MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ
PÄÄTÖS nro 5/EEO/1997
Päivämäärä 16.1.1997
Dnro 1299/00-96
Voimaantulo- ja voimassaoloaika 1.2.1997 - toistaiseksi
Kumoaa / Muuttaa
Valtuutussäännökset
Eläinsuojeluasetus (396/1996) 49 §
Vastaavat EY-säädökset
Neuvoston päätös 78/923/ETY, EYVL N:o L 323,
17.11.1978, s.12
Neuvoston päätös 92/583/ETY, EYVL N:o L 395, 31.12.1992, s. 21
Asia
Vuohien pidolle asetettavat
eläinsuojeluvaatimukset
1 §
Tarkoitus ja soveltamisala
Maa- ja metsätalousministeriö antaa tässä päätöksessä ja sen liitteissä säännökset vuohien pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista.
Päätöksen tarkoituksena on suojella maidon, villan, vuodan, lihan, tai muiden elintarvikkeiden tuottamiseksi tai muuta tarkoitusta varten pidettäviä vuohia kaikelta vältettävissä olevalta kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta.
Päätöksen ja sen liitteiden säännökset ovat sitovia. Liitteet sisältävät myös suosituksia, jotka on kirjoitettu kursiivilla . Suositukset eivät ole sitovia.
2 §
Määritelmät
Tässä päätöksessä tarkoitetaan:
1) kilillä alle kuuden kuukauden ikäistä vuohta;
2) kutulla synnyttänyttä naaraspuolista vuohta; sekä
3) nuorvuohella yli kuuden kuukauden mutta alle kahdentoista kuukauden ikäistä vuohta.
3 §
Voimaantulo
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1997.
Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä
Eläinlääkintöylitarkastaja
Pirkko Skutnabb
Sisällysluettelo
Liite 1 Vuohen
pitopaikka
1.1. Yleiset vaatimukset
1.2. Lattia
1.3. Laitteet ja välineet
1.4. Eläinsuojan olosuhteet
1.5. Ulkotarha ja laidun
Liite 2
Vuohen hoito
2.1. Hyvinvoinnin seuranta
2.2. Vuohen käsittely ja
kohtelu
2.3. Vuohen juotto ja ruokinta
2.4. Synnytys
2.5. Lypsäminen
2.6. Vuohelle
suoritettavat toimenpiteet
Liite 3
Vuohen pidolle asetettavat tilavaatimukset
Vuohien pitoon tarkoitettujen eläinsuojien ja karsinoiden sisäpintojen sekä vuohien pitoon tarkoitettujen varusteiden ja laitteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä ja tarvittaessa desinfioitavissa. Pinta- käsittelyyn ei saa käyttää puunsuoja-aineita, maaleja tai muita aineita siten, että ne voivat aiheuttaa vuohille myrkytyksen. Rakennukset, aitaukset ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että ne eivät vahin- goita eläintä eivätkä vaaranna sen terveyttä tai hyvinvointia. Pitopaikan sellaisten porttien, ovien, salpojen ja muiden vastaavien ovensulkijoiden, jotka ovat vuohien ulottuvilla, on oltava sellaisia, että vuohi ei pysty avaamaan niitä.
Eläinsuojassa olevat vuohet on voitava hätätilanteessa poistaa nopeasti eläintiloista.
Sairasta tai vahingoittunutta vuohta varten on oltava erillinen asianmukainen karsina tai muu tila, jossa eläintä voidaan hoitaa ja josta on mikäli mahdollista näköyhteys muihin vuohiin.
Eläinsuojassa on palovaroitin, jonka antama hälytys voidaan kuulla kaikkina vuorokauden aikoina. Eläinten hoitaja on varautunut hätätilanteisiin ja hänellä on käytettävissään tarvittavaa pelastus- ja palon- torjuntavälineistöä.
Eläinsuojan lattian tai karsinan pohjan on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Vuohilla on oltava käytettävissään niille sopiva kuivitettu alue, johon kaikki eläimet pääsevät yhtäaikaa makuulle.
