maa- ja metsätalousministeriö, elintarvike- ja terveysosasto
2000
[in english]
Antibioottiresistenssi on mikrobien, lähinnä bakteerien, ominaisuus, joka tekee ne vastustuskykyisiksi (resistenteiksi) mikrobilääkeaineille. Bakteerien resistenssin lisääntyminen on noussut 1990-luvulla kaikkialla maailmassa lääketieteen ja eläinlääketieteen pahimpien uhkien joukkoon. Kehitys on ollut ennustettavissa, mutta resistenttien bakteerien odotettua nopeampi leviäminen on yllättänyt myös asiantuntijat. Pienikin resistenssin lisääntyminen pahimmissa tauteja aiheuttavissa bakteereissa voi lisätä huomattavasti sairastuvuutta ja kuolleisuutta.
Euroopan unionin asiantuntijat pohtivat syyskuussa 1998 toimenpiteitä, joilla resistenttien bakteerien leviäminen saataisiin estettyä. Kokouksessa laadittu asiakirja, ns. Kööpenhaminan suositus, tähdentää bakteerien lääkeresistenssin levinneisyyden kartoituksen tärkeyttä ongelman laajuuden arvioimiseksi unionin eri maissa.
Resistenttejä bakteereita on läsnä kaikkialla, missä mikrobilääkkeitä käytetään. Ihmisen terveyden kannalta tärkein resistenssiä lisäävä lääkekäyttö on terveydenhuollossa. Eläimillä käytettävät mikrobilääkeaineet ovat myös merkittäviä sekä eläinten taudinaiheuttajien että zoonoosibakteerien resistenssin lisääjinä.
Vaikka bakteerien resistenssistä puhutaan paljon, kattavia seurantatutkimuksia ei ole julkaistu muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tässä raportissa on koottu yhteen lääke- ja eläinlääketieteen kliinisesti tärkeimpien bakteerien ja eläimiltä eristettyjen ns. indikaattoribakteerien resistenssitilanne Suomessa. Samalla on haluttu luoda pohja säännöllisen resistenssiraportin julkaisemiselle.
Raportissa olevat tulokset on saatu pääasiassa bakteerien lääkeresistenssiä seuraavien organisaatioiden ja asiantuntijoiden viime vuosien aineistoista. Eräiden bakteerien osalta tulokset ovat tätäkin aikaisemmin julkaistuista tutkimuksista. Näin kehitystä voidaan seurata useamman vuoden ajalta.
Bakteerien lääkeresistenssin merkitystä arvioitaessa on otettava huomioon monia seikkoja. Näistä tärkeimmät ovat tutkitun aineiston valikoituminen ja tutkimusmenetelmät. On muistettava, että bakteerinäytteitä otetaan enemmän vaikeasti sairailta potilailta tai eläimiltä. Tutkimusmenetelmiä on viime vuosina huomattavasti yhdenmukaistettu, mikä tuo luotettavuutta havaintoihin.
Raportin syntymisen edellytyksenä on ollut tiivis ja hyvä yhteistyö eri tahojen välillä. Kiitämme kaikkia asiantuntijoita, jotka ovat vaikuttaneet raportin sisältöön. Toivomme myös, että raportti edistää osaltaan bakteerien resistenssiongelmien torjuntatyötä niin terveydenhuollossa, eläinlääketieteessä kuin kotieläintuotannossakin.
Tuula Honkanen-Buzalski
Pentti Huovinen
Takana vuosikymmenten työ
Suomessa on tehty bakteerien herkkyysmäärityksiä jo vuosikymmenien ajan. Herkkyysmääritysten tuloksilla on kuitenkin ollut merkitystä vain lähinnä kliinisessä työssä paikallisesti. Laajoja koko maan kattavia tutkimuksia keskeisten tautia aiheuttavien bakteerien lääkeresistenssistä ei ole julkaistu kuin vasta 1990-luvulla. Tähän on vaikuttanut eniten se, että käytetyt menetelmät ovat olleet erilaisia ja tulokset eivät näin ole olleet täysin vertailukelpoisia.
Suomeen perustettiin vuonna 1991 ihmisistä eristettyjen bakteerien resistenssiä tutkiva yhteistyöverkosto FiRe eli Finnish Study Group for Antimictobial Resistance. FiReen kuuluu tällä hetkellä 26 kliinisen mikrobiologian laboratoriota kaikkialta Suomesta. Ensimmäisinä vuosina FiRen tärkein tehtävä oli tutkia kliinisesti tärkeimpien bakteerien lääkeresistenssiä otantatutkimuksilla. Niissä bakteerit kerättiin keskitetysti ja herkkyysmääritykset tehtiin samalla menetelmällä. Koska otantatutkimukset ovat työläitä, lähdettiin kliinisen mikrobiologian laboratorioissa käytössä olevia bakteerien herkkyysmääritysmenetelmiä yhdenmukaistamaan. Tämä johti FiRe-standardin julkaisemiseen vuonna 1996. Standardia täydennetään jatkuvasti sekä FiRen oman laadunvalvonnan että ulkomaisten tutkimusten perusteella. Vuosi 1997 oli ensimmäinen vuosi, jolloin menetelmät olivat niin yhdenmukaisia, että herkkyystietojen vertailu oli mahdollista.
Vaikka FiRe-laboratorioissa tutkitaan vuosittain kliinisistä potilasnäytteistä noin 200 000, näytteitä otetaan vain pienestä osasta infektiopotilaita. Pelkästään avohoidossa lääkärien vastaanotolla infektion takia käy vuosittain viisi miljoonaa potilasta. Lisäksi sairaaloissa hoidettujen infektiopotilaiden määrä on joitakin satoja tuhansia. Bakteerinäytteitä infektiopotilaista otetaan yleensä vain ongelmallisemmissa tilanteissa, lukuun ottamatta virtsan ja nielun bakteeriviljelyjä. Siksi suurin osa bakteerien lääkeherkkyyksistä edustaa bakteereita, jotka aiheuttavat komplisoituneita, pitkittyneitä tai muutoin vaikeampihoitoisia infektioita.
Bakteerien herkkyysmääritysten lääkevalikoima on valittu FiRe-standardin mukaisesti, joka on laadittu yhteistyössä infektiolääkäreiden kanssa. Tulevaisuudessa avohoidon patogeenisten bakteerien herkkyysmääritysten lääkevalikoimaa pyritään muuttamaan Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suositusten mukaisesti ja siten tukemaan laajalti hyväksyttyjen hoitosuositusten toteutumista. Sairaaloissa lääkevalikoima päätetään aina paikallisesti noudattaen sairaalan omaa mikrobilääkepolitiikkaa.
Eläimistä eristettyjen bakteerien resistenssiä on tutkittu kuten humaanipuolella lähinnä kliinisiä tarpeita varten. Eläimistä eristetyistä salmonelloista on resistenssiä seurattu 1980-luvun alkupuolelta asti. Vuonna 1996 valmistuneessa maa- ja metsätalousministeriön eläinten antibiootteja käsittelevässä mietinnössä todettiin, että eläimistä ja niistä saatavista elintarvikkeista eristetyistä bakteereista tulisi systemaattisesti seurata antibioottiresistenssin kehitystä. Samoin resistenssiseurantaa tulisi tehdä keskeisistä eläimillä tautia aiheuttavista bakteereista. Edellä mainitun lisäksi eläinten rehuissa käytettyjen antibioottisten aineitten aiheuttamaa resistenssiä täytyy seurata niin sanotuissa indikaattoribakteereissa.
Eläimillä tautia aiheuttavista bakteereista on tutkittu resistenssi lähinnä eläinlääkinnässä käytetyille antibiooteille. Zoonoosia aiheuttavista bakteereista on tutkittu myös tärkeiden ihmisten lääkinnässä käytettyjen antibioottien resistenssi. Indikaattoribakteereista on tutkittu resistenssi sekä eläinlääkkeille että antibioottisille rehun lisäaineille.
Resistenssitutkimusmenetelmät ovat erilaisia myös eläinpuolella, koska kaikille tutkituille bakteereille ei ole vielä olemassa soveltuvia standardeja.
Resistenssitulosten tulkinta
Raportissa esitettävien tulosten yhteydessä on mainittu tutkittu aineisto ja tutkimusmenetelmät. Samoin on mainittu lähde, jos jo julkaistuja aineistoja on otettu mukaan kuvioiden sisältämiin tietoihin.
Herkkyystiedot antaneiden laboratorioiden määrä vaihtelee eri bakteerien kohdalla, mikä voi johtua esimerkiksi siitä, että eräät laboratoriot tutkivat vain avohoidossa todettuja bakteereita.
Yleensä tietyn lajin bakteerien lääkeherkkyys tutkitaan useammalle mikrobilääkkeelle. Kaikkia raportissa mainittuja bakteerikantoja ei ole aina tutkittu kaikkien mainittujen mikrobilääkkeiden suhteen.
Tulokset
Avohoidossa eristettyjen taudinaiheuttajien herkkyystilanteessa on havaittavissa osin huolestuttaviakin muutoksia eräiden bakteerien kohdalla.
Vaikka yleisimmän välikorvatulehdusten ja keuhkokuumeen aiheuttajan, Streptococcus pneumoniaen, herkkyys penisilliinille on säilynyt hyvänä, sen makrolidiresistenssi on lisääntymässä. Jatkuessaan kehityssuunta saattaa aiheuttaa vakavia ongelmia erityisesti keuhkokuumeen hoidossa, koska makrolidit ovat penisilliinin ohessa keuhkokuumeen ensisijaislääkkeitä. Myös nielurisa- ja ihotulehduksia aiheuttavan bakteerin, Streptococcus pyogeneksen, resistenssi makrolideille on jälleen nousussa. Molempien mainittujen bakteerien resistenssin lisääntyminen johtunee ainakin osin lisääntyneestä makrolidien käytöstä, mikä antaa aiheen tarkistaa noudatettua mikrobilääkepolitiikkaa.
Suolistoinfektioita aiheuttavien bakteerien, salmonellan ja kampylobakteerin, herkkyys fluorokinoloneille on heikkenemässä erityisesti ulkomailta saaduissa tartunnoissa. Siksi suolistoinfektioiden mikrobiologinen diagnostiikka ennen hoitoa on olennaisen tärkeää parhaan mahdollisen hoitotuloksen varmistamiseksi.
Ilon aiheitakin on. Sairaaloista eristettyjen bakteerien herkkyystilanne on pysynyt kohtuullisen hyvänä. Metisilliinille resistenttien Staphylococcus aureusten (MRSA) määrä on pysynyt alhaisena kaikkialla Suomessa, ja MRSA-epidemiat on saatu sammutettua tai pidettyä hyvin kurissa. Myös moniresistentti Mycobacterium tuberculosis on harvinainen Suomessa.
