3/2004
Pääkirjoitus: Muutoksia BSE_vastustukseen?
Raivotautitapausten määrä lisääntynyt Virossa
Lemmikkieläinten uusiin tuontivaatimuksiin tulossa siirtymäaika
Eläinkuljetusten EU-eläinsuojelutarkastukset vuonna 2003
Uusi asetus muuttaa siipikarjanlihahygieniasta annettua
päätöstä
EU aktivoituu zoonoosien torjunnassa
Munintakanojen salmonellaesiintyvyystutkimus EU:n alueella
Virginiamysiini ja kolmannen polven kefalosporiinit: Käyttö eläimille
ehdottomasti kielletty
BSE-taudin vastustaminen perustuu kolmeen kivijalkaan: 1) tehokkaasti toimeenpantuun nisäkäsperäisen proteiinin syöttökieltoon, 2) laajaan seurantaohjelmaan ja 3) riskimateriaalin poistamiseen. Mikään näistä toimista ei yksinään estä muuttuneiden prioneiden pääsyä rehu- tai elintarvikeketjuun, mutta yhdessä ne toimivat.
Taudin pitkästä itämisajasta johtuen edistys on ollut tuskallisen hidasta, mutta nyt suunta on selvä. Euroopassa uusien BSE-tautitapausten lukumäärä laskee tasaista tahtia. EU-15 maissa havaittiin vuonna 2002 2.131 ja vuonna 2003 1.364 tapausta. Uusissa jäsenmaissa havaittiin vuonna 2003 12 tapausta. Tautiin sairastuneiden keskimääräinen ikä nousee. Vuonna 2002 alle 35 kk:n ikäisiä oli kaksi tapausta ja vuonna 2003 ei enää yhtään. Alle 60 kk ikäisiä tapauksista oli vuonna 2002 66 kpl ja vuonna 2003 46 kpl. Näin on oletettavissa, että eurooppalainen rehu- ja elintarvikeketju on säilynyt puhtaana jo vuosia. Olisiko nyt aika löysätä tiukkoja ja kalliita vastustustoimia?
Nisäkäsperäisen proteiinin syöttökiellon lieventäminen ei ole tarkoituksenmukaista, koska juuri se on ollut luultavasti tehokkain riskinhallintakeinoista. Erityisen tarpeen ovat olleet tiukat vaatimukset ristikontaminaation estosta rehutehtaissa. Sen sijaan syöttökiellon tehokkaan toimeenpanon varmistamiseksi annetut lisämääräykset mm. kalajauhon käytöstä ovat tarpeettomia. Rehuanalytiikan parannuttua voidaan nisäkäsperäinen proteiini erottaa kalaperäisestä proteiinista ja kalajauhon käytön valvonta on siten mahdollista.
Laaja seurantaohjelma perustuu sekä terveiden eläinten että riskiryhmien eli tiloilla kuolleiden, kliinisiä oireita sairastavien, ante-mortem tarkastuksessa epäilyttäviksi osoittautuneiden ja sairasteurastettujen eläinten testaukseen. Erityisesti terveistä eläimiä koskeva osuus on herättänyt arvostelua, koska se on kallista. Komission käsityksen mukaan terveiden, yli 30 kk:n ikäisten eläinten testausohjelmaa ei alun perinkään pystytetty siksi, että sen tuottamaan tieteellistä tietoa olisi tarvittu tai että testauksella olisi varmistettu lihan BSE-vapaus. Nykyisen toimintalinjauksen perusta on nimittäin se, että prioneiden ei uskota muutoinkaan esiintyvän lihaskudoksessa, edes niissä eläimissä, jotka ovat sairastuneet BSE-tautiin. Komission käsityksen mukaan kyseessä on toimi, joka on tarpeen kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi. Luottamus onkin sittemmin palannut naudanlihaan, oletettavasti merkittäviltä osiltaan juuri testausohjelman takia. Siten ehkä pieni varovaisuus puolustaisi paikkaansa.
Nyt testausohjelmaa on pyöritetty vuosia ja kokemukset ovat selvät. Vuonna 2003 57 % positiivista tapauksista löydettiin testaamalla riskiryhmiin kuuluvia, 23 % kliinisten epäilyjen yhteydessä, alle 1 % eradikoinnin yhteydessä ja 20 % terveiden eläinten testauksessa. Saanto oli vastaavasti riskiryhmissä 6 positiivista tapausta / 10.000 testattua eläintä, kliinisten tapausten yhteydessä kerrassaan 1.190 positiivista / 10.000 testattua, eradikoinnissa 4 positiivista / 10.000 testattua ja terveiden eläinten osalta vain 0,3 positiivista / 10.000 testattua. Nopea johtopäätös on se, että jos jostakin voisi vähentää, se olisi juuri tuo terveiden eläinten testaus.