Rakolattian, ritilälattian tai reijitetyn lattian on oltava sellainen, että vuohien sorkat tai utareet eivät tartu kiinni tai muutoin vahingoitu. Rakolattian palkkien leveyden on oltava vähintään 80 mm ja raon leveyden enintään 25 mm.
Poikimiskarsinassa ja kilien pitopaikassa ei saa olla rakolattiaa. Poikimiskarsinan ja kiinteäpohjaisen kilien pitopaikan lattian on oltava hyvin kuivitettu.
Poikimiskarsinassa tai kilin pitopaikassa ei käytetä ritilä- lattiaa. Lypsävän kutun pitopaikan makuualueella ei käytetä rako- tai ritilälattiaa.
Vuohien pitoon liittyvät laitteet ja välineet sekä heinä- ja muut ruokintatelineet ja ruokintahäkit on rakennettava ja asennettava siten, että ne ovat kaikkien vuohien ulottuvilla eivätkä aiheuta niille vahingoittumisen vaaraa.
Vuohien pitopaikassa olevat valaisimet on suojattava siten, etteivät ne voi vahingoittaa vuohia.
Vuohien pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Jokaista alkavaa 15 vuohen ryhmää kohden on oltava vähintään yksi vesi-astia tai juomanippa. Vesiastiat, kaukalot ja juomanipat on sijoitettava vuohien pitopaikkaan siten, että ne ovat kaikkien vuohien ulottuvilla eivätkä ole eläimille vaarallisia.
Jos käytetään automaattisia juotto- ja ruokintalaitteita, vuohet on totutettava niiden käyttämiseen.
Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, lämpötila, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi.
Vuohet eivät saa olla jatkuvasti alttiina melulle, joka ylittää 65 desibeliä (dB(A)).
Eläinsuoja on varustettu ikkunoilla.
Eläinsuojan suhteellinen ilmankosteus on enintään 80 %.
Eläinsuojan ilman haitalliset kaasut ja epäpuhtaudet eivät ylitä jatkuvasti seuraavia raja-arvoja:
| ammoniakki | 10 ppm* |
| hiilidioksidi | 3000 ppm* |
| rikkivety | 0,5 ppm* |
| orgaaninen pöly | 10 mg/m3 |
*ppm = aineen pitoisuus miljoonasosina ilmaistuna
Eläinsuojasta vuohien ulkotarhaan ja laitumelle johtavien kulkuteiden on oltava vuohille turvallisia ja sellaisia, että vuohet eivät tarpeettomasti likaannu.
Vuohien pääsy niille myrkyllisten kasvien luo on estettävä.
Vuohitarhan ja -laitumen aitojen on oltava vuohille turvallisia. Aidat on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että estetään vuohien vahingoittuminen. Aitojen on oltava vuohille sopivasta materiaalista. Jos aita on verkkoaitaa, sitä on tarvittaessa kiristettävä, jotta verkkoon takertumisen vaara olisi mahdollisimman vähäinen.
Sähköistetyt aidat on rakennettava ja pidettävä kunnossa siten, että niistä ei aiheudu vuohille tarpeetonta kärsimystä.
Vuohitarhan tai -laitumen aitaukseen ei käytetä piikkilankaa.
Vuohet pääsevät kesäaikana laitumelle tai niille järjestetään muu tarkoituksenmukainen tila liikuntaa varten.
Vuohien terveyden ja hyvinvoinnin tarkastukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota kuttujen tiineyden loppuvaiheessa, vuonimisen aikana tai kun hoito- olosuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.
Yksilöllinen tarkastus on suoritettava niille vuohille, joille se yleistarkastuksen perusteella on tarpeen. Eläinten sorkat on tarkastettava säännöllisesti ja hoidettava tarvittaessa.
Vuohiryhmiä yhdistettäessä tai tuotaessa uusia eläimiä laumaan on erityistä huomiota kiinnitettävä sosiaalisten suhteiden uudelleenmuodostumisesta mahdollisesti aiheutuviin käyttäytymisongelmiin.