Yleisesti ottaen terveydenhuollossa eristettyjen bakteerien resistenssitilanne on hyvä ja sitä pystytään kohtuullisen hyvin seuraamaan. Seurantajärjestelmien kehittäminen on kuitenkin edelleen välttämätöntä, jotta mahdolliset muutokset bakteerien resistenssitilanteessa voitaisiin havaita nykyista nopeammin.
Eläinpuolella tiettyjen tautia aiheuttavien bakteerien kohdalla antibioottiresistenssi on huolestuttavaa. Sikojen ripulia aiheuttavat brakyspirabakteerit ja naudan utaretulehdusta aiheuttavat stafylokokkibakteerit esimerkiksi ovat hyvin resistenttejä eniten lääkinnässä käytetyille antibiooteille.
Toisaalta useiden eläimistä eristettyjen (esim. broilerit) bakteerien kohdalla resistenssi on erittäin harvinaista. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi broilerituotannossa ei käytetä juurikaan antibioottilääkityksiä eikä antibioottiresistenssiä pääse kehittymään.
Tässä raportissa on esitetty kotimaisista eläimistä saatavista elintarvikkeista eristettyjen bakteerien resistenssilukuja. Resistenssiä esiintyy erittäin vähän eikä se näin ollen aiheuta ongelmia zoonoottisten bakteerien aiheuttamien infektioiden antibioottilääkityksissä ihmisillä.
3.1. Avohoidossa eristetyt taudinaiheuttajat
Streptococcus pneumoniae
Toisin kuin Etelä- ja Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa Streptococcus pneumoniaen eli pneumokokkien mikrobilääkeherkkyys on pysynyt Suomessa varsin hyvänä. Pneumokokin herkkyys penisilliinille, tetrasykliinille ja klindamysiinille on pysynyt vakaana. Sen sijaan makrolidi- (erytromysiini) ja sulfatrimetopriimiresistenssissä on havaittavissa selvää nousua. Makrolideille resistentit kannat olivat harvinaisia vielä vuosikymmenen alussa, mutta vuosien 1997-98 aikana resistenssi on merkittävästi lisääntynyt. Penisilliinille resistenttien ja herkkyydeltään alentuneiden pneumokokkien joukossa erytromysiiniresistenssi oli 19 prosenttia vuonna 1995, mutta vuonna 1998 jo 42 prosenttia.
Sulfatrimetopriimiresistenssin lisääntymiseen on suhtauduttava jossain määrin varauksella, koska vuosien 1988-90/1995 ja 1997/1998 väliset erot saattavat johtua ainakin osin herkkyysmääritysmenetelmien eroista.
Kuva Streptococcus pneumoniae
Aineisto, menetelmät ja lähde
1988-90: Alle 6-vuotiaiden lasten välikorvaeritteistä kerätyt näytteet kuudelta alueelta (n=639) MIC-maljalaimennosmenetelmä
Nissinen A, Leinonen M, Huovinen P, Herva E, Katila M-L, Kontiainen S, Liimatainen O, Oinonen S, Takala AK, Mäkelä PH. Antimicrobial resistance of Streptococcus pneumoniae in Finland, 1987-90. Clin. Infect. Dis. 1995, 20:1275-80.
1995: Tammi-kesäkuun aikana 21 FiRe-laboratoriosta kerätyt bakteerikannat (n=807) MIC-maljalaimennosmenetelmä
Manninen R, Huovinen P, Nissinen A and the Finnish Study Group for Antimicrobial Resistance (FiRe). Increasing antimicrobial resistance in Streptococcus pneumoniae, Haemophilus influenzae and Moraxella catarrhalis in Finland. J. Antimicrob. Chemother. 1997, 40:387-392.
1997: 22 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=6106) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
1998: 20 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=5245) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
Haemophilus influenzae
Hemofiluksen ampisilliiniresistenssi on vaihtelusta huolimatta pysynyt noin 20-25 prosentin tasolla. Suurin osa näistä bakteerikannoista tuottaa beetalaktamaasia, mikä selittää amoksisilliini-klavulaanihapon ja kefuroksiimin hyvän tehon. Sulfatrimetopriimiresistenssi on noin 15 prosentin tasolla. Tetrasykliinien resistenssitilanne on erittäin hyvä.
Kuva Haemophilus influenzae
Aineisto, menetelmät ja lähde
1988-90: Alle 6-vuotiaiden lasten välikorvaeritteistä kuudelta alueelta kerätyt näytteet (n=578) MIC-maljalaimennosmenetelmä
Nissinen A, Herva E, Katila M-L, Kontiainen S, Liimatainen O, Oinonen S, Takala AK, Huovinen P. Antimicrobial resistance in Haemophilus influenzae isolated from blood, cerebrospinal fluid, middle ear fluid and throat samples of children. A nationwide study in Finland in 1988-1990. Scand. J. Infect. Dis. 1995, 27:57-61.
1995: Tammi-kesäkuun aikana 50 perättäistä H. influenzae -kantaa 21 FiRe-laboratoriosta (n=816) MIC-maljalaimennosmenetelmä
Manninen R, Huovinen P, Nissinen A and the Finnish Study Group for Antimicrobial Resistance (FiRe). Increasing antimicrobial resistance in Streptococcus pneumoniae, Haemophilus influenzae and Moraxella catarrhalis in Finland. J. Antimicrob. Chemother. 1997, 40:387-392.
1997: 15 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=3945) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
1998: 17 FiRe-laboratorion koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=4576) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
Moraxella catarrhalis
Moraxella catarrhaliksen ampisilliiniresistenssi on pysynyt samalla noin 90 prosentin tasolla jo useamman vuoden ajan. Resistenssi on beetalaktamaasivälitteistä, mikä näkyy amoksisilliini-klavulaanihapon ja kefuroksiimin hyvänä tehona. Makrolidi- ja tetrasykliiniresistenssi on pysynyt muuttumattomana, mutta sulfatrimetopriimille resistenttien kantojen osuus on selvässä nousussa.
Kuva Moraxella catarrhalis
Aineisto, menetelmät ja lähde
1988-90: Alle 6-vuotiaiden lasten välikorvaeritteistä kuudelta alueelta kerätyt näytteet (n=401) MIC-maljalaimennosmenetelmä
Nissinen A, Grönroos P, Huovinen P, Herva E, Katila M-L, Klaukka T, Kontiainen S, Liimatainen S, Oinonen S, Mäkelä PH. Development of beta-lactamase-mediated resistance to penicillin in pediatric middle-ear isolates of Moraxella catarrhalis in Finland, 1978-1993. Clin. Infect. Dis. 1995, 21:1193-1196.
1995: Tammi-kesäkuun aikana 1995 kerätyt 25 perättäistä M. catarrhalis -kantaa 21 FiRe-laboratoriosta (n=446) MIC-maljalaimennosmenetelmä
Manninen R, Huovinen P, Nissinen A and the Finnish Study Group for Antimicrobial Resistance (FiRe). Increasing antimicrobial resistance in Streptococcus pneumoniae, Haemophilus influenzae and Moraxella catarrhalis in Finland. J. Antimicrob. Chemother. 1997, 40:387-392.
1997: 20 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=1813) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
1998: 15 FiRe-laboratorion koko vuoden aikana kerätyt kannat (n=2271) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
Streptococcus pyogenes
Vuosina 1990-1993 tapahtunut erytromysiiniresistenssin nousu kääntyi laskuun vuosina 1994-1997. Tämän oletetaan johtuneen erytromysiinin ja muiden makrolidien käytön vähenemisestä erityisesti A-streptokokki-infektioissa. Vuoden 1998 resistenssin nousu on ollut voimakkainta pääkaupunkiseudulla, mikä heijastuu koko maan tilanteeseen. Vuosien 1997-1998 aikana makrolidien käyttö on jälleen lisääntynyt koko maassa.
Kuva Streptococcus pyogenes
Ainesto, menetelmät ja lähde
Kuudelta alueelta Suomessa kerätyt kannat (n=4436) MIC-maljalaimennosmenetelmä
Seppälä H, Nissinen A, Järvinen H, Huovinen S, Henriksson T, Herva E, Jahkola M, Katila M-L, Klaukka T, Kontiainen S, Liimatainen O, Oinonen S, Passi-Metsomaa L, and Huovinen P. Emergence of erythromycin resistance in group A streptococci. N. Engl. J. Med. 1992, 326:292-297.
1992-1996: FiRe-laboratorioissa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=4794-11 193) Standardoitu kiekkoherkkyysmenetelmä (Nissinen et al. Scand. J. Infect. Dis. 1995, 27:52-56) Seppälä H, Klaukka T, Vuopio-Varkila J, Muotiala A, Helenius H, Lager K, Huovinen P and the Finnish Study Group for Antimicrobial Resistance. The effects of changes in the consumption of macrolide antibiotics on erythromycin resistance in group A streptococci in Finland. New Engl. J. Med. 1997, 337:441-446.
1997: 18 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=9801) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
1998: 15 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=8141) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
Neisseria gonorrhoeae
Siprofloksasiinille resistenttien kantojen osuus on pysynyt samalla tasolla vuosien 1997-1998 aikana. Penisilliini- ja tetrasykliiniresistentit gonokokit ovat erittäin yleisiä ja siksi näitä lääkkeitä ei enää käytetä tippurin hoidossa.
Kuva Neisseria gonorrhoeae
Aineisto, menetelmät ja lähde
1986: Helsingin, Tampereen ja Turun alueelta kerätyt kannat (n=1535) MIC-maljalaimennosmenetelmä
Nissinen A, Järvinen H, Liimatainen O, Jahkola M, Huovinen P and the Finnish Study Group for Antimicrobial Resistance (FiRe). Antimicrobial resistance in Neisseria gonorrhoeae in Finland, 1976 to 1995. Sex. Transm. Dis. 1997, 24:576-581.
1993: Koko maasta kerätyt kannat (n=337) MIC-maljalaimennosmenetelmällä (Lähde sama kuin yllä)
1997: 14 FiRe-laboratoriossa vuonna 1997 koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=126) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä; siprofloksasiiniherkkyys on testattu suurimmasta osasta kannoista E-testillä (MIC-määritysmenetelmä)
1998: 9 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=118) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä; siprofloksasiiniherkkyys on testattu suurimmasta osasta kannoista E-testillä (MIC-määritysmenetelmä)
Staphylococcus aureus
Avohoidossa eristettyjen Staphylococcus aureus -kantojen herkkyystilanne on erittäin hyvä. Oksasilliinille ja samalla kaikille beetalaktaameille resistenttejä kantoja on vain noin yhden prosentin luokkaa kannoista. Muidenkin lääkkeiden resistenssitasot ovat alle viiden prosentin.
