetaan syrjäiseksi alueeksi, joten koko Suomen alueella hevosten hautaamien on sallittua.

Kuollut tai lopetettu poro kuuluu sivutuoteasetuksen luokkaan 2. Suomi tulee ilmoittamaan komissiolle, että koko Suomi on porojen suhteen syrjäistä aluetta. Porojen ruhot tullaan siis hävittämään joko hyväksytyssä käsittelylaitoksessa, jätteenpolttoasetuksen mukaisessa polttolaitoksessa, pienimuotoisessa poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksessa tai hautaamalla maahan. Teurastusjätteet tullaan hävittämään joko hyväksytyssä käsittelylaitoksessa, jätteenpolttoasetuksen mukaisessa polttolaitoksessa tai hautaamalla. Polttolaitoksia ei maassamme vielä ole ja pienimuotoisia- ja rinnakkaispolttolaitoksia on hyvin vähän.

Hautaamisen tulee tapahtua jo voimassa olevan MMM:n asetuksen eläinjätteen käsittelystä nro. 1022/2000 (H19) mukaan. Hautaaminen ei saa aiheuttaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle, eikä ruhoa saa haudata pohjavesialueelle. Eläinten omistajan olisi hyvä olla yhteydessä kunnaneläinlääkäriin ja kunnan ympäristösuojelusihteeriin, jotka antavat lisätietoja hautaamisesta ja mm. kunnan alueella sijaitsevista pohjavesialueista.

eläinlääkintötarkastaja Sanna Maksimainen,
p. 09-160 52784, sanna.maksimainen@mmm.fi

ylitarkastaja Vera Haapala,
p. 09-160 52891, vera.haapala@mmm.fi

Suu- ja sorkkatautiopas karjatiloille

Elintarvike- ja terveysosaston julkaisema uusittu suu- ja sorkkatautiopas postitettiin kaikille nautatiloille joulukuun 2003 alussa yhdessä maatalousosaston teuraspalkkio-ohjeiden kanssa seuraavin saatesanoin:

"Euroopan Yhteisön jäsenmaissa pyritään estämään eläintautiepidemioiden synty ja mahdollisten taudinpurkausten leviäminen laajemmalle yhteisellä lainsäädännöllä. Viime vuosina on useissa Euroopan maissa esiintynyt eläintautiepidemioita, joilla on laajoja vaikutuksia kotieläintuotantoon niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Tästä johtuen helposti leviävien eläintautien torjumiseksi lainsäädäntöä on uudistettu viime vuosina - mm. sikaruton vastustamista koskeva direktiivi valmistui v. 2001 ja suu- ja sorkkataudin vastustamiseksi säädetty uusi direktiivi astuu voimaan v. 2004. Yhteistä uudistetulle lainsäädännölle on pyrkimys siihen, että helposti leviävät eläintaudit huomattaisiin mahdollisimman alkuvaiheessa ja että heti taudinpurkausten sattuessa ryhdytään tehokkaisiin toimiin taudin edelleen leviämisen estämiseksi.

Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto lähettää kaikille suomalaisille karjatiloille uudistetun oppaan suu- ja sorkkataudista. Oppaassa kerrotaan suu- ja sorkkataudin oireista, leviämistavasta ja niistä toimista, joilla taudin leviäminen Suomeen voidaan välttää. Lisäksi oppaassa kerrotaan niistä velvollisuuksista ja toimista, jotka koskevat karjanomistajaa ja viranomaisia, jos suu- ja sorkkatautia epäillään tai se on todettu tilalla.

Elintarvike- ja terveysosasto kehottaa kaikkia eläinten hoitoon osallistuvia henkilöitä tutustumaan oppaaseen. Opas tulee säilyttää tilalla mahdollista myöhempää tarvetta varten.

Apulaisosastopäällikkö Riitta Heinonen "

Suu- ja sorkkatautiopas tullaan postittamaan lammas- ja vuohitiloille vuoden 2004 alussa mahdollisuuksien mukaan yhteispostituksena maatalousosaston kanssa.

