MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ
ASETUS nro 13/EEO/2000
Päivämäärä 1.9.2000
Dnro 1225/00/2000
Voimaantulo- ja voimassaoloaika
1.10.2000-toistaiseksi
Kumoaa
Elintarviketuotantoon käytettävien eläinten lääkinnästä pidettävästä
kirjanpidosta 22 päivänä kesäkuuta 1995 annettu maa- ja metsätalousministeriön
päätös (25/EEO/1995)
Valtuutussäännökset
Laki eläinten lääkitsemisestä (617/1997; muut. 671/1999) 19 §
Vastaavat EY-säädökset
Neuvoston direktiivi 81/851/ETY (31981L0851; EYVL N:o L 317, 6.11.1981, s. 1
Neuvoston direktiivi 90/676/ETY (31990L0676); EYVL N:o L 373, 13.12.1990, s. 15
Neuvoston direktiivi 98/58/EY (31998L0058); EYVL N:o L 221, 8.8.1998, s. 23
Asia
TUOTANTOELÄINTEN LÄÄKITYKSESTÄ PIDETTÄVÄ KIRJANPITO
1. Johdanto
Tässä asetuksessa annetaan säännökset tuotantoeläimen omistajan tai haltijan pitämästä kirjanpidosta, joka koskee tuotantoeläimelle annettuja lääkkeitä.
Asetuksessa on myös riittävän yleiskuvan luomiseksi selostettu eläinten lääkitsemisestä annetun lain (617/1997, muut. 671/1999) ja eläinten lääkitsemisestä annetun asetuksen (611/1990, muut. 834/1995) säännöksiä sekä vieraista aineista eläimistä saatavissa elintarvikkeissa ja niiden valvonnasta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (28/EEO/1997, muut. 25/EEO/1999) säännöksiä. Ne on kirjoitettu petiitillä.
2. Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
tuotantoeläimillä nautaeläimiä, sikoja, lampaita, vuohia ja siipikarjaa sekä hevosia ja muita kavioeläimiä samoin kuin elintarvikkeina käytettäviksi kasvatettavia luonnonvaraisiin lajeihin kuuluvia nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja etanoita, viljeltäviä kaloja ja muita veden eläimiä, hunajan tuotantoon käytettäviä mehiläisiä sekä poroja;
lääkkeellä lääkelain (395/1987) tarkoittamia lääkevalmisteita, eläinrokotteita ja apteekissa valmistettuja lääkkeitä;
lääkerehulla rehulain (396/1998) mukaista lääkevalmisteen ja rehun sekoitusta, joka on tarkoitettu annettavaksi eläimelle sairauden parantamiseksi, lievittämiseksi tai ehkäisemiseksi.
3. Lääkitystä koskeva kirjanpito
Eläinten lääkitsemisestä annetun lain 19 §:n mukaan tuotantoeläimen omistajan tai haltijan on pidettävä kirjaa eläimelle annetuista lääkkeistä.
Eläimen omistajan tai haltijan on merkittävä pitämäänsä kirjanpitoon eläinlääkärin tuotantoeläimelle antamat lääkkeet sekä omistajan itsensä tai muun henkilön tuotantoeläimelle antamat lääkkeet. Myös tuotantoeläimelle annetut lääkerehut on merkittävä kirjanpitoon.
Kirjanpidosta on lääkityksen osalta käytävä ilmi ainakin seuraavat tiedot:
1) eläimen tai eläinryhmän tunnistustiedot;
2) lääkityksen antopäivämäärä;
3) lääkkeen nimi;
4) lääkkeelle määrätty varoaika; sekä
5) lääkkeen myyjän nimi.
Lääkkeen myyjällä tarkoitetaan lääkkeen antanutta tai myynyttä eläinlääkäriä tai lääkkeen myynyttä apteekkia tai muuta vastaavaa yritystä. Eläinlääkärin nimen asemasta voidaan käyttää eläinlääkärin tunnusnumeroa.