Yhteisössä onkin kuumeisesti laadittu uutta, parhaaseen epidemiologiseen tietoon perustuvaa seurantajärjestelmää, jolla voitaisiin vakuuttua siitä, että tutkittavassa maassa BSE:n esiintyvyys alittaa kansainvälisesti vähäisen BSE-riskin maalle sovitun tavoiterajan eli on alle 1 tapaus / 1.000.000 nautaa. Yhteisön referenssilaboratoriossa Englannissa tehty malli perustuu ajatukselle, jonka mukaan eri seurantavirtoja pitää painottaa eri kertoimin em. saantoarvion perusteella. Kukin testattu eläin lisää maan pistekertymää sen mukaan, kuinka todennäköistä historiatietojen perusteella arvioituna BSE:n esiintyminen on tässä seurantavirrassa. Pisteitä on kerättävä melko joukko ja useita vuosia, jotta tavoite-esiintyvyydestä voidaan vakuuttautua. Suomalaiset epidemiologian asiantuntijat ovat arvostelleet mallin läpinäkyvyyden puutetta eli kätkettyjä oletuksia, mutta myös he tunnustavat mallin perusasetelman järkevyyden.
Yksityiskohtiin menemättä merkittävää ehdotuksessa on se, että arvioitava maa voi itse valita, millaisen seurantastrategian se valitsee kerätäkseen riittävän määrän pisteitä. Jos mallia aikoo soveltaa, on myös terveitä eläimiä testattava, muuten pistekertymä jää vähäiseksi. Jäsenmaa voisi siten itse päättää, kuinka paljon olisi tarkoituksenmukaista testata terveitä eläimiä. EU markkinoi muille OIE:n jäsenmaille tätä mallia kansainvälisen standardin perustaksi. Mallin tieteellinen ansiokkuus jää vielä nähtäväksi, mutta EU on onnistunut jo saamaan tunnustusta USA:n asiantuntijoilta.
Toinen mahdollisuus seurantaohjelman muuttamiselle on testauksen alaikärajan nostaminen. Tähän löytyisi peruste edellä mainituista testaustuloksista. Toisaalta aiemmin havaitsematon tai kokonaan uusi kontaminaatio näkyisi todennäköisesti ensimmäisenä nuoremmissa eläinryhmissä. Japanissa marraskuussa 2003 havaittu yhdeksäs BSE-tapaus oli vain 21 kk:n ikäinen. Tästä johtuen on varsin ymmärrettävää, miksi Japani on vaatinut tiukasti USA:lta kaikenikäisten nautojen testaamista ennen kuin näiden eläinten lihaa voidaan tuoda viedä Japaniin. Saksassa BSE-tapausten keski-ikä ei ole myöskään noussut odotettua tahtia. Siten Euroopassa olisi tuskin kovin viisasta nostaa ainakaan riskiryhmien testauksen ikärajaa nykyisestä 24 kuukaudesta.
Keväällä 2004 EU on käynyt USA:n kanssa Maailman eläintautijärjestön OIE:n välittämiä neuvotteluja BSE-toimista ja tulevasta kansainvälisestä standardista. Neuvottelussa on esitetty uutta tieteellistä aineistoa, jonka mukaan BSE-tautiin sairastuneiden nautojen eri kudosten taudinaiheutuskyky on todennettavissa vasta noin 30 kk:n iässä. Poikkeus tästä on se, että suoliston eli ileumin loppupään taudinaiheutuskyky on todennettavissa jo alle kuuden kuukauden iässä. Mikäli Euroopan elintarviketurvallisuusviraston tieteellinen neuvo asiassa on puoltava, uskon, että jäsenmaiden on helppo tehdä päätös siitä, että riskimateriaalin poiston ikärajaa nostetaan nykyisestä 12 kuukaudesta, suoliston osalta muutosta ei ole odotettavissa.
Jo ennen tätä uutta tietoa komissio kysyi talvella 2003-2004 jäsenmaiden kantoja koskien selkärangan poiston ikärajan nostoa. Useimmat jäsenmaat olivat kannanotoissaan perin varovaisia, mutta valmiita tarkastelemaan asiaa lähitulevaisuudessa. Jos ja kun aikanaan riskimateriaalin poiston ikärajaa nostetaan, varmaa on, että myös selkärangan poistamisen ikäraja nousee.
Tuorein tutkimus toukokuulta 2004 Englannista kertoo, että Creuzfeldt-Jakobin taudin muunnoksen merkkejä oli havaittavissa kolmessa tonsillanäytteessä 12.674 tutkitusta. Väestötasolle yleistettynä tämä tarkoittaisi sitä, että noin 3.800 brittiä kantaa oireettomana vCJD-tautia. vCVD-tautiin on toukokuuhun 2004 mennessä menehtynyt koko maailmassa toistaiseksi 153 ihmistä, joten uusi lukema olisi kertaluokkaa suurempi. Toistaiseksi tautiin kuolleet ovat kantaneet samaa kudosantigeeniä, joten pahin ajateltavissa oleva kehityskulku voisi olla sellainen, että inkubaatioaika muissa kudosantigeeniryhmissä olisi pidempi. Esimerkiksi ihmisen Kuru-taudissa inkubaatioaika on 30 vuoden luokkaa.
Ranskassa Touloisesta tulee toinen huolestuttava uutinen: sekä luonnollisesti sairastuneen että tarkoituksellisesti tartutetun Scrapie lampaan lihaskudoksesta on havaittu muuttuneita prioneja. Muuttuneiden prioneiden määrä on vain 1/5.000 osa siitä määrästä, joka on havaittavissa tautiin sairastuneiden eläinten aivoista. Tutkijoiden mukaan määrä on niin pieni, että sen taudinaiheutuskyky on mitätön. Tutkijat arvioivat, että tulos on varoitus, josta on syytä ottaa opiksi.