Sikatiloille suu- ja sorkkatautiopasta sekä uudistettua sikarutto-opasta jaettiin ETU-palveluiden järjestämissä koulutustilaisuuksissa loka-marraskuussa 2003.

Edellä mainitut oppaat ovat myös saatavilla internetissä, osoitteessa

> http://www.mmm.fi/el/julk/fmd.html

eläinlääkintötarkastaja Seppo Kuosmanen,
09-160 52942, seppo.kuosmanen@mmm.fi

Lemmikkieläinten tuontiehdot muuttuvat 3.7.2004

Lemmikkieläinten tuontiehdot yhtenäistetään Euroopan unionin alueella 3.7.2004 alkaen, jolloin ryhdytään soveltamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 998/2003. Asetuksessa säädetään ehdoista, joita tulee noudattaa lemmikkieläinten kuljetuksissa EU-maiden välillä sekä tuonnissa EU:n ulkopuolisista maista EU-maihin. Suurimpia muutoksia tällä hetkellä voimassa oleviin Suomen tuontiehtoihin verrattuna ovat vaatimus tunnistusmerkinnästä sekä EU:n ulkopuolisista maista tuotavilta eläimiltä vaadittava raivotautivasta-ainetutkimus. Uudet vaatimukset koskevat koirien ja kissojen lisäksi myös frettejä.

Kuljetettaessa koiria, kissoja ja frettejä EU-maiden välillä tulee eläimen olla tunnistusmerkitty mikrosirulla tai selkeästi luettavalla tatuoinnilla sekä rokotettu raivotautia vastaan. Eläimen mukana tulee olla lemmikkieläimen todistus (ns. lemmikkieläinpassi), jossa ovat eläimen ja omistajan tiedot sekä eläimen rokotustiedot. Suomeen tuotaessa kissojen ja koirien tulee lisäksi olla lääkitty ekinokokkoosia aiheuttavia heisimatoja vastaan tällä hetkellä voimassa olevien säännösten mukaisesti. Lemmikkieläimen todistuksen malli on yhtenäinen koko EU:n alueella.

Tuotaessa EU:n ulkopuolisista maista EU-maihin koirien, kissojen ja frettien tulee olla tunnistusmerkitty mikrosirulla tai selkeästi luettavalla tatuoinnilla ja rokotettu raivotautia vastaan. Lisäksi eläimeltä tulee määrittää raivotautivasta-aineet. Vasta-aineiden määritys on suoritettava hyväksytyssä laboratoriossa (Suomessa EELA) ja neutralisoivien vasta-aineiden pitoisuuden on oltava vähintään 0,5 ky/ml. Verinäyte tutkimusta varten tulee ottaa vähintään 30 päivää raivotautirokotuksen jälkeen mutta kuitenkin kolme kuukautta ennen tuontia. Kolmen kuukauden määräaikaa ei sovelleta eläimiin, jotka ovat lähtöisin EU:n alueelta ja jotka on tutkittu ennen vientiä EU:n ulkopuolelle. Tästä esimerkkinä ovat Suomesta Venäjälle lyhytaikaista vierailua varten vietävät eläimet. Eläimen mukana tulee olla virkaeläinlääkärin antama todistus tai muu asiakirja, josta käy ilmi, että tuontiehdot täyttyvät. Eläimillä, jotka ovat lähtöisin EU-maista, voi olla myös ns. lemmikkieläinpassi. Suomeen tuotaessa koirilta ja kissoilta vaaditaan lisäksi heisimatolääkitys.

Tuontiin sellaisista EU:n ulkopuolisista maista, joissa raivotautia ei esiinny tai raivotaudin riski on pieni, sovelletaan samoja ehtoja kuin tuontiin EU-maista ja siten raivotautivasta-ainetutkimusta ei vaadita. Tällaiset maat on lueteltu asetuksen liitteessä ja niitä ovat mm. Norja, Islanti ja Sveitsi. Maalistaa tullaan täydentämään myöhemmin.