Eläimen omistaja tai haltija voi tehdä eläimen lääkitystä koskevat merkinnät esimerkiksi eläimen siemennys- ja terveyskorttiin, sikalakirjaan tai terveystarkkailukirjaan. Myös eläinlääkäreiltä saatujen lääkitystä koskevien kirjallisten selvitysten tai reseptien tallentaminen kansioon riittää lääkityskirjanpidoksi, jos eläimen omistaja tai haltija lisää asiakirjoihin niistä puuttuvat tiedot. Eläimen omistaja tai haltija voi myös kirjata eläimen lääkitystä koskevat tiedot tähän tarkoitukseen varaamaansa erilliseen vihkoon tai kirjaan. Kirjanpitoa voidaan pitää myös ATK:lla.
Tuotantoeläimen lääkitystä koskevaa kirjanpitoa on säilytettävä vähintään 3 vuoden ajan.
Vieraista aineista eläimistä saatavissa elintarvikkeissa annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (28/EEO/1997, muut. 25/EEO/1999) mukaan lääninhallituksella tai lääninhallituksen määräämällä eläinlääkärillä on oikeus tarkistaa eläinten lääkitystä koskeva kirjanpito, jos on syytä epäillä, että tilalla on rikottu eläinten lääkitsemistä koskevia säännöksiä tai määräyksiä.
4. Eläinlääkärin ilmoitusvelvollisuus
Eläinten lääkitsemisestä annetun lain 17 §:n mukaan eläinlääkärin on annettava eläimen omistajalle tai haltijalle selvitys tuotantoeläimelle antamastaan tai annettavaksi määräämästään lääkkeestä. Eläinten lääkitsemisestä annetun asetuksen 7 §:n mukaan eläinlääkärin on annettava tämä selvitys kirjallisena, jos annetulle lääkkeelle on määrätty varoaika. Eläinlääkäri voi antaa muun kuin kirjallisen selvityksen, jos lääkkeellä ei ole varoaikaa ja jos eläinlääkäri varmistuu siitä, että eläimen omistaja tai haltija pystyy saamansa selvityksen perusteella pitämään lääkityksestä kirjanpitoa.
5. Varoaikojen noudattaminen
Eläinten lääkitsemisestä annetun lain 14 §:n mukaan tuotantoeläimen omistajan ja haltijan on noudatettava lääkkeelle määrättyä varoaikaa.
Eläin saadaan teurastaa elintarvikkeena käytettäväksi eläimelle annetun lääkkeen varoajan kuluessa vain, jos eläintä ei eläinsuojelullisista syistä voida pitää hengissä. Eläintä ei kuitenkaan saa teurastaa elintarvikkeena tai rehuna käytettäväksi eläimelle annetun estrogeenisesti, androgeenisesti tai gestageenisesti vaikuttavaa ainetta sisältävän lääkkeen tai beeta-agonisteja sisältävän lääkkeen varoajan kuluessa.
Eläin tai eläimestä saatu tuote saadaan luovuttaa elintarvikkeena käytettäväksi lääkkeen varoajan kuluessa vain, jos Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen hyväksymällä menetelmällä voidaan luotettavasti todistaa, ettei eläin tai tuote sisällä lääkejäämiä yli lainsäädännössä sallitun enimmäismäärän.
6. Eläimen omistajan velvollisuus ilmoittaa eläimen lääkityksestä
Eläinten lääkitsemisestä annetun lain 18 §:n mukaan eläimen omistajan tai haltijan on ilmoitettava kirjallisesti vastaanottajalle eläimen lääkityksestä, jos eläin tai siitä saatu tuote luovutetaan elintarvikkeeksi lääkehoidon aikana tai varoajan kuluessa. Tuotantoeläimen omistajan tai haltijan on myös annettava tieto eläimen lääkityksestä eläimen ostajalle tai vastaanottajalle, jos eläin myydään tai muuten luovutetaan varoajan kuluessa.
Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä
Eläinlääkintötarkastaja
Leena Räsänen