BSE-taudin vastustustoimet ovat olleet tehokkaita ja taudin esiintyvyyslukemat laskevat odotetusti. Emme kuitenkaan vielä tiedä TSE-taudeista riittävästi, että voisimme huokaista helpotuksesta. Tehokkaita vastustustoimia on jatkettava, mutta niiden on perustuttava parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon. Pidän siten erityisen tärkeänä sitä, että Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA:aa kuullaan, kun EU:ssa kaavaillaan muutoksia yhteisiin toimintatapoihin.
osastopäällikkö Matti Aho,
p. (09) 1605 3380, matti.aho@mmm.fi
Apulaisprofessori Arvo Viltrop Viron maatalousyliopiston eläinlääkintötiedekunnasta oli kertomassa Baltian maiden eläintautitilanteesta Tarttuvatauti päivänä 18.5.2004. Raivotautitapausten määrä on kasvanut huomattavasti parin viime vuoden aikana Virossa. Vuonna 2002 Virossa todettiin 422 raivotautitapausta. Vuonna 2003 tapausten määrä oli 814. Suurin osa sairastuneista eläimistä on villieläimiä. Vektoreina toimivat kettu ja supikoira. Kuitenkin myös koirilla ja kissoilla sekä naudoilla todetaan kymmeniä tapauksia vuosittain. Latviassa ja Liettuassa raivotautitilanne on vastaava. Vuonna 2003 todettiin Latviassa 964 tapausta ja Liettuassa 1108 tapausta.
Latviassa villieläimiä on rokotettu syöttirokotuksin pienellä alueella. Virossa suunnitellaan syöttirokotusten aloittamista syksyn 2004 tai kevään 2005 aikana. Syöttejä on tarkoitus aluksi levittää Luoteis-Virossa alueella, joka kattaa noin 1/3 maan pinta-alasta.
Venäjän eläinlääkintöviranomaiset ovat tehneet ehdotuksen, jonka mukaan EU:n avustuksella olisi tarkoituksenmukaista levittää syöttirokotteita myös Leningradin alueella Venäjän puoleiselle Viron vastaiselle rajalle sekä Pihkovan alueen pohjoisrajalle. Suomi ja Viro ovat suhtautuneet alustavan myönteisesti ehdotukseen, jonka toteutuminen odottanee EU:n ja Venäjän eläinlääkintösopimuksen solmimista.
Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että Baltian maissa villieläimiin samoin kuin löytökoiriin liittyy aina raivotautitartunnan riski. Maa- ja metsätalousministeriö antoi viime kesänä suosituksen raivotautirokotusten antamisesta hevosille, jotka matkustavat alueelle, jossa raivotautia esiintyy, ja hevosille, jotka tuodaan tällaiselta alueelta Suomeen. Sama suositus pätee edelleen myös Baltian maihin.
Lisätietoja Euroopan maiden raivotautitilanteesta:
http://www.who-rabies-bulletin.org/
eläinlääkintötarkastaja Tiia Tuupanen,
puh. (09) 1605 2787, tiia.tuupanen@mmm.fi
Lemmikkieläinten uusia tuontivaatimuksia (Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetus (EY) N:o 998/2003) aletaan noudattaa vasta 1.10.2004, eikä 3.7.2004
kuten aikaisemmin on päätetty. Komissio on tehnyt siirtymäaikaa koskevan
päätösehdotuksen, jota käsitellään elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä
käsittelevässä pysyvässä komiteassa viikolla 24. Siirtymäaika tarkoittaa sitä,
että koiria, kissoja ja frettejä voi tuoda Suomeen 1.10.2004 saakka samoilla Suomen
kansallisilla ehdoilla kuin tällä hetkellä. Myös viennissä muihin EU-maihin
noudatetaan 1.10.2004 saakka määränpäämaan kansallisia vaatimuksia.
Lemmikkieläinpassi otetaan Suomessa joka tapauksessa käyttöön 3.7.2004, kuten
aikaisemmin on päätetty. Maahantuonnissa lemmikkieläinpassi ei kuitenkaan ole
pakollinen ennen kuin 1.10.2004 alkaen. Lemmikkieläinpassia koskevaa siirtymäaikaa
muutetaan myös siten, että rokotustodistus, joka on annettu ennen 1.10.2004 ja joka
osoittaa, että eläin täyttää uudet tuontivaatimukset, hyväksytään maahantuonnissa
siihen saakka, kun todistus on voimassa.
eläinlääkintötarkastaja Tiia Tuupanen,
puh. (09) 1605 2787, tiia.tuupanen@mmm.fi
Neuvoston direktiivi 91/628/ETY (muut. 95/29/EY) eläinten suojelusta kuljetusten aikana edellyttää, että jäsenvaltio valvoo eläinkuljetuksille asetettujen eläinsuojeluvaatimusten noudattamista tarkastamalla vuosittain riittävän määrän kuljetuksia.
Suomessa eläinkuljetusten EU-eläinsuojelutarkastuksia on suoritettu vuodesta 1997 lähtien. Vuoden 2003 loppuun mennessä eläinsuojeluviranomaiset ovat tarkastaneet yhteensä 1684 eläinkuljetusta, joista keskimäärin 6.9 %:lle on annettu eläinsuojelullisten epäkohtien korjaamiseksi määräyksiä tai kieltoja.