Ruotsiin, Irlantiin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan muista EU-maista vietäviltä koirilta ja kissoilta vaaditaan kuitenkin edelleen raivotautivasta-ainetutkimus. Kyseiset maat päättävät kansallisesti ajankohdasta, jolloin verinäyte tutkimusta varten tulee ottaa. Myös tällä hetkellä voimassa olevat Ruotsin ja Yhdistyneen Kuningaskunnan vaatimukset lääkityksestä ekinokokkoosia ja punkkeja vastaan säilyvät ennallaan. Ruotsiin viennissä rekisteröintikäytäntö poistuu eikä koirilta enää vaadita leptospiroosi- ja penikkatautirokotuksia 3.7.2004 alkaen. Yhdistyneen Kuningaskunnan osalta kissojen ja koirien tuontiehdot säilyvät pääosin ennallaan.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 998/2003 on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä L 146, 13.6.2003, s. 1

eläinlääkintötarkastaja Tiia Tuupanen,
p. 09-160 52787, tiia.tuupanen@mmm.fi

Fluorokinolonien käyttö erityisseurantaan

Fluorokinolonit ovat arvokkaita lääkkeitä niin eläinten kuin ihmistenkin infektioiden hoidossa. Mikrobilääkkeiden käyttöön liittyy aina resistenssin kehittymisen vaara, joten fluorokinolonien lisääntyneet käyttömäärät ovat huolestuttavia. Erityisen suuri huolenaihe on kampylobakteerien nopeasti lisääntynyt fluorokinoloniresistenssi. Myös resistentit salmonellat ovat vakava ongelma.

Fluorokinolonien käyttömäärät kasvaneet

Vuonna 2001 fluorokinoloneja käytettiin eläinlääkkeissä yhteensä 81 kg. Injektiovalmisteissa niitä käytettiin 70 kg ja pieneläimille hyväksytyissä peroraalisissa valmisteissa 11 kg. Vuonna 2002 injektiovalmisteiden kulutus säilyi ennallaan 70 kg:ssa, mutta pieneläimille tarkoitettujen peroraalisten valmisteiden käyttömäärä oli noussut yli kaksinkertaiseksi eli pieneläinvalmisteissa kulutettiin 26 kg fluorokinoloneja. Nousu selittynee sillä, että lukuisia pieneläinvalmisteita on saanut myyntiluvan viime vuosien aikana. Pieneläimille käytetään myös jonkin verran ihmisille tarkoitettuja fluorokinoloneja, kuten sipro- tai norfloksasiinia. Näiden aineiden käyttömäärät eivät ole tiedossa.

Tähän asti mikrobilääkkeiden käyttö eläimille on Suomessa pääsääntöisesti vähentynyt. Nyt fluorokinolonien käyttömäärät näyttävän kasvavan ja samanaikaisesti tietyissä eläinpatogeeneissa on todettu alentunutta herkkyyttä fluorokinoloneille. Tilanne ei ole Suomessa vielä erityisen huolestuttava, mutta sen huononemiseen ei ole varaa.

Tanskan esimerkki

Vuoden 2002 maaliskuussa Tanskassa astui voimaan säädös, jonka mukaan eläinlääkäri saa käyttää fluorokinoloneja tuotantoeläinten hoitoon vain tautitapauksissa, joissa herkkyysmäärityksen perusteella ei ole käytettävissä muita mikrobilääkkeitä. Herkkyysmääritys on mahdollista tehdä vain hyväksytyissä laboratorioissa. Lisäksi kuurin pituus on rajattu viiteen vuorokauteen. Säädöksen seurauksena fluorokinolonikulutus Tanskassa puolittui vuonna 2002 (97 kg) edelliseen vuoteen (183 kg) verrattuna.

Eläinlääkäreillä on vastuu

Lääkkeiden käytöstä, luovutuksesta ja määräämisestä eläinlääkinnässä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa velvoitetaan eläinlääkärit ottamaan huomioon lääkevalmisteille asetetut käyttösuositukset. Tämä tarkoittaa myös fluorokinolonien käytöstä annettuja suosituksia. Jokaisen eläinlääkärin on syytä tarkastella omia lääkityskäytäntöjään. Erityisesti bakteerien herkkyysmääritykseen on kiinnitettävä huomiota. Se, että joku toinen mikrobilääkevalmiste ei tehoa, ei oikeuta eläinlääkäriä käyttämään fluorokinolonivalmistetta, vaan herkkyysmääritys on tehtävä joka tapauksessa. Lisäksi eläinlääkäreiden on pitäydyttävä vain eläimille hyväksyttyihin fluorokinolonivalmisteisiin. Ihmisille hyväksytyt valmisteet on varattava vain ihmisten infektioiden hoitoon.