Kuva Staphylococcus aureus
1997: 15 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=13 637) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
1998: 12 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=9567) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
Virtsan Escherichia coli
Avohoidossa virtsanäytteistä kerätyt E. coli -bakteerit ovat varsin herkkiä kaikille muille lääkkeille paitsi ampisilliinille ja trimetopriimille. Norfloksasiinin, joka edustaa fluorokinoloneja, sekä nitrofurantoiinin resistenssitasot ovat alle viiden prosentin. Mesillinaamin ja kefalotiinin (edustaa ensimmäisen polven kefalosporiineja) resistenssitaso on näitä jonkin verran korkeampi.
Kuva Virtsan Escherichia coli
Aineisto, menetelmät ja lähde
1997: 14 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n= 48 539) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
1998: 13 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=35 113) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
Salmonellabakteerit
Salmonellan hoidossa käytetään useimmiten fluorokinoloneja, koska muut lääkkeet eivät ole kliinisesti tehokkaita ja aiheuttavat kantajuuden pitkittymistä. Herkkyysmääritysstandardien mukaan kaikki Suomessa eristetyt salmonellat ovat herkkiä siprofloksasiinille, joka edustaa herkkyysmäärityksissä fluorokinoloneja. Vaikka bakteerikannat eivät olekaan määritelmän mukaisesti täysin resistenttejä (MIC = 2 µg/ml), niin kirjallisuudessa on kuvattu useita hoidon epäonnistumisia. Nämä epäonnistumiset ovat olleet sellaisten kantojen aiheuttamia, joiden MIC-arvo on 0,125-2 µg/ml. Kansanterveyslaitoksen mikrobilääke- ja suolistobakteerilaboratoriot ovat tästä syystä seuranneet tehostetusti tällaisten salmonellojen herkkyystilannetta Suomessa. Aineisto koostuu vuosittain kerätyistä sadasta perättäisestä kotimaista ja ulkomaista alkuperää olevasta salmonellasta (kumpiakin 200 kantaa vuonna 1996), joille on tehty herkkyysmääritys MIC-maljalaimennosmenetelmällä. Kotimaisten kantojen herkkyystilanne on pysynyt hyvänä, kun taas ulkomailta saatujen salmonellojen herkkyystilanne on huolestuttavasti heikkenemässä. Kaikkien testattujen siprofloksasiiniherkkyydeltään alentuneiden kantojen genomista on löydetty mutaatio, joka todennäköisesti selittää herkkyyden alentumisen.
Kuva Salmonella, siprofloksasiiniherkkyydeltään alentuneiden osuus (MIC >= 0,125 mg/ml).
Lähde
Hakanen A, Siitonen A, Kotilainen P, Huovinen P. Increasing fluoroquinolone resistance in Salmonella serotypes in Finland during 1995-1997. J. Antimicrob. Chemother. 1999, 43:145-148.
Hakanen A, Kotilainen P, Jalava J, Siitonen A, Huovinen P. Detection of decreased fluoroquinolone susceptibility in salmonellas and validation of nalidixic acid screening test. J. Clin. Microbiol. 1999 (painossa).
Kampylobakteerit
Kampylobakteerien mikrobilääkeherkkyyksiä on seurattu tehostetusti HYKS-diagnostiikan toimesta. Vuosina 1996-1998 kampylobakteerien siprofloksasiiniresistenssi on vaihdellut 32-37 prosentin välillä. Kotimaassa saaduissa tartunnoissa siprofloksasiiniresistenssi on harvinaista. Erytromysiinille resistenttien kantojen osuus on pysynyt 1-2 prosentin tasolla.
Helicobacter pylori
Helikobakteerien metronidatsoliresistenssi on HYKS-diagnostiikan aineistossa vaihdellut parin viime vuoden aikana 48-56 prosentin välillä. Klaritromysiiniresistenssi on pysynyt alle 10 prosentin. Tämä perustuu rutiinidiagnostiikassa tutkittuihin helikobakteereihin, eikä siinä ole otettu huomioon sitä, onko potilas saanut aikaisemmin helikobakteerin häätöhoitoa vai ei.
Mycobacterium tuberculosis
Lääkeresistenssin esiintyvyys Suomessa eristetyissä Mycobacterium tuberculosis -bakteereissa on pienimpiä maailmassa, eikä resistenssitilanteessa ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viime vuosina. Isoniatsidi ja rifampisiini ovat tärkeimmät tuberkuloosin hoidossa käytetyt lääkkeet. Rifampisiinille resistenttejä kantoja löytyy Suomesta vain muutamia vuosittain. Isoniatsidille resistenttejä kannoista on 1,5 - 4,5 prosenttia. Hoidon kannalta haitallisinta yhtäaikaista resistenssiä isoniatsidia ja rifampisiinia kohtaan esiintyy erittäin harvoin, joinakin vuosina ei lainkaan. Toistaiseksi Venäjän ja Baltian vaikea resistenssitilanne ei ole heijastunut Suomeen.
Kuva Mycobacterium tuberculosis
Aineisto, menetelmät ja lähde
Vuosittain tutkitaan kaikki Kansanterveyslaitoksen mykobakteerilaboratorioon tulevat Suomessa eristetyt M. tuberculosis -bakteerikannat. Menetelmänä on käytetty erityisesti tuberkuloosibakteerin herkkyysmäärityksiin tarkoitettua kiekkoherkkyysmenetelmää. Wayne LG, Krasnow I. Preparation of tuberculosis susceptibility testing mediums by impregnated discs. Am. J. Pathol. 1966, 45:769-771.
3.2. Sairaaloissa eristetyt taudinaiheuttajat
MRSA
Metisilliinille (oksasilliinille) resistenttien Staphylococcus aureus (MRSA) -eristysten määrä on vaihdellut vuosittain epidemiatilanteesta riippuen. Vuoden 1998 aikana 717 veriviljelystä eristetystä Staphylococcus aureus -kannasta oli MRSA-kantoja 0,7 prosenttia (5 kantaa). Vuonna 1997 vastaava luku oli 0,5 prosenttia (4/746). Näistä luvuista ei voi tehdä vielä johtopäätöksiä kehityssuunnasta, sillä MRSA-kantojen määrä on vielä hyvin matala.
Aineiston luvut vuosilta 1990-1991 ovat peräisin Orion Diagnostican -raporteista. Vuosien 1992-1994 aineisto koostuu Kansanterveyslaitoksen (KTL) sairaalainfektiolaboratorioon lähetetyistä MRSA-kannoista. Vuodesta 1995 lähtien luvut ovat KTL:n tartuntatautirekisteriin ilmoitettujen MRSA-tapausten määrä. Vuoden 1995 luvut ovat todellisuudessa hieman korkeammat johtuen siitä, että KTL:n tartuntatautirekisteri aloitti toimintansa vuonna 1995, eikä kaikkia MRSA-erityksiä ilmeisesti saatu rekisteröityä.
Kuva MRSA
Staphylococcus aureus
Sairaaloiden Staphylococcus aureus -kantojen herkkyystilanne on erittäin hyvä. Oksasilliiniresistenttien (MRSA) ja samalla kaikille beetalaktaameille resistenttien kantojen määrä on vähäinen. Laboratorioiden ilmoittamat MRSA-luvut ovat selvästi korkeammat kuin todellisten MRSA-eristysten määrän perusteella on laskettavissa. Tämä johtunee siitä, että osa kannoista on seulontanäytteitä ja joiltakin potilailta on useita MRSA-eristyksiä. Laskennallinen MRSA-osuus vuonna 1998 on 0,7 prosenttia (189 MRSA-kantaa yhteensä avohoidon ja sairaaloiden 26 677 S. aureus eristyksen joukossa) ja vuonna 1997 vastaavasti 0,4 prosenttia (120 MRSA-kantaa 32 529 S. aureuksen joukossa). Nämä luvut ovat lähes samat kuin MRSA:n osuus veriviljelyeristyksissä samoina vuosina (0,7 % ja 0,5 %; ks. MRSA, edellinen kappale). Korkeammat oksasilliiniresistenssiluvut esitetään tässä siksi, että muiden lääkkeiden resistenssitilanne on laskettu kyseisen oksasilliiniresistenssitilanteen mukaan. Erytromysiinille resistenttien osuus on runsaan viiden prosentin luokkaa, mutta muutoin resistenssitasot ovat sen alle. Vankomysiinille resistenttejä kantoja ei ole toistaiseksi löydetty.
Kuva Staphylococcus aureus
Aineisto ja menetelmät
1997: 18 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=18 892) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
1998: 16 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=17 110) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
Escherichia coli
Sairaaloissa kerätyt E. coli -bakteerit ovat pääasiassa virtsanäytteistä eristettyjä. Niiden resistenssitilanne on varsin samankaltainen avohoidon virtsanäytteistä kerättyjen E. colien kanssa. Sairaaloissa käytettävien suonensisäisesti annosteltavien lääkkeiden teho on erinomainen.
Kuva Escherichia coli
Aineisto ja menetelmät
1997: 19 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=29 664) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
1998: 16 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=22 727) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
Klebsiella spp.
Sairaaloissa eristetyt Klebsiella-kannat ovat varsin herkkiä kefuroksiimille, kefotaksiimille (kolmannen polven kefalosporiinien edustaja), piperasilliini-tatsobaktaamille, netilmysiinille (aminoglykosidien edustaja) ja siprofloksasiinille (fluorokinolonien edustaja). Virtsatieinfektioissa käytetyille lääkkeille resistenssiä on seuranta-aikana esiintynyt runsaasti. Poikkeuksena sulfatrimetopriimi, jonka resistenssitasot ovat noin puolet trimetopriimin ja nitrofurantoiinin tasosta.
Kuva Klebsiella-lajit
Aineisto ja menetelmät
1997: 19 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=6426) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
1998: 15 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=4591) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
Pseudomonas aeruginosa
Sairaaloista eristetyt Pseudomonas aeruginosa -kannat ovat varsin herkkiä keftatsidiimille, imipeneemille ja tobramysiinille. Resistenssitasot siprofloksasiinille ja piperasilliini-tatsobaktaamille ovat jonkin verran muita lääkkeitä korkeammat. Resistenssilukuja tarkasteltaessa on otettava huomioon eri sairaaloiden väliset suuret erot, jotka johtuvat epidemiatilanteista.
