Tavoitteena terve ja hyvinvoiva vuohi
Maa- ja metsätalousministeriö 2004
[på svenska]
Tähän esitteeseen on koottu yhteen tärkeimpien vuohien pitoa ja hyvinvointia koskevien eläinsuojelusäädösten* sisältöä. Säädösten lisäksi esitteeseen on koottu vuohien pitoa koskevia suosituksia, jotka eivät ole sitovia. Suositusten tarkoituksena on ohjata vuohien pitoa eläinten hyvinvoinnin kannalta parempaan suuntaan.
Lähteinä käytetyt säädöstekstit ovat luettavissa kokonaisuudessaan maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilla osoitteessa www.mmm.fi/el/laki/f/default.html.
Tätä, ja muita esitteitämme, voi tilata veloituksetta maa- ja metsätalousministeriöstä: jukka.tirinen@mmm.fi, p. 09-1605 3383.
* Lähdekirjallisuus: eläinsuojelulaki (247/1996), eläinsuojeluasetus (396/1996), asetus eläinten kuljetuksesta (491/1996), maa- ja metsätalousministeriön päätös vuohien pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista (5/EEO/1997), maa- ja metsätalousministeriön päätös eläinten kuljetukselle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista (27/EEO/1996) sekä maa- ja metsätalousministeriön päätös nisäkäs- ja lintulajeihin kuuluvien tuotantoeläinten lopettamiselle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista (18/EEO/1996).
Sisältö
Eläinsuojelulain merkitys
Eläinsuojeluvalvonta
Vuohen pitopaikka
Yleiset vaatimukset
Pitopaikan olosuhteet
Pitopaikan seinät ja lattia
Pitopaikan puhtaana- ja kunnossapito
Laitteet ja välineet
Ulkotarha ja laidun
Vuohen hoito
Hyvinvoinnista huolehtiminen
Vuohen juotto ja ruokinta
Synnytys
Vuohen kohtelu ja käsittely
Vuohen kytkeminen
Vuohelle suoritettavat toimenpiteet
Sairas tai vahingoittunut vuohi
Sairaan tai vahingoittuneen vuohen kuljetus
Vuohen lopetus
Eläinjalostus
Vuohen tuotantokykyyn vaikuttaminen
Tilavaatimukset ja -suositukset
Vuohen ryhmäkarsina
Tilavaatimukset kutulle kileineen
Vuohen yksittäiskarsina
Jaloittelu- tai ulkotarha
Synnytyskarsina
Eläinsuojelulain merkitys
Eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lain avulla pyritään myös edistämään eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.
Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Myös tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.
Eläinsuojeluvalvonta
Vuohien hyvinvointiin liittyvissä ongelmatilanteissa, tai jos on aihetta epäillä, että eläintä pidetään tai hoidetaan eläinsuojelusäädösten vastaisesti, voi yksityinen henkilö ottaa yhteyttä paikallisiin eläinsuojeluviranomaisiin. Eläinsuojeluvalvontaa paikallistasolla hoitavat kunnaneläinlääkäri, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavat viranhaltijat (terveystarkastajat) sekä poliisi. Lääninhallitus, ja erityisesti siellä työskentelevä läänineläinlääkäri, ohjaa ja valvoo eläinsuojelusäädösten noudattamista läänin alueella. Maa- ja metsätalousministeriö johtaa, ohjaa ja yleisesti valvoo eläinsuojelusäädösten noudattamista.
Viranomaisten lisäksi voi alueella toimia myös lääninhallituksen valtuuttamia eläinsuojeluvalvojia. Läänin valtuuttamilla eläinsuojeluvalvojilla on oikeus tehdä tarkastuksia, neuvoa ja antaa ohjeita, mutta ei oikeutta antaa eläimen omistajalle tai haltijalle kieltoja tai määräyksiä tilanteen parantamiseksi. Nämä toimenpiteet on rajattu eläinsuojeluviranomaisille. Eläinsuojeluvalvojan on otettava yhteys viranomaisiin havaitessaan sellaisia epäkohtia, jotka edellyttävät määräysten tai kieltojen antamista.
Lääninhallitusten valtuuttamien eläinsuojeluvalvojien on lisäksi lukuisia eri eläinsuojelujärjestöjen omia eläinsuojeluvalvojia, joiden toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Näillä eläinsuojeluvalvojilla ei kuitenkaan ole eläinsuojelulakiin perustuvaa oikeutta tarkastusten suorittamiseen.