Fluorokinolonien käytöstä on toistaiseksi annettu vain suosituksia. Jos fluorokinolonien käyttö jatkuu ennallaan tai lisääntyy, maa- ja metsätalousministeriö voi joutua suositusten antamisen asemesta turvautumaan järeämpiinkin keinoihin. Fluorokinolonien käyttö tullaan ottamaan erityistarkkailuun. Tanskan esimerkin mukaisesti fluorokinolonien käyttöä voidaan rajoittaa myös lainsäädännön avulla.

Suositus fluorokinolonien käytöstä

Käytä fluorokinoloneja vain herkkyysmäärityksen perusteella tautitapauksissa, joissa ei ole muita vaihtoehtoja.
Käytä fluorokinoloneja vain yksittäisten eläinten tai pienten eläinryhmien hoitoon.
Älä käytä fluorokinoloneja sairauksien ennaltaehkäisyyn.
Alle kahden viikon kuuri aiheuttaa vähemmän resistenssiä kuin pitkäaikainen käyttö.
Fluorokinolonit ovat pitoisuusriippuvaisia lääkkeitä, joten käytettyjen annosten on oltava riittävän suuria.

eläinlääkintötarkastaja Henriette Helin-Soilevaara,
p. 09-160 52721, henriette.helin-soilevaara@mmm.fi

ryhmänjohtaja Anna-Liisa Myllyniemi, EELA
p. 09-39101, anna-liisa.myllyniemi@eela.fi

jaostopäällikkö Liisa Kaartinen, Lääkelaitos
p. 09-47334284, liisa.kaartinen@nam.fi

Korjaus oppaaseen
Tavoitteena terve ja hyvinvoiva sika

Maa- ja metsätalousministeriön Tavoitteena terve ja hyvinvoiva sika -esitteestä, johon on kerätty sikojen hyvinvointilainsäädäntöä, puuttuu kahdesta kohdasta siirtymäajat. Ohessa on esitteen teksti korjattuna.

Sian pitopaikka - Yleiset vaatimukset

Kuudes ja seitsemäs kappale korjattuna

Sikoja on pidettävä ryhmässä, jollei ryhmästä erottamiseen ole eläinlääketieteellistä tai eläinten vihamieliseen käyttäytymiseen liittyvää syytä. Syyn poistuttua sika on sijoitettava takaisin ryhmään. (Emakoiden ja ensikoiden osalta vaatimusta sovelletaan 1.1.2003 toiminnassa oleviin sikaloihin 1.1.2013 alkaen, jollei sikalassa tai sen osastossa tätä ennen tehdä peruskorjausta.) Emakko tai ensikko saadaan kuitenkin pitää erillään ryhmästä aikana, joka alkaa viikkoa ennen odotettua porsimista ja päättyy neljän viikon kuluttua astutuksesta tai siemennyksestä. Lisäksi karjua saadaan pitää yksittäiskarsinassa, jossa se voi kääntyä ympäri. Karjun on kuitenkin voitava nähdä, kuulla ja haistaa muita sikoja.

Jos sika joudutaan erottamaan ryhmästä, sen on voitava kääntyä yksittäiskarsinassaan helposti ympäri, jollei liikkumista jouduta rajoittamaan eläinlääketieteellisen syyn takia. (Vaatimusta sovelletaan 1.1.2003 toiminnassa oleviin sikaloihin 1.1.2013 alkaen, jollei sikalassa tai sen osastossa tätä ennen tehdä peruskorjausta.)

Ankkojen, hanhien ja kalkkunoiden hyvinvointilainsäädäntöä on kerätty esitteisiin, jotka ovat ilmestyneet sähköisessä muodossa alla olevissa osoitteissa.