Kuva Pseudomonas aeruginosa
Aineisto ja menetelmät
1997: 19 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=12 393) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
1998: 15 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=8038) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
Enterococcus faecalis
Sairaaloissa eristetyt Enterococcus faecalis -kannat ovat hyvin herkkiä kaikille tutkituille lääkkeille. Vuonna 1997 raportoidut 7 (0,07 prosenttia) vankomysiinille resistenttiä kantaa viidestä eri laboratoriosta ovat harvinaisia poikkeuksia; metodinen virhemahdollisuus tyypityksessä tai herkkyysmäärityksessä on myös mahdollista.
Kuva Enterococcus faecalis
Aineisto ja menetelmät
1997: 16 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=11 257) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
1998: 14 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=10 378) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
Enterococcus faecium
Sairaaloissa eristetyt Enterococcus faecium -kannat ovat suurimmalta osin ampisilliinille
resistenttejä. Vankomysiiniresistenssi on vuoden 1997 aineistossa korkealla tasolla, koska mukana on runsaasti seulontanäytteitä erityisesti Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta (HYKS). Kuvassa on esitetty kaksi lukua, joista toinen ilman HYKS:n lukuja. Muiden sairaaloiden osalta myös matalammissa resistenssiluvuissa on mukana seulontanäytteitä. Nitrofurantoiiniresistenssi on pysynyt alle kolmen prosentin.
Kuva Enterococcus faecium
Aineisto ja menetelmät
1997: 15 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=2147) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
1998: 14 FiRe-laboratoriossa koko vuoden aikana tutkitut kannat (n=1742) FiRe-standardin mukainen kiekkoherkkyysmenetelmä
Mikrobilääkkeiden käyttöluvut on julkaistu vuosittain Suomen lääketilastossa jo runsaan parinkymmenen vuoden ajan. Suomen lääketilastoa julkaisevat Lääkelaitos ja Kansaneläkelaitos. Systeemisesti vaikuttavien bakteerilääkkeiden (ATC-luokka J01) käyttö on pysynyt samalla tasolla vuosina 1990-1995 ja vaihdellut välillä 19,4-21,3 määriteltyä päiväannosta 1000 asukasta kohti vuorokaudessa (DDD/1000 as./vrk). Vuodesta 1996 alkaen suuntaus on kuitenkin ollut laskeva, ja vuosikymmenen alin käyttömäärä oli vuonna 1998, 18,9 DDD/1000 as./vrk. Sairaaloiden osuus tästä käytöstä on ollut pitkään runsaat kymmenen prosenttia ja oli 14 prosenttia vuonna 1998.
Yleisimmin käytetyt bakteerilääkkeet Suomessa vuonna 1998 olivat penisilliinit, mukaanlukien amoksisilliini (6,02 DDD/1000 as./vrk), tetrasykliinit (4,90 DDD/1000 as./vrk), kefalosporiinit (2,60 DDD/1000 as./vrk; 2,10 DDD/ 1000 as./vrk ensimmäisen polven kefalosporiineja), sulfonamidit ja trimetopriimi 2,36 DDD/1000 as./vrk sekä makrolidit (2,08 DDD/1000 as./vrk). Tarkemmat tiedot bakteerilääkkeiden käytöstä on julkaistu Suomen Lääketilasto -kirjassa 1998.
Mikrobilääkkeiden käytön väheneminen johtunee pääosin siitä, että mikrobilääkkeiden käytön periaatteita ollaan arvioimassa uudelleen koko terveydenhuollon piirissä. Bakteerien resistenssin merkityksen lisääntyminen on lisännyt paineita harkitun antibioottipolitiikan luomiseen. Vuonna 1998 käynnistettiin MIKSTRA-ohjelma (Mikrobilääkehoidon strategiat), jonka tarkoitus on kehittää keinoja avohoidon tavallisimpien infektioiden määrittämiseksi ja lääkehoidon optimoimiseksi (MIKSTRA-työryhmä, 1999). MIKSTRA-ohjelmaan liittyy lääkkeiden käytön seurannan lisäksi uusien avohoidon infektioiden hoitosuositusten laatiminen Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -ohjelman puitteissa (Sarkkinen ja Mattila, 1999).
Kuva Systeemisten bakteerilääkkeiden käyttö Suomessa.
Lähde
Lääkelaitos ja Kansaneläkelaitos. Suomen Lääketilastot 1990-1998.
MIKSTRA-työryhmä. Antibiootteja määrätään entistä harkitummin. MIKSTRA-ohjelman ensimmäisiä tuloksia. Suom. Lääkäril. 1999, 54:3513-3518.
Sarkkinen H, Mattila K. Hoitosuositukset nujertamaan ruusuja ja räkätauteja. Duodecim 1999, 115:2135-2137.
5.1. Indikaattoribakteerien resistenssi
Kotieläintuotannossa käytetään antibiootteja lääkkeenä ja rehun antibioottisina lisäaineina. Suomessa antibioottisia rehun lisäaineita on käytetty lähinnä sikojen ja siipikarjan kasvatuksessa. Antibioottisten rehun lisäaineiden vaikutus perustuu tiettyjen tautia aiheuttavien bakteerien ehkäisyyn. Antibioottien käyttöä rehun lisäaineena on viime vuosina rajoitettu, koska niiden käytön on osoitettu lisäävän paitsi tautia aiheuttavien bakteerien myös normaaliflooran bakteerien resistenssiä. Tästä on esimerkkinä siipikarjan rehuissa aiemmin käytetty avoparsiini, jonka on osoitettu aiheuttavan ns. ristiresistenssiä ihmisille erittäin tärkeälle saman ryhmän antibiootille, vankomysiinille. Normaaliflooran bakteerien resistenssiä tutkittaessa tavallisimmin käytetään indikaattoribakteereina Escherichia coli -bakteeria ja enterokokkeja (yleensä Enterococcus faecalis ja E. faecium). Systemaattinen indikaattoribakteereihin kohdistuva tutkimus on melko uutta. Vuonna 1996 tehtiin Suomessa ensimmäinen broilereiden ja sikojen indikaattoribakteereita koskeva laaja antibioottiresistenssitutkimus.
Broilerien enterokokit ja Escherichia coli –bakteerit
Terveiden broilereiden ulosteesta ja niskanahasta eristettiin enterokokkeja ja E. coli -bakteereita, joita pidetään sopivina osoittamaan indikaattoribakteerien (bakteerit, jotka eivät aiheuta tautia) resistenssiä. Enterokokkien resistenssi tutkittiin kahdeksalle eläinten antibiootille. Enterobakteerien resistenssi tutkittiin myös ihmisten lääkkeenä käytetylle vankomysiinille. Enterococcus faecalis -bakteereista tutkittiin resistenssi kuudelle antibioottiselle rehun lisäaineelle.
Enterokokit olivat varsin herkkiä eläinten lääkkeinä käytetyille mikrobilääkkeille. Ainoastaan tetrasykliiniresistenssi oli muita korkeampi (37 %), tetrasykliiniä käytetään muita tutkittuja antibiootteja enemmän siipikarjassa esiintyvien infektiotautien hoidossa. Tylosiiniresistenttejä enterokokkeja oli 9 prosenttia. Neljä prosenttia enterokokeista oli resistentti kolmelle tai useammalle antibiootille. Rehun lisäaineista resistenssiä esiintyi avoparsiinille (11 %), basitrasiinille (19 %) ja virginiamysiinille (17 %). Virginiamysiinin käyttö lopetettiin 1990, sinkkibasitrasiinin käyttö 1993 ja avoparsiinin käyttö 1996. Koska resistenssilukuja ei ole käytössä rehun kyseisten lisäaineiden käyttöajalta, ei voida sanoa mitään resistenssilukujen muutoksesta. Monensiinia ja salinomysiiniä käytetään edelleen rehun lisäaineina. Niille ei esiintynyt resistenssiä, eikä niiden tiedetä aiheuttavan ristiresistenssiä lääkkeinä käytettäville antibiooteille. Avilamysiiniä ei ole käytetty Suomessa.
E. coli -bakteereissa esiintyi resistenssiä ampisilliinille, streptomysiinille ja trimetopriimille alle 10 prosenttia. Resistenssiä esiintyi hieman enemmän sulfayhdisteille ja tetrasykliinille. Moniresistenttejä bakteereita oli E. coli -bakteereista 14 prosenttia.
Broilerien indikaattoribakteerien herkkyys lääkkeenä käytettäville antibiooteille heijastaa antibioottien vähäistä käyttöä broilertuotannossa.
Kuva Broilereista eristettyjen enterokokkien (n=533) mikrobilääkeaineresistenssi vuonna 1996.
Kuva Broilereista eristettyjen E. coli -bakteerien (n=341) mikrobilääkeaineresistenssi vuonna 1996.
Kuva Broilereista eristettyjen Enterococcus faecium-bakteerien resistenssi antibioottisille rehun lisäaineille vuonna 1996.
Aineisto ja menetelmät
Broilereiden ulosteesta (n=86) ja niskanahasta (n=85) eristettiin teurastuksen yhteydessä yhteensä 541 enterokokkia ja 342 E. coli-bakteeria. Näytteet olivät peräisin 79 eri tilalta, jotka edustivat yli kolmasosaa kaikista broilertuottajista. Antibioottiresistenssi tutkittiin NCCLS-standardin (vol. 34, nro 20, 1994) mukaisesti ampisilliinille, erytromysiinille, kloramfenikolille, spiramysiinille, trimetopriimille ja vankomysiinille. Tylosiiniresistenssi tutkittiin MIC-määrityksellä. Karbadoksi-, olakvindoksi-, avilamysiini-, avoparsiini-, sinkkibasitrasiini-, monensiini-, salinomysiini-, tylosiini- ja virginiamysiiniresistenssi määritettiin Enterococcus faecium -bakteereista (n=52) MIC-menetelmällä. Karbadoksi- ja olakvindoksiresistenttinä pidettiin bakteerikantaa, jonka MIC on = 64 µg/ml. Vastaavat raja-arvot olivat avilamysiinille, avoparsiinille, monensiinille, salinomysiinille, ja tylosiinille 16 µg/ml, sinkkibasitrasiinille 128 µg/ml, virginiamysiinille ja 4 µg/ml.
Lähde
Tylosin and spiramycin as feed additives. Publications of Ministry of Agriculture and Forestry 5/1997. Kirjoittajat Tast E, Honkanen-Buzalski T ja Mannerkorpi P.
Associations between the use of antimicrobial agents for growth promotion and the occurence or resistance among Enterococcus faecium from broilers and pigs in Denmark, Finland and Norway. Aarestrup F. M. et al. (käsikirjoitus).