Vuonna 2003 tarkastettiin yhteensä 267 eläinkuljetusta. Näistä 235 oli tarkastuseläinlääkäreiden teurastamoissa kuljetusten purkamisen yhteydessä suorittamia tarkastuksia ja 32 läänineläinlääkäreiden tien päällä tai lähtöpaikassa tarkastamia kuljetuksia. Tarkastuksista suurin osa koski sika- ja nautakuljetuksia (223 kuljetusta). Siipikarjakuljetuksia tarkastettiin 33 kpl, porokuljetuksia 7 kpl ja hevoskuljetuksia 3 kpl. Lisäksi tarkastettiin yksi lammaskuljetus. Yhteensä eläimiä oli tarkastetuissa kuljetuksissa mukana 249 067. Tarkastuksissa havaittujen eläinsuojelullisten epäkohtien korjaamiseksi annettiin yhteensä 23 määräystä tai kieltoa.
Viidessä tapauksessa annettiin määräyksiä joko puutteellisista asiakirjoista tai puutteellisista tiedoista eläinkuljetusluvassa. Kolmessa tapauksessa teurastamolle kuljetettu nauta ei ollut kuljetuskuntoinen. Eläintiheys kuljetusajoneuvossa oli liian suuri yhteensä 6 kuljetuksessa.
Yhdessä siipikarjakuljetuksessa todettiin että kuljetustila ei ole riittävän suojaava. Kolmessa nauta- ja sikakuljetuksessa ja yhdessä lammaskuljetuksessa ilmanvaihto ei ollut riittävä, ja kuljetustilaan kertyi kosteutta. Yhteensä 12 tapauksessa ajoneuvon kunto oli puutteellinen ja kuljetustila ei tästä syystä ollut eläimille turvallinen, tai kuivikkeita oli käytetty liian vähän. Yhdessä sikakuljetuksessa ei ollut lopetusvälineistöä.
Eläimiä ei eroteltu säädösten edellyttämällä tavalla 15 tarkastetuista
kuljetuksista, joista kahdessa kuljetuksessa sairasta eläintä kuljetettiin terveiden
eläinten kanssa samassa tilassa. Kahdessa yli kahdeksan tuntia kestävässä
kuljetuksessa siat eivät saaneet vettä. Kuormauksessa sähköpiiskan käyttö oli
liiallista yhdessä tapauksessa. Yhdessä sikakuljetuksessa ramppi ei ollut riittävän
turvallinen kuormaa purettaessa.
Komissio totesi tarkastusmatkallaan Suomessa viime syyskuussa että epäkohtia havaitaan
kuljetustarkastuksien yhteydessä, mutta määräyksiä ei aina anneta, vaikka laissa on
säädösten rikkomistapauksia varten olemassa selkeä menettely. Jos tarkastuksessa
havaitaan eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä, tarkastavan eläinlääkärin
tulee aina ryhtyä eläinsuojelulain edellyttämiin toimenpiteisiin. Lainsäädännön
vastaisen menettelyn jatkaminen tai toistaminen tulee kieltää tai antaa määräys
määräaikoineen. Epäkohtien korjaamista koskevaan hallintopäätökseen kuuluu myös
valitusosoituksen antaminen.
Eläinkuljetustarkastusten määrää tullaan lisäämään vuonna 2004, jotta tarkastukset edustaisivat riittävää otosta eläinkuljetuksista. On arvioitu, että aikaisempina vuosina on tarkastettu noin 1 % kaikista eläinkuljetuksista. Tänä vuonna tavoitteeksi on asetettu 2-4 % kuljetuksista, ja erityisesti lähtöpaikoissa tehtävien tarkastusten määrää lisätään, jolloin myös eläinten lastausta voidaan valvoa.
eläinlääkintötarkastaja Maria Kareskoski,
puh. (09)-1605 3315, maria.kareskoski@mmm.fi
Annettava asetus muuttaa siipikarjan lihahygieniasta annettua päätöstä (10/EEO/1999) siten, että siihen on lisätty broilereiden kampylobakteeriseurantaa- ja valvontaa koskevat säännökset. Säännökset perustuvat EU:n uuteen zoonoosidirektiiviin 2003/99/EY, joka edellyttää kampylobakteerin säännöllistä seurantaa jäsenmaissa.
Asetuksen mukaan kampylobakteerin seuranta on liitettävä osaksi siipikarjateurastamoiden omavalvontajärjestelmää. Seurantavaatimus koskee ainoastaan tuotantopolven broileriteurastuseriä. Kesä-lokakuun välillä, jolloin aikaisempien selvitysten mukaan kampylobakteerin esiintyvyys on korkeimmillaan, on siipikarjateurastamoiden tutkittava jokainen teurastamansa broileriteurastuserä. Muina kuukausina siipikarjateurastamon on tutkittava teurastuseriä otantana esiintyvyyden selvittämiseksi. Elintarvikevirasto ilmoittaa vuosittain kullekin siipikarjateurastamolle näinä kuukasina tutkittavien teurastuserien määrän. Teurastuserällä tarkoitetaan samana päivänä teurastettuja, samaan eläinlajiin kuuluvia ja samassa huonetilassa kasvatettuja lintuja.
Jokaisesta tutkittavasta broileriteurastuserästä on otettava 10 umpisuolinäytettä.