Yleiset vaatimukset
Vuohen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen, sekä mahdollisimman hyvin eläimen luontaiset tarpeet huomioon ottava. Eläinsuojelullisiin näkökohtiin tulee kiinnittää huomiota jo rakennusten ja aitausten suunnitteluvaiheessa. Pitopaikka ei saa vahingoittaa vuohta tai vaarantaa sen terveyttä ja sen tulee olla mahdollisimman paloturvallinen. Pitopaikan tulee tarjota riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja sekä liiallista kylmyyttä, lämpöä ja kosteutta vastaan.
Vuohien on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä liikkua ja nousta makuulta luonnollisella tavalla. Makuupaikkoja tai makuualuetta on oltava riittävästi, jotta kaikki vuohet voivat halutessaan asettua yhtäaikaa makuulle.
Eläintilat on suunniteltava ja rakennettava siten, että vuohet voidaan pitopaikassaan hoitaa ja tarkastaa vaikeuksitta. Hätätilanteessa vuohet on voitava poistaa nopeasti eläintiloista.
Sairasta tai vahingoittunutta vuohta varten on oltava erillinen asianmukainen karsina tai muu tila, jossa eläintä voidaan hoitaa ja josta on näköyhteys muihin vuohiin mikäli mahdollista.
Suositus:
Eläinsuojassa on palovaroitin. Eläinten hoitaja on varautunut hätätilanteisiin ja hänellä on käytettävissään tarvittavaa pelastus- ja palontorjuntavälineistöä.
Pitopaikan olosuhteet
Vuohen pitopaikassa on oltava riittävä ilmanvaihto, jonka avulla huolehditaan siitä, etteivät haitalliset kaasut, pöly, veto tai liiallinen kosteus vaaranna eläimen terveyttä tai hyvinvointia. Pitopaikan lämpötilan on oltava vuohelle sopiva.
Pitopaikassa ei saa esiintyä jatkuvaa eläintä häiritsevää tai sille haittaa aiheuttavaa melua. Vuohi ei saa olla jatkuvasti alttiina melulle, joka ylittää 65 desibeliä (dB(A)). Pitopaikan valaistuksen tulee olla vuohelle sopiva ja riittävä eläinten asianmukaiseen tarkastamiseen ja hoitamiseen.
Suositus:
Eläinsuojan ilman haitalliset kaasut ja epäpuhtaudet eivät ylitä seuraavia raja-arvoja:
ammoniakki 10 ppm*
hiilidioksidi 3000 ppm*
rikkivety 0,5 ppm*
orgaaninen pöly 10 mg/m³
* ppm = aineen pitoisuus miljoonasosina ilmaistuna.
Eläinsuojan suhteellinen ilmankosteus on enintään 80 %.
Pitopaikan seinät ja lattia
Eläinsuojan seinien ja lattian on oltava rakenteiltaan ja materiaaleiltaan vuohille sopivia. Lattia ei saa olla liukas ja se on voitava pitää helposti kuivana joko käyttämällä riittävästi kuivikkeita tai huolehtimalla muutoin siitä, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti.
Vuohilla on oltava käytettävissään niille sopiva kuivitettu alue, johon kaikki eläimet pääsevät yhtä aikaa makuulle.
Rakolattiassa, ritilälattiassa tai rei'itetyssä lattiassa olevien aukkojen on oltava vuohille turvallisia. Vuohien sorkat eivät saa tarttua kiinni lattian rakenteisiin tai muuten vahingoittua. Rakolattian palkkien leveyden on oltava vähintään 80 mm ja raon leveyden enintään 25 mm. Synnytyskarsinassa ja kilien pitopaikassa ei saa olla rakolattiaa, ja kiinteäpohjaisen lattian on oltava hyvin kuivitettu.
Suositus:
Synnytyskarsinassa tai kilien pitopaikassa ei käytetä ritilälattiaa. Lypsävän kutun pitopaikan makuualueella ei käytetä rako- tai ritilälattiaa.
Pitopaikan puhtaana- ja kunnossapito
Pitopaikka ja sen rakenteet, aitaukset, varusteet ja laitteet on pidettävä puhtaina ja hyvässä kunnossa ja tarvittaessa desinfioitava. Pintakäsittelyyn ei saa käyttää puunsuoja-aineita, maaleja tai muita aineita siten, että ne voivat aiheuttaa vuohelle myrkytyksen.
Pitopaikka ja sellaiset laitteet, jotka vaikuttavat vuohien terveyteen ja hyvinvointiin, on tarkastettava vähintään kerran päivässä. Vuohien terveyttä ja hyvinvointia vaarantavat viat on korjattava välittömästi tai jollei se ole mahdollista, on eläinten terveyden ja hyvinvoinnin turvaamisesta huolehdittava muilla keinoin
Laitteet ja välineet
Jos vuohen hoitoon, käsittelyyn, kiinniottamiseen, kuljettamiseen, tainnuttamiseen tai lopettamiseen tarkoitettujen välineiden, laitteiden ja aineiden käyttö ilmeisesti aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua tai tuskaa, ei niitä saa valmistaa, maahantuoda, myydä, luovuttaa eikä käyttää.