Sikojen enterokokit ja Escherichia coli -bakteerit
Teurastuksen yhteydessä lihasioista otettiin ulostenäytteet, joista eristettiin sekä enterokokkeja että E. coli -bakteereita. Näiden indikaattoribakteerien antibioottiresistenssi tutkittiin. Enterokokkien resistenssi tutkittiin yhdeksälle antibiootille; näistä kloramfenikolia ja vankomysiiniä ei käytetä eläinten lääkinnässa. E. coli -bakteerien resistenssi tutkittiin kahdeksalle eläinten lääkinnässä käytettävälle antibiootille ja kahdelle antibioottiselle rehun lisäaineelle; karbadoksille ja olakvindoksille. Enterococcus faecium -bakteeerien resistenssi tutkittiin kuudelle antibioottiselle rehun lisäaineelle.
Sikojen enterokokkien resistenssi oli eläinten lääkkeenä käytetyille tetrasykliineille yli 50 prosenttia, erytromysiini- ja spiramysiiniresistenssi yli 10 prosenttia ja tylosiiniresistenssi oli 15 prosenttia. Verrattuna siipikarjan vastaaviin lukuihin (sivu 24) resistenssiprosentit olivat korkeampia. Antibioottisille rehun lisäaineille resistenssiä esiintyi seuraavasti avoparsiinille 4,4 prosenttia, sinkkibasitrasiiniresistenssiä 9,3 prosenttia ja virginiamysiiniresistenssiä 2,3 prosenttia. Avoparsiinin käyttö lopetettiin Suomessa 1995. Sinkkibasitrasiinia ei ole käytetty 1993 jälkeen ja virginiamysiinia ei ole käytetty 1990 jälkeen (sivu 40).
Taulukko. Lihasikojen ulosteesta eristettyjen Eschericia coli -bakteerien (n=357) resistenssi antibioottisille rehun lisäaineille, karbadoksille ja olakvindoksille.
MIC (µg/ml), kantojen lukumäärä 0 2 4 8 16 32 64 128 256 Carbadoksi 7 23 48 86 91 61 27 14 Olaquindoksi 0 0 1 10 78 181 71 16 Karbadoksiresistenssi, jos herkän raja on >= 64 11,48%
Olakvindoksiresistenssi, jos herkän raja on >= 64 24,37%E. coli -bakteereissa resistenssiä esiintyi eniten tetrasykliinille, sulfalle ja streptomysiinille. Verrattaessa indikaattoribakteerien resistenssilukuja patogeenisten E. coli -bakteerien resistenssiin (sivu 31) voidaan todeta, että tautia aiheuttavat bakteerit olivat kautta linjan resistentimpiä, mutta resistenssiprofiili on melko samanlainen. Antibioottisille rehunlisäaineille, karbadoksille ja olakvindoksille, resistenssiä esiintyi 11 ja 24 prosentissa. Kaupallisissa porsasrehuissa ja osassa lihakasvatusvaiheen rehuista on käytetty säännöllisesti karbadoksia ja olakvindoksia koko 90-luvun ajan (sivu 40). Käyttö päättyi 1.9.1999 Euroopan komission kieltäessä karbadoksin ja olakvindoksin käytön rehun lisäaineena, koska ne luokiteltiin syöpävaarallisiksi aineiksi.
Kuva Lihasikojen ulosteesta eristettyjen enterokokkien (n=204) mikrobilääkeaineresistenssi vuonna 1996.
Kuva Lihasikojen ulosteesta eristettyjen Escherichia coli -bakteerien (n=357) mikrobilääkeaineresistenssi vuonna 1996.
Kuva Lihasikojen ulosteesta eristettyjen Enterococcus faecium-bakteerien (n=52) resistenssi antibioottisille rehun lisäaineille.
Aineisto ja menetelmät
Sikojen enterokokit ja E. coli -bakteerit eristettiin kolmesta teurastamosta. Siat olivat peräisin 180 eri tilalta. Enterokokkien (n=204) resistenssi tutkittiin NCCLS-standardin (vol. 34, nro 20, 1994) mukaan ampisilliinille, erytromysiinille, kloramfenikolille, penisilliinille, spiramysiinille, tetrasykliinille, trimetopriimille ja vankomysiinille. Tylosiiniresistenssi tutkittiin MIC-määrityksellä ja resistenttinä pidettiin kantaa, jonka MIC = 16 µg/ml. E. coli -bakteerien (n=357) resistenssi tutkittiin ampisilliinille, enrofloksasiinille, gentamysiinille, neomysiinille, streptomysiinille, sulfayhdisteille, trimetopriimille ja tetrasykliinille. E. coli -bakteereista määritettiin lisäksi karbadoksi- ja olakvindoksiresistenssi.
Karbadoksi-, olakvindoksi-, avilamysiini-, avoparsiini-, sinkkibasitrasiini-, monensiini-, salinomysiini-, tylosiini- ja virginiamysiiniresistenssi määritettiin Enterococcus faecium -bakteereista (n=43) MIC-menetelmällä. Karbadoksi- ja olakvindoksiresistenttinä pidettiin bakteerikantaa, jonka MIC on = 64 µg/ml. Vastaavat raja-arvot olivat avilamysiinille, avoparsiinille, monensiinille, salinomysiinille ja tylosiinille 16 µg/ml, sinkkibasitrasiinille 128 µg/ml ja virginiamysiinille 4 µg/ml.
Lähde
Tylosin and spiramycin as feed additives, Publications of Ministry of Agriculture and Forestry 5/1997. Kirjoittajat Tast E, Honkanen-Buzalski T ja Mannerkorpi P.
Associations between the use of antimicrobial agents for growth promotion and the occurence or resistance among Enterococcus faecium from broilers and pigs in Denmark, Finland and Norway. Aarestrup F. M. et al. (käsikirjoitus).
5.2. Zoonoosibakteerien resistenssi
Zoonoosibakteereista ainoastaan salmonellan resistenssiä on seurattu säännöllisesti vuodesta 1983. Seuraavassa muita zoonoosibakteereita kuvaava materiaali on suhteellisen pieni ja resistenssi on tutkittu lähinnä ihmisten lääkinnässä käytetyille antibiooteille. Suomessa eristetyt zoonooseja aiheuttavat bakteerit ovat kautta linjan herkkiä lääkkeinä käytettäville antibiooteille.
Salmonellabakteerit
Salmonellabakteerit aiheuttavat eläinten suolistoinfektioita, mutta eläimet voivat olla myös oireettomia bakteerin kantajia. Tuotantoeläimissä esiintyessään salmonellat ovat merkittävä elintarvikehygieeninen riski. Salmonellabakteerien resistenssiä on seurattu säännöllisesti vuodesta 1983. Vuodesta 1996 aineisto on koko maan kattava. Suomessa tuotantoeläinten salmonella-infektioita ei lääkitä antibiooteilla, mikä selittää resistenssiprosenttien pysymisen alhaalla.
Siipikarjassa esiintyy tavallisimmin salmonelloista S. Infantis -bakteereita. Eläinten lääkinnässä käytetyille antibiooteille esiintyy resistenssiä lähinnä vain streptomysiinille. Nautakarjasta eristetyille salmonellabakteereille esiintyy resistenssiä lähinnä streptomysiinille ja tetrasykliinille. Ensimmäinen monille mikrobilääkeaineille resistentti S. Typhimurium -kanta todettiin 1995. Vuodesta 1995 lähtien moniresistenttejä DT104-kantoja on löytynyt vuosittain yksittäisistä nautakarjoista. Muutamia moniresistenttejä kantoja on löydetty myös kissoista ja koirista.
Kuva Salmonellojen mikrobilääkeaine-resistenssi 1983-1998.
Kuva Siipikarjasta ja siipikarjateurastamoista eristettyjen salmonellakantojen mikrobilääkeaineresistenssi.
Kuva Nautakarjasta ja teurastamoilta eristettyjen salmonellakantojen mikrobilääkeaineresistenssi.
Aineisto ja menetelmät
Suomessa eläimistä eristetyt salmonellakannat kootaan serotyypitystä ja resistenssimäärityksiä varten Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokseen. Resistenssimääritys on tehty NCCLS-standardin (vol. 10, nro 7, 1990) mukaan vuodesta 1995 lähtien. Aikaisemmin noudatettiin testikiekkojen toimittajan (Rosco) määrittämiä rajoja. Bakteerien kasvualustoina on käytetty DST, Müller Hinton ja Isosensitest agareita. Tuloksia laskettaessa samasta eläintuotantoyksiköstä on otettu mukaan yksi mikrobilääkeaineherkkyydeltään erilainen kanta/vuosi. Antibioottiresistenssi määritettiin koko seurantajaksona ampisilliinille, kloramfenikolille, streptomysiinille ja tetrasykliinille. Resistenssimäärityksiä on tehty neomysiinille vuosina 1983-1986, sulfonamidille vuoteen 1994 asti ja sulfatrimetopriimille vuodesta 1995 lähtien.
Listeria monocytogenes
Listeria monocytogenes on yleinen ympäristöbakteeri. Sitä esiintyy lämminveristen eläinten suolistossa, maaperässä, vesissä, rehuissa ja elintarvikkeissa. Elintarvikkeita pidetään merkittävimpinä tartunnan lähteinä ihmisille. Suomessa esiintyy ihmisillä vuosittain muutamia kymmenia vakavia listeriatartuntoja. Eläimillä L. monocytogenes -bakteerin aiheuttamat tautitapaukset ovat harvinaisia.
Listeria monocytogenes -bakteerin resistenssiä tutkittiin elintarvikkeista ja elintarvikkeiden tuotantoympäristöstä otetuista bakteerikannoista kuudelle ihmisten lääkityksessä käytetylle antibiootille. Kaikki tutkitut bakteerit olivat herkkiä jokaiselle kuudelle antibiootille.
Taulukko. Siipikarjan ulosteista ja lihasta eristettyjen Campylobacter jejuni -bakteerien (n=56) resistenssi vuonna 1998.
Mikrobilääkeaineet Resistenssi % Ampicilliini 25 µg 4 Erythromysiini 15 µg 0 Nalidiksiinihappo 30 µg 0 Oksitetrasykliini 30 µg 0 Aineisto ja menetelmät
Listeria monocytogenes -kannat on eristetty Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksessa vuosina 1995-1998 broilereista, kaloista ja niiden tuotantoympäristöstä. Antibioottiresistenssi määritettiin NCCLS-standardin (vol. 10, nro 7, 1990) mukaisellä MIC-määrityksellä ampisilliinille, penisilliinille, erytromysiinille, rifampisiinille, tetrasykliinille ja vankomysiinille.
