MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ
Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto
PÄÄTÖS nro 3/EEO/96
Päivämäärä 4.4.1996
Dnro 1340/50-95
Voimaantulo- ja voimassaoloaika 1.5.1996 - toistaiseksi
Kumoaa / Muuttaa
Eläinlääkäreille ja lintujen pitäjille
Valtuutussäännökset
Eläintautilaki (55/80, muut. 809/92 ja 424/94) 5, 8, 9, 12 ja 12a §
Eläintautien vastustamisesta eläinten kuljetuksessa annettu asetus (1363/94) 4 - 7, 14
ja 16§
Vastaavat EY-säädökset
Neuvoston direktiivi 92/40/ETY; EYVL N:o L 167, 22.6.1992, s.1
Neuvoston direktiivi 92166/ETY; EYVL N:o L 260, 5.9.1992, s.1
Asia
NEWCASTLEN TAUDIN JA LINTUINFLUENSSAN VASTUSTAMINEN
Yleistä
Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto, jäljempänä osasto, on määrännyt Newcastlen taudin ja lintuinfluenssan helposti leviäviksi eläintaudeiksi vastustettavista eläintaudeista ja eläintautien ilmoittamisesta antamassaan päätöksessä (1346/95).
Osasto antaa tässä päätöksessä määräykset Newcastlen taudin ja lintuinfluenssan vastustamisesta Määräysten tarkoituksena on taudinpurkauksen sattuessa estää taudin leviäminen ja mahdollistaa tartunnan tehokas hävittäminen.
Määräykset ovat sitovia. Niitä on velvoittavina noudatettava määräyksissä tarkoitetuissa yksittäistapauksissa. Määräysten lisäksi päätöksen kohdassa 2 on kuvailtu taudin oireita ja leviämistapaa. Riittävän yleiskuvan luomiseksi on selostettu myös kansainvälisistä velvoitteista aiheutuvia menettelytapasäännöksiä. Nämä on kirjoitettu petiitillä erotukseksi päätöksen sitovista määräyksistä.
Läänineläinlääkäri voi määrätä kunnaneläinlääkärin suorittamaan tässä päätöksessä läänineläinlääkärin tehtäväksi määrättyjä toimia, jos hän katsoo sen tehtävien tarkoituksenmukaisen hoitamisen kannalta välttämättömäksi.
SISÄLLYSLUETTELO
1. Määritelmät
2. Taudinkuva ja leviämistapa
2.1. Newcastlen tauti
2.2. Lintuinfluenssa
3. Toimenpiteet epäiltäessä tautia tilalla
3.1. Yleistä
3.2. Saapuminen tilalle ja tilalla annettavat määräykset
3.3. Näytteenotto
3.4. Poistuminen tilalta
3.5. Tilakäynnin jälkeinen varoaika taudin leviämisen estämiseksi
3.6. Epidemiologinen selvitys
3.7. Kontaktitiloja koskevat määräykset
3.7.1. Rajoittavat määräykset
3.7.2 Siipikarjan kuljettaminen teuraaksi
3.8. Määräysten peruuttaminen
4. Toimenpiteet, kun tauti on todettu tilalla
4.1. Kriisiyksikön perustaminen
4.2. Läänineläinlääkärin tehtävät
4.3. Siipikarjan ja munien hävittäminen
4.4. Muiden tavaroiden hävittäminen ja desinfektio
4.5. Aiempien määräysten peruuttaminen
4.6. Toimenpiteet kontaktitiloilla
4.6.1. Kontaktitilan siipikarjan, munien ja muiden tavaroiden hävittäminen ja
desinfektio
4.6.2. Rajoittavien määräysten peruuttaminen
4.7. Toimenpiteet, kun tila muodostuu erillisistä yksiköistä
5. Uuden siipikartan tuominen tilalle tartunnan hävittämisen jälkeen
6. Suojavyöhykkeen ja valvontavyöhykkeen määrääminen
7. Yleiset määräykset suojavyöhykkeellä
7.1. Tilojen luettelointi ja tarkastukset
7.2. Siipikarjan ja siitosmunien kuljettamista koskevat määräykset
7.3. Munien kuljettamista koskevat määräykset
7.4. Siipikarjan lantaa, kuivikkeita ja rehua koskevat määräykset
7.5. Kuljetusvälineitä koskevat määräykset
7.6. Kokoontumisten rajoittaminen
8. Suojavyöhykkeellä sijaitsevia tiloja koskevat määräykset
8.1. Yleistä
8.2. Siipikarjaa ja siitosmunia koskevat kuljetusrajoitukset
8.2.1. Yleinen kuljetuskielto
8.2.2. Siipikarjan vienti teurastamoon
8.2.3. Untuvikkojen ja nuorikoiden vienti muille tiloille
8.2.4. Siitosmunien vienti hautomoon
9. Suojavyöhykettä koskevien määräysten peruuttaminen
10. Yleiset määräykset valvontavyöhykkeellä
10.1. Tilojen luettelointi
10.2. Siipikarjan ja siitosmunien kuljettamista koskevat määräykset
10.3. Munien kuljettamista koskevat määräykset
10.4. Siipikarjan lantaa, kuivikkeita ja rehua koskevat määräykset
10.5. Kuljetusvälineitä koskevat määräykset
10.6. Kokoontumisten rajoittaminen
11. Valvontavyöhykkeellä sijaitsevia tiloja koskevat määräykset
11.1. Yleistä
11.2. Siipikarjaa koskevat kuljetusrajoitukset
11.3. Siitosmunia koskevat kuljetusrajoitukset
12. Valvontavyöhykettä koskevien määräysten peruuttaminen
13. Toimenpiteet, kun tauti esiintyy viestikyyhkysissä tai häkkilinnuissa
13.1. Toimenpiteet epäiltäessä tautia
13.2. Toimenpiteet, kun tauti on varmistettu