Vuohien pitoon tarkoitetut laitteet ja välineet, heinä- ja muut ruokintatelineet ja ruokintahäkit sekä vesiastiat, kaukalot ja juomanipat on rakennettava ja asennettava pitopaikkaan siten, että ne ovat vuohille turvallisia sekä niin, että ne ovat kaikkien vuohien ulottuvilla.
Vuohien pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Jokaista alkavaa 15 vuohen ryhmää kohden on oltava vähintään yksi vesiastia tai juomanippa. Jos käytetään automaattisia juotto- tai ruokintalaitteita, vuohet on totutettava niiden käyttämiseen.
Ulkotarha ja laidun
Eläinsuojasta vuohien ulkotarhaan ja laitumelle johtavien kulkuteiden on oltava vuohille turvallisia ja sellaisia, että vuohet eivät tarpeettomasti likaannu.
Ulkotarhan ja laitumen aitojen on oltava vuohille turvallisia ja sopivasta materiaalista. Aidat on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että estetään vuohien karkaaminen tai vahingoittuminen. Jos aita on verkkoaitaa, sitä on tarvittaessa kiristettävä, jotta verkkoon takertumisen vaara olisi mahdollisimman vähäinen. Sähköistetyt aidat on rakennettava ja pidettävä kunnossa siten, että niistä ei aiheudu vuohille tarpeetonta kärsimystä.
Suositus:
Vuohitarhan tai -laitumen aitaamiseen ei käytetä piikkilankaa. Vuohet pääsevät kesäaikana laitumelle tai niille järjestetään muu tarkoituksenmukainen tila liikuntaa varten.
Vuohen hoito
Hyvinvoinnista huolehtiminen
Hoidossa olevaa vuohta ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Vuohen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa.
Vuohen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkastettava riittävän usein, kuitenkin vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useammin. Tarkastuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota tiineyden loppuvaiheessa oleviin, synnyttäviin, vastasyntyneisiin, juuri kerittyihin, sairaisiin, heikkokuntoisiin ja vahingoittuneisiin vuohiin. Myös hoito-olosuhteiden muutokset edellyttävät erityistä valppautta. Jos tarkastuksessa havaitaan jotain poikkeavaa, on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin tilanteen selvittämiseksi ja korjaamiseksi.
Vuohien sorkat on tarkastettava säännöllisesti ja hoidettava tarvittaessa.
Vuohiryhmiä yhdistettäessä tai tuotaessa uusia eläimiä ryhmään on kiinnitettävä erityistä huomiota sosiaalisten suhteiden uudelleenmuodostumisesta mahdollisesti aiheutuviin käyttäytymisongelmiin. Vuohet, jotka suhtautuvat toisiinsa vihamielisesti tai saattavat muutoin vahingoittaa toisiaan, on pidettävä erillään toisistaan.
Kutut, joita lypsetään, on lypsettävä vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useamminkin.
Suositus:
Vuohta ei pidetä yksinään. Vuohien sairauksista pidetään kirjaa.
Vuohen juotto ja ruokinta
Vuohelle on annettava riittävästi sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa riittävästi ravintoa. Vuohelle ei saa antaa sellaista ruokaa, juomaa tai muuta ravintoa, joka on sen terveydelle vaarallista. Sellaisten ravintoaineiden antamatta jättäminen on kiellettyä, joiden puuttumisen tiedetään aiheuttavan eläimen sairastumisen. Vuohelle annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä.
Jos rehua ei ole vuohille jatkuvasti tarjolla, ryhmän kaikkien eläinten on voitava ruokinta-aikana syödä samanaikaisesti. Tällöin ruokintahäkin reunan pituuden kiliä kohden on oltava vähintään 20 cm, nuorvuohta kohden vähintään 33 cm, täysikasvuista vuohta kohden vähintään 40 cm ja tiinettä kuttua kohden vähintään 45 cm.
Kilin on saatava ternimaitoa tai sitä korvaavaa valmistetta mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Viikon ikäisestä alkaen kilin saatavilla on oltava ruohoa, heinää tai muuta kuitupitoista rehua sekä puhdasta vettä. Kilin maitoruokintaa on jatkettava vähintään kahdeksan ensimmäisen elinviikon ajan.