Taulukko. Kalatuotteista ja broilereista vuosina 1995-1998 eristettyjen Listeria monocytogenes -bakteerien resistenssi.
L.monocytogenes -kantojen alkuperä ja lkm Mikrobi-
lääkeaineetMIC (µg/ml)
Alue 50% 90% Resistenssi % Broileri (26) Ampisilliini 0,12-0,25 0,12 0,25 0 Erytromysiini 0,25 0,25 0,25 0 Penisilliini 0,06-0,25 0,06 0,25 0 Rifampisiini 0,015-0,25 0,06 0,25 0 Tetracykliinit 0,5 0,5 0,5 0 Vankomysiini 1 1 1 0 Puhtausnäytteet (5), broileri Ampisilliini 0,12-0,25 0,12 0,25 0 Erytromysiini 0,25 0,25 0,25 0 Penisilliini 0,25 0,25 0,25 0 Rifampisiini 0,03-0,12 0,06 0,12 0 Tetracykliinit 0,5 0,5 0,5 0 Vankomysiini 1 1 1 0 Kala (20) Ampisilliini 0,12-0,25 0,25 0,25 0 Erytromysiini 0,25 0,25 0,25 0 Penisilliini 0,12-0,25 0,25 0,25 0 Rifampisiini 0,015-0,12 0,6 0,12 0 Tetracykliinit 0,25-0,5 0,5 0,5 0 Vankomysiini 0,5-1 0,5 0,5 0 Puhtausnäytteet (2), kala Ampisilliini 0,12-0,5 0,12 0,5 0 Erytromysiini 0,25 0,25 0,25 0 Penisilliini 0,25 0,25 0,25 0 Rifampisiini 0,015-0,12 0,015 0,12 0 Tetracykliinit 0,5 0,5 0,5 0 Vankomysiini 0,5-1 0,5 1 0 Muut (15) Ampisilliini 0,12-0,5 0,25 0,5 0 Erytromysiini 0,25-0,5 0,25 0,5 0 Penisilliini 0,12-0,5 0,25 0,5 0 Rifampisiini 0,015-0,12 0,06 0,12 0 Tetracykliinit 0,25-1 0,5 1 0 Vankomysiini 0,5-1 1 1 0
Taulukko. Vuonna 1999 elintarvikkeista ja niiden tuotantoympäristöstä eristettyjen L. monocytogenes -bakteerien resistenssi.
L.monocytogenes -kantojen alkuperä ja lkm Mikrobi-
lääkeaineetMIC (µg/ml)
Alue 50% 90% Resistenssi % Voi (4) Ampisilliini 0,5 0,5 0,5 Erytromysiini 0,5 0,5 0,5 Penisilliini 0,25-0,5 0,5 0,5 Rifampisiini 0,015-0,06 0,015 0,06 Tetracykliinit 1-2 1 2 Vankomysiini 1 1 1 Puhtausnäyte (4) Ampisilliini 0,5 0,5 0,5 Erytromysiini 0,5 0,5 0,5 Penisilliini 0,25-0,5 0,5 0,5 Rifampisiini 0,015-0,06 0,015 0,06 Tetracykliinit 1 1 1 Vankomysiini 1 1 1 Muut (4) Ampisilliini 0,12-0,5 0,12 0,5 Erytromysiini 0,25-0,5 0,25 0,5 Penisilliini 0,12-0,25 0,12 0,25 Rifampisiini 0,015-0,06 0,06 0,06 Tetracykliinit 0,5-1 0,5 1 Vankomysiini 1 1 1 Campylobacter jejuni
Kampylobakteerit aiheuttavat ruokamyrkytyksiä. Tartunnan lähteinä on yleisimmin saastunut juomavesi tai siipikarjan liha. Eläimillä kampylobakteerit eivät yleensä aiheuta oireita. Suomessa esiintyvistä kampylobakteerin tautitapauksista valtaosa on ulkomailta saatuja infektioita. Ihmisistä eristetyt kampylobakteerit ovat usein resistenttejä hoidossa käytetyille antibiooteille. Suomalaisesta broilerin lihasta ja ulosteesta eristettyjen Campylobacter jejuni -bakteerien resistenssi oli erittäin vähäistä. Resistenssi määritettiin neljän ihmislääkinnässä käytetyn antibiootin suhteen. Tutkituista kannoista ainoastaan neljä prosenttia oli ampisilliinille resistenttejä. Suomessa broilerin kasvatuksessa ei käytetä ihmisille tai eläimille lääkkeenä käytettäviä antibiootteja, mikä selittää resistenssilukujen mataluuden. Rehun lisäaineina käytettävät antibioottiset aineet, joita käytetään kokkidioosin ehkäisyyn, eivät ole vaikuttaneet tutkittujen antibioottien resistenssiin.
Aineisto ja menetelmät
Broilerien ulosteista ja kaupan olevista broilereista eristettiin Campylobcter jejuni -bakteereita, joiden resistenssiä tutkittiin ampisilliinille, erytromysiinille, nalidiksiinihapolle ja oksitetrasykliinille. Resistenssi tutkittiin mukailtuna (Jacobs-Reitsma et al. 1994) NCCLS-standardin (M2-A4, vol. 10, nro 7, 1990) mukaan.
EHEC
Enterohemorraginen E. coli eli EHEC-bakteeriryhmän aiheuttamat infektiot ovat lisääntyneet 1990-luvulla lähes kaikissa teollistuneissa maissa. Suomessakin niitä todetaan vuosittain useita kymmeniä. Ryhmän tärkein serotyyppi on O157:H7. Vuonna 1998 tutkittiin Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksessa eläimistä ja Kansanterveyslaitoksessa ihmisistä eristettyjen (määrä yhteensä 166) O157-kannan mikrobilääkeherkkyys MIC-maljalaimennosmenetelmällä.
Tutkimuksissa osoittautui, että bakteeri on erittäin herkkä tutkituille mikrobilääkkeille. Resistenssiä tai alentunutta herkkyyttä ei esiintynyt ampisilliinille (MIC = 8 µg/ml), ensimmäisen ja toisen polven kefalosporiineille (MIC = 8 µg/ml), kefotaksiimille (MIC = 0,064 µg/ml), gentamysiinille (MIC = 4 µg/ml), siprofloksasiinille (MIC = 0,064 µg/ml) tai trimetopriimille (MIC = 1,0 µg/ml). Tutkituista kannoista 6,6 prosenttia oli resistenttejä tai herkkyydeltään alentuneita sulfonamideille (MIC = 256 µg/ml), 3,0 prosenttia tetrasykliinille (MIC = 8 µg/ml) ja 2,4 prosenttia kloramfenikolille (MIC = 8 µg/ml).
On huomattava, että mikrobilääkkeitä ei käytetä EHEC-infektioiden hoidossa. Mikrobilääkeherkkyyksien mittaamisella on haluttu selvittää EHEC-bakteeriin kohdistuvaa muiden kuin hoidossa käytettyjen mikrobilääkkeiden aiheuttamaa valintapainetta. Näiden tulosten mukaan EHEC on erittäin herkkä mikrobilääkkeille verrattuna muihin patogeenisiin E. coli -bakteereihin.
5.3. Eläinten bakteeri-infektioista eristettyjen bakteerien resistenssi
Eläinten bakteeri-infektioista eristettyjen bakteerien antibioottiresistenssimäärityksiä on tehty pari vuosikymmentä. Määrityksillä on pyritty varmentamaan sopiva antibioottilääkitys. Käytännön syistä vain osasta bakteeri-infektioita on tehty mikrobieristys ja antibioottiresistenssimääritys. Usein vasta ilman määritystä valitun epäonnistuneen hoitotuloksen jälkeen on turvauduttu laboratoriotutkimukseen. Tästä syystä laboratorioon kertyy todellista tilannetta resistentimmät bakteerikannat. Tässä kappaleessa on muutamista eläinten infektiotaudeista eristettyjen bakteerien resistenssi lähinnä eläinten lääkinnässä käytetyille antibiooteille. Resistenssimäärityksiin ei ole aina olemassa standardoituja menetelmiä (esimerkiksi kalabakteerit). Näissä tapauksissa tulokset ovat suuntaa antavia ja niitä voidaan verrata vain samalla tavalla tehtyihin tutkimuksiin.
Resistenssitutkimuksista voidaan havaita, että resistenssiä esiintyy huomattavan paljon niille antibiooteille, joita käytetään eniten lääkehoitoina. Joidenkin bakteerien kohdalla resistenssitilanne on tietyille antibiooteille huono.
Sikojen patogeeniset Escherichia coli –bakteerit
Escherichia coli -bakteerit aiheuttavat sioilla tavallisimmin porsaiden suolistokanavainfektioita, mutta ne voivat myös aiheuttaa esimerkiksi emakoiden utaretulehdusta. E. coli -infektioiden lääkityksessä käytetään yleensä antibiootteja. Resistenssiä esiintyi kaikille hoidossa käytetyille antibiooteille. Streptomysiini- ja tetrasykliiniresistenssiä esiintyi noin 50 prosentissa tapauksista, sulfatrimetopriimi noin 30 prosentissa ja neomysiini noin 20 prosentissa tapauksista. Edellä mainittuja antibiootteja on käytetty lähes 30 vuotta sikojen lääkityksissä. Ensimmäisen polven kefalosporiineita ja ampisilliinia on käytetty 80-luvulta lähtien ja enrofloksasiinia 1990-luvulta lähtien.
Taulukko. Sikojen patogeeniset Escheria coli -kantojen resistenssi antibioottisille rehun lisäaineille, karbadoksille ja olakvindoksille.
MIC (µg/ml), kantojen lukumäärä 4 8 16 32 64 128 256 Carbadoksi 12 56 56 45 38 4 Olaquindoksi 2 34 110 58 6 1 Karbadoksiresistenssi, jos herkän raja on >= 64 19,91%
Olakvindoksiresidenssi, jos herkän raja on >= 64 3,31%Porsaille ja lihasioille 1990-luvulla yleisimmin käytetyt antibioottiset rehun lisäaineet ovat olleet karbadoksi ja olakvindoksi. Noin 20 prosenttia vuosina 1994-1999 eristetyistä patogeenisista E. coli -bakteereista oli resistenttejä karbadoksille ja kolme prosenttia olakvindoksille. Olakvindoksia käytettiin 1990-1994 hyvin vähän karbadoksiin verrattuna (sivu 40). Karbadoksin käyttö väheni merkittävästi vuodesta 1994 lähtien, kun olakvindoksin käyttö vastaavasti lisääntyi.