Vuohet, jotka suhtautuvat toisiinsa vihamielisesti tai saattavat muutoin vahingoittaa toisiaan, on pidettävä erillään toisistaan.
Vuohta ei pidetä yksinään.
Vuohien sairauksista pidetään kirjaa.
2.2. Vuohen käsittely ja kohtelu
Vuohta ei saa tehdä liikkumattomaksi sähkön avulla.
Vuohi totutetaan hoitajaansa kili-iästä alkaen riittävän usein ja varovasti tapahtuvalla käsittelyllä.
Vuohia kohdellaan suurissakin laumoissa yksilöinä.
2.3. Vuohen juotto ja ruokinta
Vuohille annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainoitettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä.
Jos rehua ei ole vuohille jatkuvasti tarjolla, ryhmän kaikkien eläinten on voitava ruokinta-aikana syödä samanaikaisesti. Tällöin ruokintahäkin reunan pituuden kiliä kohden on oltava vähintään 20 cm, nuorvuohta kohden vähintään 33 cm, täysikasvuista vuohta kohden
vähintään 40 cm ja tiinettä kuttua kohden vähintään 45 cm.
Kilin on saatava ternimaitoa tai sitä korvaavaa valmistetta mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Viikon ikäisestä alkaen kilin saatavilla on oltava ruohoa, heinää tai muuta kuitupitoista rehua sekä puhdasta vettä. Kilin maitoruokintaa on jatkettava vähintään kahdeksan ensimmäisen elinviikon ajan.
Vuohien juottolaitteet ja juoma-astiat on pidettävä puhtaina. Virtsa ja ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä, eikä vesi saa päästä jäätymään.
Lypsettävien kuttujen saatavilla on oltava jatkuvasti puhdasta vettä.
Vuohien ruokinnassa vältetään rehun koostumuksen tai määrän äkillisiä muutoksia. Vuohien saatavilla on päivittäin riittävästi korsirehua.
Ternimaidon saannin turvaamiseksi varastoidaan hygieenisesti riittävä määrä ternimaitoa.
Vastasyntynyt kili ja kuttu pidettävä yhdessä vähintään 24 tunnin ajan synnytyksestä, ellei eläinten erottamiseen toisistaan ole erityistä syytä.
Vastasyntyneitä kilejä on valvottava kutun ja kilin välisen sidoksen muodostumisen varmistamiseksi. Tarvittaessa on kilien tarvitseman lisälämmön saannin turvaamiseksi oltava käytettävissä lämmitin.
Synnyttävien kuttujen ryhmäkoko ei ole liian suuri.
Sellaiset kutut, joita lypsetään, on lypsettävä vähintään kerran päi-vässä ja tarvittaessa useamminkin.
2.6. Vuohelle suoritettavat toimenpiteet
Kilien kastrointia vältetään.
Vuohien sarvien poistoa vältetään.
Liite 3 Vuohen pidolle asetettavat tilavaatimukset
Vuohia ryhmässä pidettäessä pitopaikan lattiapinta-alan, ruokintahäkin pinta-alaa lukuun ottamatta, on vuohta kohden oltava vähintään:
| Ikäluokka | Täytepohja (m2/eläin) | Ritilälattia (m2/eläin) | Rakolattia (m2/eläin) |
| Kili | 0,25 | 0,25 | - |
| Nuorvuoh | 0,5 | 0,5 | 0,5 |
| Vuohi | 1,20 | 1,0 | 1,0 |
Sellaisessa pitopaikassa, jossa on täytepohjalattia, kutulle kileineen on oltava pinta-alaa vähintään 2 m2.
Jos täysikasvuista vuohta pidetään yksittäiskarsinassa, on karsinan oltava kooltaan vähintään 1,4 m2 ja muodoltaan sellainen, että vuohi pääsee siinä esteettä kääntymään ympäri.
Kutun tai pukin jaloittelutarhassa tai ulkotarhassa pinta- alaa eläintä kohden on vähintään 3 m2.
Synnytyskarsina on kooltaan vähintään 1,5 m x 1,5 m.