Vuohien juottolaitteet ja juoma-astiat on pidettävä puhtaina. Virtsa ja ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä, eikä vesi saa päästä jäätymään. Lypsettävien kuttujen saatavilla on oltava jatkuvasti puhdasta vettä.
Suositus:
Vuohien ruokinnassa vältetään rehun koostumuksen tai määrän äkillisiä muutoksia. Vuohien saatavilla on päivittäin riittävästi korsirehua. Kilien ternimaidon saannin turvaamiseksi varastoidaan hygieenisesti riittävä määrä ternimaitoa.
Synnytys
Kuttu ja vastasyntynyt kili on pidettävä yhdessä vähintään 24 tunnin ajan synnytyksestä, ellei eläinten erottamiseen toisistaan ole erityistä syytä. Vastasyntyneitä kilejä on valvottava kutun ja kilin välisen sidoksen muodostumisen varmistamiseksi. Tarvittaessa on kilien tarvitseman lisälämmön saannin turvaamiseksi oltava käytettävissä sopiva lämmitin.
Suositus:
Synnyttävien kuttujen ryhmäkoko ei ole liian suuri.
Vuohen kohtelu ja käsittely
Vuohia on kohdeltava rauhallisesti ja niiden käsittelyssä on pyrittävä käyttämään hyväksi eläimen lajinomaista käyttäytymistä, kuten laumavaistoa. Vuohta ei saa vahingoittaa tai käsitellä väkivaltaisesti, eikä sitä saa tarpeettomasti pelotella tai kiihdyttää.
Vuohta ei saa raahata jaloista, hännästä, turkista tai suoraan päästä vetäen taikka käsitellä muutoin sillä tavalla, että sille aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä.
Vuohta ei saa tehdä liikkumattomaksi sähkön avulla.
Suositus:
Vuohi totutetaan hoitajaansa kili-iästä alkaen riittävän usein ja varovasti tapahtuvalla käsittelyllä. Vuohia kohdellaan suurissakin laumoissa yksilöinä.
Vuohen kytkeminen
Vuohta ei saa pitää jatkuvasti paikalleen kytkettynä. Kytkeminen on sallittua eläimen ruokkimisen, lypsyn tai muun hoitamisen ajan.
Vuohelle suoritettavat toimenpiteet
Leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan vuohelle suorittaa vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista.
Toimenpiteen saa pääsääntöisesti suorittaa vain eläinlääkäri. Jos toimenpiteestä aiheutuva kipu on lievää ja hetkellistä tai toimenpide ei siedä viivytystä, saa toimenpiteen kuitenkin tehdä myös muu henkilö kuin eläinlääkäri.
Toimenpiteisiin käytettävien välineiden ja laitteiden tulee olla tarkoitukseen sopivia, puhtaita ja toimintakuntoisia.
Pätevä henkilö saa rei'ittää ja loveta vuohien korvia, suorittaa tatuointeja ja asettaa vuohille korvamerkkejä ja mikrosiruja sekä merkitä vuohia muulla lyhytaikaista ja vähäistä kipua aiheuttavalla tavalla. Pätevällä henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla on riittävä tieto ja taito toimenpiteen suorittamiseksi.
Vuohen sarvien poistaminen on sallittua ainoastaan eläinlääkärin suorittamana kirurgisena toimenpiteenä. Vuohien kastrointi on sallittu ainoastaan eläinlääkärin suorittamana.
Suositus:
Kilien kastrointia ja vuohien sarvien poistoa vältetään.
Sairas tai vahingoittunut vuohi
Vuohen sairastuessa tai vahingoittuessa sen on viipymättä saatava asianmukaista hoitoa. Sairas tai vahingoittunut vuohi on tarvittaessa sijoitettava asianmukaiseen tilaan erilleen muista vuohista. Sairauden tai vamman laadun niin edellyttäessä eläin on lopetettava tai teurastettava.
Sairaan tai vahingoittuneen vuohen kuljetus
Sairasta tai vahingoittunutta vuohta ei pääsääntöisesti saa kuljettaa. Myöskään tiinettä eläintä, joka todennäköisesti voi synnyttää matkan aikana tai eläintä, joka on synnyttänyt enintään 48 tuntia aikaisemmin, ei saa kuljettaa. Vastasyntynyt kili, jonka napa ei ole kokonaan parantunut, ei ole vielä kuljetuskuntoinen.
Lievästi sairasta tai vahingoittunutta vuohta voidaan kuitenkin kuljettaa, jos kuljetuksesta tai eläimen käsittelystä kuljetuksen yhteydessä ei aiheudu sille tarpeetonta kärsimystä.