Kuva Sikojen patogeenisten Escherichia coli -kantojen mikrobilääkeaineresistenssi vuosina 1996, 1997 ja 1998.
Aineisto ja menetelmät
Patogeeniset E. coli -kannat (1996 n=155, 1997 n=179 ja 1998 n=162) on eristetty Eläinlääkintö- ja elintarvikelaitoksessa sikojen tautitapauksista, lähinnä suolistoinfektioista. Kaikista patogeenisista E. coli -bakteereista tehtiin resistenssimääritys ja tuloksiin laskettiin yksi erilainen resistenssiprofiili sikatilaa kohti. Antibioottiresistenssi tutkittiin NCCLS-standardin (M31-P, vol. 14, nro 20, 1994, proposal) mukaan ampisilliinille, enrofloksaniinille, terasykliinille ja sulfatrimetopriimille (M2-A5, vol. 13, nro 24, 1993) käytettiin raja-arvot kefurosiimille, kefotaksiimille ja streptomysiinille. Neomysiinin raja-arvoina käytettiin R = 12, I = 13 - 16 ja S = 17. Karbadoksi ja olakvindoksiresistenssi määritettiin MIC-määrityksellä vuosina 1994-1999 eristetystä 211 E. coli -kannasta. Karbadoksiini- ja olakvindoksiresistenttinä pidettiin kantaa, jonka MIC on = 64 µg/ml.
Sikojen brakyspirabakteerit
Brakyspirabakteerit aiheuttavat sian suolistotulehduksia vieroitetuilla porsailla ja nuorilla
lihasioilla. Patogeenisia brakyspiralajeja ovat Brachyspira hyodysenteriae ja B. pilosicoli. B. intermedia -bakteerin patogeenisuus on epäselvä. Brachyspira sp. ryhmä III -bakteerit eivät ole patogeeneja. Brakyspiraripulien torjunnassa käytetään muiden saaneeraustoimien ohella antibioottilääkityksiä. Tylosiinia ja linkomysiiniä on käytetty sioille 1980-luvulta lähtien brakyspirojen aiheuttaman ripulin hoitoon.
Kaikki brakyspiralajit olivat varsin resistenttejä tylosiinille ja linkomysiinille. Ei-patogeenisten lajien resistenssi oli jonkin verran vähäisempää. Sen sijaan tiamuliiniresistenssiä löytyi vain muutamasta eristyksestä. Tiamuliinia on alettu käyttää brakyspirojen aiheuttaman ripulin hoitoon laajemmin vasta 1990-luvulla.
Kuva Sioista eristettyjen brakyspiralajien resistenssi tylosiinille vuosina 1996-1998.
Kuva Sioista eristettyjen brakyspiralajien resistenssi linkomysiinille vuosina 1996-1998.
Kuva Sioista eristettyjen brakyspiralajien resistenssi tiamuliinille vuosina 1996-1998.
Aineisto ja menetelmät
Sialle patogeenisten B. hyodysenteriae- ja B. pilosicoli -bakteerien sekä patogeenisuudeltaan epäselvän B. intermedia -bakteerien mikrobilääkeaineherkyydet tutkittiin seuraaville antibiooteille: linkomysiini, tylosiini ja tiamuliini. Lisäksi tutkittiin ei-patogeenisen B. sp. ryhmä III:een kuuluvan bakteerin herkkyys samoille antibiooteille. Bakteerit eristettiin sikojen uloste- tai ruumiinavausnäytteistä, ja ne tutkittiin Eläinlääkintö- ja elintarvikelaitoksessa.
Herkkyysmääritykset tehtiin agarlaimennosmenetelmällä. Kasvualustana käytettiin tryptikaasi-soija-agaria, johon lisättiin 5 prosenttia lampaan verta. Maljoja inkuboitiin 6 vrk 42° C:ssa. Kynnysarvoina käytettiin tylosiinille ja tiamuliinille 4 µg/ml ja 1,0 µg/ml, ja linkomysiinille 32,0 µg/ml ja 4,0 µg/ml.
Naudan utaretulehdusta aiheuttavat stafylokokkibakteerit
Stafylokokit ovat yleisimpiä utaretulehduksen aiheuttajabakteereita. Utaretulehduksen hoitoon käytetään kapea- ja laajakirjoisia antibiootteja utareensisäisinä lääkityksinä (intramammaarit) ja injektiolääkityksinä. Vuosina 1988 ja 1995 tehtiin utaretulehduksen yleisyyttä Suomessa kuvaava tutkimus. Maitonäytteistä eristetyistä Staphylococcus aureus -bakteereista ja koagulaasinegatiivisista stafylokokeista (KNS) tutkittiin resistenssi kahdeksalle nautojen lääkkeinä käytetyille mikrobilääkeaineille. Eniten resistenssiä esiintyi penisilliinille, tetrasykliinille ja erytromysiinille. Sekä penisilliiniresistenssi että KNS-bakteerien resistenssi lisääntyivät merkittävästi kyseenomaisena ajanjaksona. Stafylokokkiutaretulehduksen hoitoon käytetään eniten beetalaktaamiryhmän antibiootteja. Penisilliiniresistenttien stafylokokkien hoidossa on käytetty mm. kloksasilliinia, ensimmäisen polven kefalosporiinia, tetrasykliiniä, erytromysiiniä ja enrofloksasiinia. Utaretulehduksen hoitoon ei nykyisin suositella enrofloksasiinia.
Kuva Utaretulehduksesta eristettyjen stafylokokkien mikrobilääkeaineresistenssi vuosina 1988 ja 1995.
Aineisto ja menetelmät
Vuonna 1988 tutkittiin 17 111 lehmän neljännesmaitonäytettä 493 lypsykarjatilalta ja vuonna 1995 10 410 näytettä 238 tilalta. Maitonäytteistä tutkittiin utaretulehdusta aiheuttavat bakteerit. S. aureus -bakteerien (1988 n=344, 1995 n=154) ja KNS-bakteerien (1988 n=237, 1995 n=183) resistenssi tutkitiin kefalotiinille, erytromysiinille, enrofloksasiinille, neomysiinille, oksasilliinille, penisilliinille, tetrasykliinille ja trimetopriimi-sulfonamidille NCCLS-standardin (vol. 14, nro 20, 1994) mukaan käyttäen vuonna 1988 Roscon kiekkoja Müller Hinton agarilla ja 1995 Oxoidin kiekkoja Isosensitest-agarilla.
Lähde
Myllys V. et al.: Bovine mastitis in Finland in 1988 and 1995 – Changes in prevalence and antimicrobial resistance. Acta Vet. Scand. 39, 119-126.
Kalojen Aeromonas salmonicida ssp. salmonicida –bakteerit
Aeromonas salmonicida ssp. salmonicida -bakteeri aiheuttaa lohikalojen paisetautia eli furunkuloosia. Paisetautiin sairastuvat kaikenikäiset kalat lämpimän veden ja poikaset myös kylmän veden aikana. Paisetautia lääkitään mikrobilääkkeillä, jotka yleensä sekoitetaan rehuun. Ensisijaisena mikrobilääkkeenä suositellaan tetrasykliiniä ja seuraavaksi oksoliinihappoa. Sulfat tehoavat huonoiten.
Resistenssin seurantajakson aikana 1991-1998 tetrasykliiniresistenssi on vaihdellut 64 ja 19 prosentin välillä. Oksoliinihapporesistenssi nousi pian sen käyttöönoton jälkeen 30-40 prosentiin. Sulfatrimetopriimiresistenssi on pysytellyt noin 20 prosentissa. Kalankasvatusolosuhteiden parantaminen ja rokotusten käyttö ovat keskeisiä toimia mikrobilääkekäytön pitämiseksi mahdollisimman vähäisenä.
Kuva Kalojen Aeromonas salmonicida ssp. salmonicida -bakteerien mikrobilääkeaineresistenssi vuosina 1991-1998.
Aineisto ja menetelmät
Aeromonas salmonicida ssp. salmonicida -kannat on eristetty Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksessa vuosina 1991-1995 tautitapauksista Etelä-Suomen rannikkoalueen ja sisävesialueen kalanviljelylaitoksilta. Vuodesta 1996 lähtien bakteerieristyksiä on tähän aineistoon koottu koko maasta. Tutkittujen kantojen määrä on suhteellisen pieni vaihdellen 14 kannasta 39 kantaan. Yhdeltä kalanviljelylaitokselta on otettu tähän aineistoon ainoastaan yksi mikrobilääkeaineherkkyydeltään erilainen bakteerikanta/ kalalaji/vuosi.
Bakteereista on tutkittu tetrasykliini, sulfatrimetopriimi ja oksoliinihapporesistenssi agardiffuusiomenetelmällä. Inkubointilämpötila oli 22° C ja viljelyalustana käytettiin Müller Hinton-agaria. Vuosina 1991-1993 käytettiin Roscon kiekkoja ja herkkyysrajoina oli valmistajan antamat rajat. Oksoliinihapolle käytettiin raja-arvoina R = 28 mm, I = 29-32 mm ja S = 33 mm. Vuodesta 1994 lähtien käytettiin Oxoidin kiekkoja ja raja-arvoina käytettiin tetrasykliinille ja sulfatrimetopriimille NCCLS-standardin (vol. 34, nro 20, 1994) rajoja. Oksoliinihapolle käytetyt rajat olivat R = 19 mm, I = 20-25 mm ja S = 26 mm.
Kalojen flavobakteerit
Flavobacterium psychrophilum ja F. columnaris -bakteerit aiheuttavat viljelyolosuhteissa kaloille haavaisia ihotulehduksia ja yleisinfektioita. Tauti aiheuttaa suurimmat tappiot alle yksivuotiailla kalanpoikasilla, mutta tartuntoja esiintyy jonkin verran myös vanhemmilla kaloilla. Ensimmäiset tautitapaukset kalanviljelylaitoksilla todettiin Suomessa vasta 1990-luvun alussa. Lääkehoitona käytetään yleensä tetrasykliiniä ja joskus sulfatrimetopriimiä.
Flavobakteerit kasvatetaan erikoiselatusaineilla, joiden vaikutusta herkkyysmäärityksen tulokseen ei tunneta. Koska lisäksi kasvun intensiteettiä on vaikea standardoida, herkkyyden alenemista voidaan vain karkeasti arvioida. Resistenssiä sulfatrimetopriimille havaittiin sekä F. psychrophilum että columnaris -kannoilla, oksoliinihapporesistenssiä vain F. psychrophilum -kannoilla. Resistenssiä tetrasykliinille ei toistaiseksi ole todettu.
Kuva Kaloista eristettyjen Flavobacterium psychrophilum (n=25) ja Flavobacterium columnaris (n=19) -bakteerien mikrobilääkeaineresistenssi vuosina 1993-1999.