Näytteenoton on kohdistuttava tasaisesti koko erän lintuihin. Näytteet on tutkittava
Elintarvikeviraston hyväksymässä laboratoriossa. Laboratoriossa voidaan yhdistää
kaikki 10 näytettä yhdeksi yhteisnäytteeksi. Näytteiden tutkimisessa on käytettävä
EELAn suositeltavien menetelmien luettelossa olevia menetelmiä. Luettelo on
löydettävissä internetosoitteesta:
Näytteitä tutkivien laboratorioiden on lähetettävä eristämänsä kampylobakteerikannat varmistettavaksi EELAn Bakteriologian tutkimusyksikköön (PL 45, 00581 Helsinki).
Jos tuotantotilan broileriteurastuserissä todettaan kampylobakteeria toistuvasti, tilan on arvioitava tuotantohygieeniset olosuhteet ja tarvittaessa muutettava työskentely- ja hygieniakäytäntöjään. Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava tilan tuotantohygienia ja tehdyt toimenpiteet salmonellavalvontaohjelmaan kuuluvan vuosittaisen valvontakäynnin yhteydessä. Tilan tuotantohygienian tarkastuksessa on suositeltavaa käyttää apuna tänä vuonna valmistunutta siipikarjatilan salmonellavalvontakäynti-lomaketta.
Jos tuotantotilan broileriteurastuserissä todetaan kampylobakteeri kahdella perättäisellä teurastuskerralla, on tilan toimittamat teurastuserät teurastettava päivän viimeisenä tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi. Käytäntöä jatketaan kunnes tuotantotilan teurastuserät on todettu negatiiviseksi kahdella peräkkäisellä teurastuskerralla.
Lisätietoja:
MMMELO (lainsäädäntö):
eläinlääkintöylitarkastaja Terhi Laaksonen
puh. (09) 1605 2782,terhi.laaksonen@mmm.fi
EELA (tutkimusmenetelmät):
mikrobiologi Marjaana Hakkinen
puh. (09) 3931 773, marjaana.hakkinen@eela.fi
Elintarvikevirasto (valvonta):
Liha- ja kalahygienian yksikkö
puh. (09) 3931 500
Loppuvuodesta 2003 valmistuivat pitkän puurtamisen jälkeen EU:n uudet zoonoosisäädökset; direktiivi zoonoosien seurannasta (2003/99/EY) ja asetus zoonoosien valvonnasta (EY N:o 2160/2003). Säädösten noudattaminen on tarkoitus aloittaa tämän vuoden kesäkuussa. Säädösten tavoitteena on vähentää ihmisten sairastumisia zoonoseihin. Keinoina tarjotaan tehostettua, yhtenäistä zoonoosien seurantaa EU:n alueella sekä riskinarviointeihin ja taloudellisiin analyyseihin perustuvaa koko elintarviketuotantoketjun kattavaa valvontaa. Molemmat säädökset ovat ns. puitesäädöksiä, eli ne sisältävät yleisluontoisia vaatimuksia. Yksityiskohtaiset vaatimukset eri zoonoosien seurannasta ja valvonnasta annetaan myöhemmin useassa eri komission asetuksessa. Nämä toimeenpanosäädökset on tarkoitus antaa asteittain usean vuoden kuluessa. Täysin harmonisoituun zoonoositorjuntaan yhteisön alueella ei kuitenkaan pyritä. Kaikki säädökset ovat minimisäädöksiä, eli jäsenmaiden on mahdollista ja toivottua säätää yhteisön vaatimuksia kattavampia ja tiukempia kansallisia vaatimuksia.
Valvonta-asetus koskee toistaiseksi vain salmonellan valvontaa. Valvonnan pohjana ovat yhteisön tavoitteet salmonellan esiintyvyyden vähentämiseksi. Tavoite voidaan esittää esim. ilmoittamalla kuinka monta prosenttia parvista saisi olla salmonellapositiivisia. Asetuksessa ei ole annettu itse tavoitteita, vaan aikataulu, mihin mennessä ne pitäisi asettaa. Tavoitteet koskevat salmonellan esiintymistä kanojen ja broilereiden siitosparvissa, munivissa kanoissa, broilereissa, kalkkunoissa sekä liha- ja siitossioissa. Tavoitteet asetettaan asteittain vuosien 2004 ja 2008 välillä. Ennen tavoitteiden asettamista on selvitettävä salmonellan esiintyvyys kussakin eläinryhmässä ja suoritettava myös kustannus-hyötylaskelma. Valvottavia salmonellaserotyyppejä ei ole vielä määritelty. Tänä vuonna on aloitettu selvittämään salmonellan prevalenssia kanojen ja broilereiden siitosparvissa. Tämä selvitys hoidetaan toteuttamalla vanhan zoonoosidirektiivin mukaista siitosparvien salmonellaseurantaa ja raportoimalla komissiolle pitkin vuotta tietoa tutkimustuloksista. Tämän vuoden lokakuussa on tarkoitus myös aloittaa EU:n laajuinen tutkimus salmonellan esiintyvyydestä munantuotantokanaloissa.
Tavoitteen asettamisen jälkeen jäsenmaiden on esitettävä komission hyväksyttäväksi valvontaohjelma, jonka avulla maa voisi tavoitteen saavuttaa. Valvontaohjelman pitäisi kattaa rehut, tuotantoeläimet ja elintarvikkeiden jalostus, mutta pääpaino kohdistuisi tuotantoeläimiin alkutuotannossa. Valvontakeinot ovat pitkälti jäsenmaiden itsensä päätettävissä. Asetuksessa annetaan vain näytteenoton minimifrekvenssi.