Muutoin kuin lievästi sairas tai vahingoittunut vuohi saadaan kuljettaa lopetettavaksi, teurastettavaksi tai eläinlääkärin hoidettavaksi, jos kuljetuksesta tai eläimen käsittelystä kuljetusta varten ei aiheudu sille lisäkärsimystä.
Kuljetettaessa sairasta, vahingoittunutta, heikkoa tai kantavaa vuohta on noudatettava erityistä varovaisuutta, jotta eläimelle ei aiheuteta liiallista rasitusta. Kuljetusvälineessä sairaat ja vahingoittuneet eläimet on erotettava muista eläimistä.
Suositus:
Sairaan tai vahingoittuneen vuohen kuljetuskuntoisuutta arvioitaessa otetaan merkittävänä arviointiperusteena huomioon eläimen kyky kävellä omin avuin.
Vuohen lopetus
Vuohen lopettaminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Eläimen saa lopettaa vain lopettamisen osaava henkilö, jolla tulee olla riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. Kaikkien eläimen lopettamiseen käytettävien välineiden ja laitteiden tulee olla tarkoitukseensa sopivia ja toimintakuntoisia. Välineiden ja laitteiden asianmukaisen toimintakunnon varmistamiseksi ne on tarkastettava ja huollettava säännöllisesti.
Lopetettavaa vuohta on pidettävä kiinni tai sen liikkumista on rajoitettava muulla sopivalla tavalla siten, että eläin säästyy lopettamisessa kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta, kärsimykseltä, vahingoittumiselta ja ruhjoutumiselta. Lopetettavaa eläintä ei saa ripustaa ennen lopettamista, eikä sen raajoja saa sitoa. Eläimen lopetus on suoritettava siten, että eläimelle ei aiheudu tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä ja että muille eläimille aiheutuva häiriö on mahdollisimman vähäinen.
Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin sen hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin ryhdytään.
Vuohi saadaan lopettaa joko ampumalla aivoihin tai tainnuttamalla ensin pulttipistoolilla, jonka jälkeen suoritetaan välittömästi verenlasku.
Jos eläintautien vastustamiseksi tai diagnostisoimiseksi on välttämätöntä, voidaan vuohi eläinlääkärin luvalla ja valvonnassa lopettaa myös muulla kuin säädetyllä lopetusmenetelmällä.
Eläinlääkäri saa lopettaa vuohen käyttämällä asianmukaista lopetus- tai nukutusainetta.
Tarvittaessa lisää neuvoja ja ohjeita eläinten lopettamisesta saa kunnaneläinlääkäriltä.
Eläinjalostus
Eläinjalostuksessa on huomioitava eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys. Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa sen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty. Myös geenitekniikan käyttö eläinten tuotannon määrälliseksi tai laadulliseksi muuttamiseksi on kielletty, jos se voi vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen tai hyvinvointiin.
Vuohen tuotantokykyyn vaikuttaminen
Vuohen tuotantokyvyn keinotekoinen kohottaminen lääkkeillä tai muilla vastaavilla aineilla tai valmisteilla on kielletty, ellei voida osoittaa, ettei niistä aiheudu haittaa vuohen terveydelle tai hyvinvoinnille.
Tilavaatimukset ja -suositukset
Vuohien ryhmäkarsina
Vuohia ryhmässä pidettäessä pitopaikan lattiapinta-alan, ruokintahäkin pinta-alaa lukuun ottamatta, on vuohta kohden oltava vähintään:
Ikäluokka Täytepohjalattia (m2/eläin) Ritilälattia (m2/eläin) Rakolattia (m2/eläin) Kili 0,25 0,25 - Nuorvuohi 0,5 0,5 0,5 Vuohi 1,2 1,0 1,0 Tilavaatimukset kutulle kileineen
Sellaisessa pitopaikassa, jossa on täytepohjalattia, kutulle kileineen on oltava pinta-alaa vähintään 2 m2.
Vuohen yksittäiskarsina
Jos täysikasvuista vuohta pidetään yksittäiskarsinassa, on karsinan oltava kooltaan vähintään 1,4 m² ja muodoltaan sellainen, että vuohi pääsee siinä esteettä kääntymään ympäri.
Jaloittelu- tai ulkotarha
Suositus:
Kutun tai pukin jaloittelutarhassa tai ulkotarhassa pinta-alaa eläintä kohden on vähintään 3 m².
Synnytyskarsina
Suositus:
Synnytyskarsina on kooltaan vähintään 1,5 m x 1,5 m.
Tätä ja muita esitteitämme voi tilata veloituksetta maa- ja metsätalousministeriöstä, jukka.tirinen@mmm.fi, p. 09-1605 3383