Aineisto ja menetelmät
Flavobacterium-kannat on eristetty Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksessa lähinnä Pohjois-Suomen kalanviljelylaitoksilla olleista tautitapauksista vuosina 1993-1999. Herkkyysmäärityksissä on käytetty Anacker-Ordal viljelyalustaa, inkubaatio lämpötilana 15° C F. psycrophilum -bakteerille ja 20° C F. columnaris -bakteerille, inkubaatioaika on vaihdellut kahdesta neljään vuorokautta. Bakteerin herkkyys on tulkittu alentuneeksi, jos estorengas on tetrasykliinille = 19 mm, sulfatrimetopriimille = 16 mm ja oksoliinihapolle = 19 mm.
Koirien stafylokokkibakteerit
Stafylokokit aiheuttavat koirilla lähinnä iho-, korva- ja virtsatietulehduksia. Ihotulehduksia aiheuttaa yleensä S. intermedius. Näiden tulehdusten hoitoon käytetään usein toistuvasti antibioottilääkityksiä. Tutkittaessa stafylokokkien resistenssiä kahdeksalle antibiootille havaittiin, että yli 70 prosenttia oli penisilliiniresistenttiä. Samoin tetrasykliiniresistenssi oli yleistä. Lääkehoidossa käytetylle antibiootille, ensimmäisen polven kefalosporiinille, ei löytynyt resistenttejä bakteereita. Oksasilliiniä ei yleensä käytetä koirille, eikä oksasilliinille myöskään esiintynyt resistenssiä.
Kuvassa verrattiin kroonisista ihotulehduksista ja terveiden koirien ihosta eristettyjä S.
intermedius -bakteereita. Penisilliini-, tetrasykliini- ja sulfatrimetopriimiresistenssiä esiintyi 40-50 prosentissa kannoista. Erytromysiini- ja klindamysiiniresistenssi oli noin 20 prosenttia. Terveistä koirista eristetyt S. intermedius -kannat olivat jonkin verran herkempiä kaikille antibiooteille paitsi klindamysiinille.
Kuva Koirien stafylokokki-infektioista eristettyjen kantojen mikrobilääkeaineresistenssi.
Kuva Kroonista ihotautia sairastavista ja kliinisesti terveistä koirista eristettyjen Staphylococcus intermedius -kantojen mikrobilääkeaineresistenssi vuonna 1998.
Aineisto ja menetelmät
Aineistossa on esitetty Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksessa eristettyjen stafylokokkien (1997 n=93 ja 1998 n=137) resistenssi amoksisilliini-klavulaanihapolle, erytromysiinille, kefalosporiinille (kefaleksiini tai kefalotiini), klindamysiinille, oksasilliinille, penisilliinille, sulfatrimetopriimille ja tetrasykliinille. Resistenssi määritettiin NCCLS-standardin (vol. 14, nro 20, 1994) mukaan. Ihotulehduksista eristetyt S. intermedius -kannat sisältyvät myös yllä olevaan materiaaliin. Terveistä koirista eristettiin 56 S. intermedius -kantaa, joiden resistenssi tutkittiin samoille antibiooteille.
Eläinlääkkeiden myyntiluvut perustuvat Kansaneläkelaitokselta (KELA) ja pieniltä lääketukuilta saatuihin tietoihin eläinlääkkeiden myynnistä. Vertailussa käytettiin vaikuttavan aineen painomääräistä myyntiä. Mukana eivät ole eläimille myydyt ja käytetyt ihmisille rekisteröidyt lääkkeet, mikä pienentää etenkin suun kautta käytettävien mikrobilääkkeiden lukua melko paljon todellisesta.
Kuva Mikrobilääkekulutus
Kuva Hevosten, lypsylehmien ja lampaiden lukumäärät Suomessa vuosina 1990-1998.
Kuva Sikojen, kanojen ja broilerien lukumäärät Suomessa vuosina 1990-1998.
Mikrobilääkkeiden kokonaiskulutus on laskenut vuoden 1995 yhteensä 18 197 kilogrammasta viime vuoden 14 534 kilogrammaan. Koska eläinmäärät ovat pysyneet lähes vakioina tänä aikana (nautamäärät ovat hieman laskeneet, mutta sikamäärät taas nousseet viime vuosina), voidaan todeta mikrobilääkkeiden käyttömäärien olevan lievässä laskussa. Vaikka tämä ei sinällään todista sitä, että eläinlääkinnässä vieläkään käytettäisiin resistenssin välttämisen kannalta täysin oikeita lääkkeitä oikeissa tilanteissa ja oikeina määrinä, voidaan suuntausta pitää hyvänä. Toisaalta beetalaktaamit ovat selkeästi olleet koko ajan käytetyimpiä mikrobilääkkeitä, mutta niiden käyttö on viime vuonna laskenut enemmän kuin muiden ryhmien käyttö. Tetrasykliinien käyttömäärät ovat suurentuneet verrattuna edelliseen vuoteen.
Injektiovalmisteissa erityisesti G-penisilliinin käyttö on vähentynyt. Muiden injektiona käytettävien aineiden ryhmissä ei muutoksia ole juurikaan ollut.
Suun kautta käytettävissä valmisteissa on nousua ollut sekä beetalaktaamien että tetrasykliinien kohdalla, kun taas muiden ryhmien käyttö on vähentymään päin.
Utareen sisäisten lääkkeiden (intramammaarit) kohdalla kokonaiskäyttö on vähentynyt eniten. Tämän voi osittain selittää lypsylehmien määrän vähenemisellä, mutta myös muilla tekijöillä kuten siirtymisellä utareen sisäisestä lääkityksestä injektiohoitoihin ja kroonikoiden karsintaan.
Lypsykaudella käytettävien intramammaarien kohdalla kaikkien muiden ryhmien paitsi muiden beetalaktaamien käyttö on selvästi vähentynyt. G-penisilliinin kohdalla valtavan laskun selittänee ainakin osittain resistenttien stafylokokki-infektioiden lisääntyminen ja niiden mukanaan tuoma muuttunut hoitokäytäntö. Makrolidien ja tetrasykliinien käyttö on loppunut kokonaan vuoden 1997 jälkeen. Umpeenpanotuubien käyttömäärä on laskenut vielä lypsykauden utaretulehdustuubejakin enemmän. Ainoastaan mikrobilääkeryhmässä "muut" on havaittavissa lievää nousua.
Tällä hetkellä käyttöluvut kuvaavat vain kotieläimille käytettyjä kokonaismääriä. Tulevaisuudessa olisi tarpeellista, että lääkkeiden käyttömääriä voitaisiin tarkastella siten, että eri kotieläinryhmiä koskevat tiedot tulisivat esiin.
Kuva Injektiovalmisteet
Kuva Suun kautta käytettävät lääkkeet
Kuva Umpeenpanovalmisteet
Kuva Utareen sisäiset lääkkeet lypsykaudella
Kasvintuotannon tarkastuskeskus seuraa vuosittain antimikrobisten rehun lisäaineiden käyttöä keräämällä tiedot rehuseosten valmistajilta. Mukana ovat kaikki kolme rehun lisäaineryhmää: antibiootit, kasvunedistäjät sekä kokkidiostaatit ja muut lääkkeenkaltaiset aineet.
Antimikrobisten rehun lisäaineiden käyttö on laskenut koko 90-luvun. Antibioottiryhmän käyttö on loppunut vuonna 1996. Vuonna 1990 kokonaiskulutus oli 20 493 kg, kun se vuonna 1998 oli 12 900 kg, joista 4 006 kg oli kasvunedistäjiä karbadoksi ja olakvindoksi. Tällä hetkellä kasvunedistäjiä on enää muutaman rehuvalmistajan tuottamissa porsaiden rehuseoksissa. Käytön tarvetta on perusteltu porsaiden vieroitusripulin ehkäisemisellä. Rehu- ja teurastamoteollisuuden sekä maataloustuottajien yhteisen sopimuksen mukaan tästäkin käytöstä ollaan luopumassa.
Välttämättöminä ennaltaehkäisevinä loislääkkeinä käytettyjen kokkidiostaattien kulutus on seurannut lähinnä broileri- ja kalkkunantuotantoa, jotka ovat olleet kasvussa viime vuosina. Kulutus on ollut keskimäärin 7 920 kg vaihdellen 4 266 kilosta 10 155 kiloon.
Taulukko. Mikrobilääkeaineiden käyttö rehun lisäaineena Suomessa 1990-1998 (kg aktiivista ainetta/vuosi).
Rehun lisäaineet 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 Antibioottiset kasvunedistäjät 12881 9268,1 10513 7822,6 7766,6 5544 4776,9 4006 4016 Avoparsiini 2555,9 2137,3 3734,6 3105,8 3389 1294 46,7 0 0 Sinkkibasitrasiini 104 458 554 0 0 0 0 0 0 Flavomysiini 3019,6 2244,8 1345,6 249,6 241 60 7,2 0 0 Virginiamysiini 256,4 0 0 0 0 0 0 0 0 Carbadoksi 6745 4328 4799,7 4464,7 4122 2614 1840,9 1123 730 Olaquindoksi 200 100 79,5 2,5 14,6 1576 2882,1 2883 3286 Koccidiostaatit ja muut lääkkeenkaltaiset aineet* 7611,7 9294,5 7783,8 4265,7 7153,4 8136 9770,1 10155 8884 Dimetridatsoli 0 27 1,8 2114 228 231 203,8 63 42 Lasalocidinatrium 0 0 0 0 0 0 0 0 3024 Maduramysiiniammonium 0 0 22,3 144,2 103 0 0 0 0 Monensiininatrium 6735,2 8220,7 6441,3 3291,8 5735,7 5754 3652,8 4375 632 Narasiini 0 0 0 0 450 1935 2232,4 1959 2866 Salinomysiini 0 280,8 462,6 511,6 472,2 216 1704,6 3657 2320 Rehuseostuotanto yhteensä, milj. kg 1188,18 1109,39 1058,84 1008,87 1078,55 1172,50 1161,08 1156,49 1226,77 * Vain aineet joilla on antimikrobinen vaikutus. Muut aineet jotka ovat ajoittain käytössä: amproliumi/etopaatti, nifursoli ja dinitolmidi. Aineiston koonnut Kasvintuotannon tarkastuskeskus.
Tätä ja muita esitteitämme voi tilata veloituksetta maa- ja metsätalousministeriöstä, jukka.tirinen@mmm.fi, p. 09-1605 3383
Veterinary and Food Departmet - Ministry of agriculture and Forestry - Finland