Direktiivi koskee eri zoonoosien ja mikrobilääkeresistenssin seurantaa sekä ruokamyrkytysepidemioiden selvittämistä. Kaikissa jäsenmaissa pakollisesti seurattavia zoonooseja on kahdeksan; bruselloosi, kampylobakterioosi, ekinokokkoosi, listerioosi, salmonelloosi, trikinelloosi, nautatuberkuloosi ja EHEC-tartunta. Muita zoonooseja on seurattava jäsenmaan epidemiologisen tilanteen niin vaatiessa. Seuranta kohdistuu ensisijaisesti tuotantoeläimiin alkutuotantovaiheessa, mutta tarvittaessa myös muihin elintarvikeketjun osiin. Seuranta perustuu jäsenmaiden omiin järjestelmiin, mutta tarvittaessa voidaan antaa yhtenäiset säännöt tietyn zoonoosin seurantaan. Yhtenäisiä sääntöjä on jo ryhdytty laatimaan broileriparvien kampylobakteeri-seurannalle ja mikrobilääkeresistenssin seurannalle. Tavoitteena on, että seuranta pystyisi tuottamaan riskinarviointiin ja valvonnan kehittämiseen tarvittavaa tietoa.
Vanhan zoonoosidirektiivin tapaan jäsenmaat kokoavat edelleen vuosittain raportin zoonoosien esiintymisestä eläimissä, elintarvikkeissa ja rehuissa ja komissio teettää jäsenmaiden raporteista yhteenvedon. Tämän yhteisön zoonoosiraportin kokoaminen on annettu Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tehtäväksi. EFSA onkin aloittanut aktiivisesti oman työnsä zoonoosien seurannan ja raportoinnin kehittämiseksi. EFSA on valmistelemassa myös zoonooseja koskevia internet-sivustoja:
Vaikka Suomen zoonoositilanne on keskimääräistä eurooppalaista parempi (erityisesti salmonellavalvonnan osalta), aiheuttavat uudet säädökset työtä myös meille. Uuden direktiivin edellyttämä nautojen EHEC-bakteerin seuranta aloitettiin teurastamoissa tämän vuoden alusta. Siipikarjan kampylobakteeri-tartunnan seuranta aloitettiin kesäkuun alussa. Suomi ei ole kuitenkaan täysin pystynyt toteuttamaan direktiivin vaatimuksia. Listeria-seuranta elintarvikkeissa on vielä järjestämättä. Nykyisin kyllä maito-, kala- ja lihavalmistelaitokset tutkivat säännöllisesti listeriaa omavalvonnassaan, mutta järjestelmät näiden tietojen keräämiseksi ovat puutteellisia tai olemattomat. Listeria-seurannan toteuttamista on tarkoitus ryhtyä pohtimaan tämän vuoden syksyllä. Lisäksi on tarvetta yersinia-seurannan järjestämiseksi, koska ihmisten yersinia-tartuntojen lukumäärä on ollut nousussa.
Myös uusi asetus teettää Suomelle lisätöitä, lähinnä esiintyvyysselvityksiin osallistumisen takia. Suomen on myös aikanaan hyväksytettävä uudelleen nykyinen salmonellavalvontaohjelmamme. Tämä uudelleen hyväksyminen tapahtuu asteittain aina kutakin eläinryhmää koskevan yhteisöntavoitteen asettamisen jälkeen. Suomelle ja Ruotsille myönnetyt salmonellalisävakuudet pysyvät ennallaan. Nykyinen kansallinen salmonellavalvontaohjelmamme on niin kattava, ettei uudelleenhyväksyminen tule aiheuttamaan ongelmia. Toisaalta Suomella on nyt erinomainen mahdollisuus uudelleenhyväksymisen yhteydessä muokata nykyistä valvontaohjelmaa toimivammaksi. MMM onkin pyytänyt EELAa arvioimaan nykyisen ohjelman muutostarpeet. Siipikarjan osalta mahdolliset muutokset rajoittunevat lähinnä näytteenotto- ja tutkimusmenetelmien uudistamiseen. Mutta sikojen ja nautojen osalta on mahdollisuus laajempaan uudistukseen.
Suurta työtä vaatii myös tietojärjestelmien kehittäminen. Nykyisin zoonooseja koskevan tiedonkeruun riittämättömyys aiheuttaa jatkuvia ongelmia. Edes salmonellavalvontaohjelman osalta emme pysty täyttämään EU:n tiedonkeruuvaatimuksia, koska tietoa tutkittujen parvien määristä ei ole nykyisin saatavilla. Toivottavasti kehitteillä olevat ELATI- ja ELITE- tietojärjestelmät ja parvinumerointijärjestelmä tuovat apua tiedonkeruuseen tulevaisuudessa. Muutoin hyvän pohjan kansallisen zoonoosien torjuntatyön kehittämiselle antaa tämän vuoden helmikuussa julkaistu Suomen zoonoosistrategia 2004–2008
www.mmm.fi/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2004/trm2004_5.pdf
eläinlääkintöylitarkastaja Terhi Laaksonen,
puh. (09) 1605 2782, terhi.laaksonen@mmm.fi
Koko EU:n alueella on tarkoitus toteuttaa vuoden kestävä tutkimus munivien kanojen salmonellaesiintyvyyden selvittämiseksi. Lopullista päätöstä tutkimuksen aloittamisesta ja sen yksityiskohtaisesta sisällöstä ei ole vielä tehty. Todennäköisesti tutkimus aloitetaan tämän vuoden lokakuussa. Tutkimuksen tulosten perusteella on tarkoitus asettaa uuden zoonoosiasetuksen mukainen salmonellan vähentämistavoite kulutusmunia tuottaville kanaparville.