Tavoitteena terve ja hyvinvoiva ankka ja hanhi:

> http://www.mmm.fi/el/julk/tavankkafi.html

Tavoitteena terve ja hyvinvoiva kalkkuna:

> http://www.mmm.fi/el/julk/tavkalkkuna.html

eläinlääkintötarkastaja Sari Salminen
p. 09- 1605 2786, sari.salminen@mmm.fi

Muutoksia lääkeluetteloihin

1. Myyntiluvalliset valmisteet

Uusi myyntilupa:
(R = reseptilääke, K= käsikauppalääke)

R Dolovet vet 2,4 g jauhe (ketoprofeeni) QM01AE03
Eläinlaji: nauta.
Varoajat: Maito ja teurastus 0 vrk.

R Hypercard vet 10 mg tabletti, päällystetty (diltiatseemihydrokloridi) QC08DB01
Eläinlaji: kissa.

R Metacam 15 mg/ml oraalisuspensio hevoselle (meloksikaami) QM01AC06
Eläinlaji: hevonen.
Varoajat: Teurastus 3 vuorokautta.

R Propalin 50 mg/ml siirappi (fenyylipropanoliamiinihydrokloridi) QG04BX91
Eläinlaji: koira.

K Provid 44 % oraalipasta (pyranteeliembonaatti) P52AF02
Eläinlaji: hevonen.
Varoajat: Teurastus 0 vrk. Ei saa käyttää tammoille, joiden maitoa käytetään elintarvikkeeksi.

Muuttunut varoaika
Streptomax vet intramammaarivoide (streptomysiini, bentsyylipenisilliini) QJ51RC22
Uudet hyväksytyt varoajat maidolle 15.10.2003 alkaen: Hoidettu neljännes 10 vuorokautta, hoitamaton neljännes 5 vuorokautta.

2. Erityislupavalmisteet:

Uusi valmiste:
Lomudal 10 mg/ml sumutinliuos (natr.cromoglic.) ATC: QR03BC01
Eläinlaji: hevonen
Varoaika: Teurastus 2 vrk

Uusi eläinlaji:
Synacthen-depot 1 mg/ml injektioneste (tetracosactid.)
Eläinlaji: nauta
Varoaika: Teurastus 7 vrk ja maito 1 vrk

Cydectin 1 mg/ml oraalisuspensio (moxidectin.)
Eläinlaji: vuohi
Varoaika: Teurastus 14 vrk, ei eläimille, jotka tuottavat maitoa elintarvikkeeksi

Mysoline 250 mg tabletti (primidon.)
Eläinlaji: kissa
Ehto: Vain potilaskohtaisia lupia, maksan toimintaa kuvaavia määreitä on seurattava

Ehtomuutos:
Hippopalazon 100 mg/ml oraaligeeli (phenyl.butazon.)
Eläinlaji: hevonen
Ehto: Vain potilaskohtaisia lupia
Varoaika: Teurastus 6 kk.

Thacapzol 5 mg tabletti (thiamazol.)
Eläinlaji: kissa, ei koiralle
Ehto: Lääkevalmistetta saa käyttää sellaisille potilaille, joilla on jo aloitettu
tiamatsolilääkitys. Uusille tapauksille tulee valita karbimatsolilääkitys. Valmistetta ei saa käyttää tuotantoeläimille.

Kielteiset päätökset:
Coli-1200 ws 1200000 IU/g jauhe (colistin.sulphat.)
Eläinlaji: sika.

Immucept injektioneste (allergeeniuute)
Eläinlaji: hevonen.

Sedalin Gel 35 mg/ml oraaligeeli (acepromazin.)
Eläinlaji: koira.

3. Tuotantoeläinten määräaikaiset erityisluvat:

Peruuntuneet määräaikaiset erityisluvat:
Lomudal 10 mg/ml sumutinliuos

Eläinlääkintötiedote on maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston julkaisema, eläinlääkäreille kohdistettu tiedotuslehti.

> MMM elintarvikkeita- ja eläimiä koskevat tiedotteet
> MMM elintarvikesektorin uutispalvelin