Tutkimus kohdistuu tiloihin, joilla on vähintään 1000 lintua. Tilat jaetaan lintujen määrän mukaan eri kokoluokkiin ja kustakin kokoluokasta on tutkittava tietty määrä satunnaisesti valittuja tiloja. Tutkittavien tilojen yhteismäärä EU:ssa on valittu siten, että sen avulla pystytään osoittamaan tilojen välinen 20 % salmonellaprevalenssi. Suomen kohdalla tämä tarkoittaa n. 350 munintakanatilan tutkimista. Näytteenotto ja tutkimukset tulisi jakaa mahdollisimman tasaisesti koko vuoden ajaksi. Parvet on tutkittava mahdollisimman lähellä ennen niiden teurastusta tai hävitystä.
Tutkimuksen näytteenotto poikkeaa nykyisen salmonellavalvontaohjelmamme näytteenotosta. Jokaisesta tutkittavasta parvesta otetaan 7 näytettä. Häkkikanaloissa otetaan 5 ulostenäytettä (5 x 60 g) ja 2 ympäristönäytettä (2 x 250 ml tomua). Lattiakanaloista otetaan 5 tossunäytettä ja 2 ympäristönäytettä. Näytteenottajan on oltava viranomainen ja näytteet on tutkittava kansallisessa referenssilaboratoriossa.
Suomessa tutkimus tultaneen toteuttamaan siten, että kunnaneläinlääkärit ottavat näytteet ja ne tutkitaan Kuopion EELAssa. Loppukesästä valitaan tutkittavat tilat ja valinnasta lähetetään tieto tilan salmonellavalvonnasta vastaavalle kunnaneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkäri ottaa tämän jälkeen yhteyttä tilaan ja sopii tilan kanssa näytteenottoajankohdan. Näytteenotto voidaan toteuttaa milloin tahansa lokakuun 2004 - syyskuun 2005 aikana ajankohtana, jolloin tilalla on poistumisvaiheessa oleva parvi. Kunnaneläinlääkäreille tullaan toimittamaan yksityiskohtaiset näytteenotto-ohjeet.
Kunnaneläinlääkärin palkkion ja näytteiden tutkimisen EELAssa maksaa valtio. Tutkimusnäytteenottokäynnillä voidaan korvata salmonellavalvontaohjelmaan kuuluva virallinen valvontakäynti. Mutta käynnin aikana on tarkoitus ottaa myös tavanomainen valvontaohjelman näyte (60 g ulostetta). Tämä näyte tutkitaan tavanomaisen käytännön mukaisesti omistajan kustannuksella missä tahansa hyväksytyssä laboratoriossa. Kaksikertaisen näytteenoton tarkoitus on verrata herkemmän tutkimusnäytteenoton tuloksia nykyisten rutiininäytteiden tuloksiin. Tarkoituksena on siis selvittää löytyisikö mahdollisesti tutkimuksessa positiiviseksi todettu parvi myös nykyisillä menetelmillä. Tämä tieto auttaa salmonellavalvontaohjelman uudelleen arvioimisessa.
Tutkimus teettää jonkin verran lisätöitä kunnaneläinlääkäreille. Tutkimukseen osallistuminen saattaa tuntua myös tarpeettomalta hyvän salmonellatilanteemme takia. Kunnaneläinlääkäreiltä ja tutkimukseen osallistuvilta tiloilta toivotaan kuitenkin positiivista suhtautumista. Tarvitsemme muun EU:n kanssa vertailukelpoista tietoa muun muassa perustellessamme salmonellalisävakuuksiemme säilyttämistä.
eläinlääkintöylitarkastaja Terhi Laaksonen,
puh. (09) 1605 2782, terhi.laaksonen@mmm.fi
Eläinten lääkitsemisestä annetun lain (617/1997; B5) 10 §:n mukaan maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää lääkeaineiden käytön määrätylle eläinlajille tai eläinryhmälle, jos niiden käyttö voi vaarantaa eläimistä saatavien elintarvikkeiden turvallisuuden tai laadun tai, jos niiden käyttö voi aiheuttaa muuta merkittävää haittaa eläimille, ihmisille tai ympäristölle taikka, jos niitä käytetään eläinten kasvun tai tuotannon lisäämiseksi.
Lain nojalla kiellettyjä lääkeaineita on koottu maa- ja metsätalousministeriön päätökseen tiettyjen lääkeaineiden käytön kieltämisestä eläimille (MMMp 743/1997; B8). Päätökseen on viimeksi lisätty lääkeaineita vuonna 1998 (MMMp 935/1998; B8:1), jolloin kiellettiin tiettyjen mikrobilääkkeiden käyttö eläimille.
Päätöksessä kielletyt mikrobilääkkeet on haluttu varata pelkästään humaanikäyttöön. Rajoituksen tarkoituksena on estää mikrobilääkeresistenssin leviämistä eläimistä ihmisiin.
Lääkekieltopäätöksessä on kielletty seuraavien mikrobilääkeaineiden käyttö kaikille eläinlajeille:
avoparsiini, vankomysiini ja teikoplaniini
virginiamysiini
kolmannen ja neljännen polven kefalosporiinit
trovafloksasiini ja alatrovafloksasiini
rifampisiini
Näitä aineita sisältäviä lääkevalmisteita saa kuitenkin käyttää eläimille silloin, kun niillä on eläinlääkkeenä Suomessa voimassaoleva myyntilupa tai muu kulutukseen luovuttamista koskeva lupa.
Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston tietoon on tullut, että käyttökieltoa ei ole noudatettu kaikilta osin ja että kiellettyjä mikrobilääkeaineita on myös suositeltu eläinten hoitoon. Näitä aineita ovat kolmannen polven kefalosporiinit ja virginiamysiini.
Kolmannen polven kefalosporiinien käyttö eläimille kiellettiin, sillä niiden käyttö ihmisten lääkinnässä on rajattu vain sairaalakäyttöön. Kolmannen polven kefalosporiineja on ilmeisesti ryhdytty käyttämään korvaamaan injektiona annettavaa ensimmäisen polven kefalosporiinivalmistetta, jonka myyntilupa on peruuntunut. Kolmannen polven kefalosporiinien käyttökielto on kuitenkin yhä voimassa ja eikä niitä saa käyttää eläinten lääkitsemiseen.
Virginiamysiinin on todettu aiheuttavan ristiresistenssiä ihmisten vakavien infektioiden hoitoon varatuille mikrobilääkkeille, kuten vankomysiinille ja streptogramiinille. Elintarvike- ja terveysosaston saamien tietojen mukaan hevosen omistajille on suositeltu virginiamysiiniä sisältävää valmistetta (Founderguard) ja heitä on jopa opastettu hankkimaan sitä laittomasti internetin välityksellä. Yksityishenkilöt eivät saa tuoda maahan tuotantoeläimille tarkoitettuja valmisteita millään tavalla. Tämä koskee myös sallittuja lääkeaineita – puhumattakaan kielletyistä lääkeaineista.
eläinlääkintötarkastaja Henriette Helin-Soilevaara,
puh. (09)-1605 2721, henriette.helin-soilevaara@mmm.fi
Uudet myyntiluvat:
(R = reseptilääke, K= käsikauppalääke)
R Animec vet 10 mg/ml injektioneste, liuos (ivermektiini) ATC: QP52AA01
Kohde-eläinlajit: Nauta, sika ja poro.
Varoaika teurastukselle: Sika ja poro 28 vrk. Nauta 35 vrk.
Ei saa käyttää laktaatiokaudella lehmille, joiden maitoa käytetään elintarvikkeeksi.
Käsiteltäessä hiehoja ja ummessa olevia lypsylehmiä varoaika maidolle on 60 vrk.
R Bayvantic vet koirille alle 4 kg paikallisvaleluliuos
R Bayvantic vet koirille 4-10 kg paikallisvaleluliuos
R Bayvantic vet koirille 10-25 kg paikallisvaleluliuos
R Bayvantic vet koirille 25-40 kg paikallisvaleluliuos
(imidaklopridi, permetriini) ATC: QP53AC54
Kohde-eläinlaji: Koira
R Dalmarelin 25 mikrog/ml injektioneste, liuos (lesireliiniasetaatti) ATC: QH01CA92
Kohde-eläinlajit: Lehmä ja kani.
Varoaika: Liha ja elimet 0 vrk. Maito 0 vrk.
Peruuntuneet myyntiluvat:
Orimycin vet 50 mg/g jauhe
Tribrissen mite vet tabletti
Tylan vet 200 mg tabletti
Chlorure de Sodium A 5% infuusioneste (natr.chlorid.), ATC: QB05BB01
eläinlaji: hevonen
varoaika: 0 vrk
ChlorhexiDerm 2% shampoo (chlorhexidin.gluconas), ATC: QD08AC02
eläinlaji: kissa,koira
Distamine 125 mg tabletti (penicillamin.) ATC: M01CC01 (humaanivalmiste)
eläinlaji: koira
Neo-Synephrine 1% injektioneste (phenylephrin.hydrochlorid.) ATC: QC01CA06
eläinlaji: kissa,koira
Nitropressin 25 mg/ml infuusiokonsentraatti (natr.nitroprussid.) ATC: QC02DD01
eläinlaji: kissa,koira
OxyDex 2.5% shampoo (benzoyl.peroxid.), ATC: QD11AX90
eläinlaji: kissa,koira
Pitressin 20 U/ml injektioneste (vasopressin.), ATC: QH01BA01
eläinlaji: hevonen
varoaika: 6 kk
Muutos eläinlajiin:
Apomorphin 10 mg/ml injektioneste (apomorphin.)
eläinlaji: vain koira, kissalle ei enää lupia myönnetä
Kielteinen päätös
Tri-Hist rakeet (pseudoephedrin.hydrochlorid.,mepyramin. pyrilamin.maleat.)
eläinlaji: hevonen
Deosect Spray 50 g/l sumute iholle (cypermethrin.)
eläinlaji: hevonen
Eläinlääkintötiedote on maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston julkaisema, eläinlääkäreille kohdistettu tiedotuslehti.
> MMM elintarvikkeita- ja
eläimiä koskevat tiedotteet
> MMM elintarvikesektorin
uutispalvelin