14. Rokottaminen ja taudinaiheuttajaviruksen käsittely
15. Taudista tiedottaminen
16. Valmiussuunnitelma
17. Korvaukset
1. Määritelmät
Tässä päätöksessä tarkoitetaan:
1) siipikarjalla kanoja, kalkkunoita, helmikanoja, ankkoja, sorsia, hanhia, viiriäisiä kyyhkysiä, fasaaneja, peltopyitä, metsoja, teeriä, riikinkukkoja, sileälastaisia lintuja (strutsi, emu, rhea, kasuaari ja kiivi) ja muita tarhattavia lintuja;
2) viestikyyhkysillä muita kuin lihantuotantotarkoituksessa pidettäviä kyyhkysiä;
3) häkkilinnuilla muita kuin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettuja vankeudessa pidettäviä lintuja;
4) taudilla Newcastlen tautia ja lintuinfluenssaa;
5) Newcastlen taudilla paramykso-1-viruksen aiheuttamaa linnuissa esiintyvää tartuntaa, jossa viruksen aivojen sisäinen patogeenisuusindeksi (ICPI) kanauntuvikoilla on suurempi kuin 0,7;
6) lintuinfluenssalla influenssa A -viruksen aiheuttamaa linnuissa esiintyvää tartuntaa, jossa viruksen suonensisäinen patogeenisuusindeksi (IVPI) kuusiviikkoisilla kananpojilla on suurempi kuin 1,2 sekä influenssa A -viruksen alatyypin H5 tai H7 aiheuttamaa siipikarjan tartuntaa, jossa viruksen nukleotidisekvenssissä on osoitettavissa useita emäksisiä aminohappoja hemagglutiinin hajoamiskohdassa;
7) taudinaiheuttajaviruksella linnuissa tartuntaa aiheuttavia paramykso-1- ja influenssa A - viruksia;
8) tilalla eläintenpitoyksikköä tai muuta paikkaa, jossa pidetään siipikarjaa pysyvästi tai väliaikaisesti;
9) tartuntatilalla tilaa, jonka siipikarjasta tautidiagnoosi on vahvistettu; sekä
10) tartuntalähteellä eläintä, tilaa, kuljetusvälinettä, eläimistä saatua tuotetta tai muuta sellaista paikkaa, esinettä tai materiaalia, josta tartunta voi levitä siipikarjaan.
Päätöksessä käytetään myös seuraavia eläintautien vastustamisesta eläinten kuljetuksessa annetun asetuksen (1363/94) 3 §:ssä säädettyjä määritelmiä:
1 ) tartunta-alue: tila tai alue, jolla osasto on vahvistanut esiintyvän tai jolla perustellusta syystä epäillään esiintyvän tautia;
2) suojavyöhyke: alue, jonka raja on joka kohdassaan vähintään kolmen kilometrin etäisyydellä tartunta-alueesta ja johon tartunta-alue sisältyy; sekä
3) valvontavyöhyke: alue, jonka raja on joka kohdassaan vähintään kymmenen kilometrin etäisyydellä tartunta-alueesta ja johon suojavyöhyke sisältyy.
2. Taudinkuva ja leviämistapa
2.1. Newcastlen tauti
Newcastlen taudin aiheuttaa paramykso-1-virus. Newcastlen taudista erotetaan useita eri muotoja, joita aiheuttavat taudinaiheuttamiskyvyltään vaihtelevat viruskannat.Kaikki lintulajit voivat saada Newcastlen tauti -tartunnan, mutta eri lajien herkkyys Newcastlen taudille vaihtelee. Lajin ohella Newcastlen taudin oireisiin vaikuttavia tekijöitä ovat viruskannan patogeenisuus, lintujen ikä ja vastustuskyky, muut infektiot ja ympäristötekijät. Oireina voi olla apatiaa, ripulia, pään ja heltan turvotusta, keskushermosto- ja hengitystieoireita. Vakavimmissa tapauksissa erityisesti nuorilla linnuilla kuolleisuus voi äkillisesti nousta 80 - 90 % ilman edeltäviä oireita. Aikuisilla munivilla kanoilla ainoa oire saattaa olla muninnan lasku. Newcastlen taudin inkubaatioaika (aika tartunnan saamisesta taudin puhkeamiseen) on muutamia vuorokausia. Kyyhkysillä esiintyy oma paramyksoviruskantansa, joka saattaa aiheuttaa tautia myös kanoilla. Ihmiselle Newcastlen tauti -virus voi aiheuttaa silmän sidekalvon tulehdusta.
Newcastlen tauti -virus säilyy varsin hyvin ympäristössä ja leviää helposti kanalasta toiseen esim. Iintujen, rehun, ihmisten ja kuljetusajoneuvojen mukana. Leviäminen on mahdollista myös tuulen mukana. Munan sisällön mukana virus ei leviä, mutta hautomotartunnat ovat mahdollisia, koska tartunta voi levitä munan kuoren mukana.
2.2. Lintuinfluenssa
Lintuinfluenssan aiheuttaa influenssa-A-virus. Eri viruskantojen aiheuttamia tartuntoja on raportoitu useilla eri lintulajeilla ja myös tartunnan oireet vaihtelevat riippuen viruskannasta. Vakavimpien influenssatartuntojen oireina ovat äkillinen kuolleisuuden nousu, apatia, syömättömyys, hengitystieoireet, ripuli ja neurologiset häiriöt. Kanoilla saattaa esiintyä kuolioita harjassa ja heltassa. Lähes kaikki parven linnut sairastuvat ja kuolleisuus on korkea. Lievempien influenssatartuntojen oireet ovat hyvin vaihtelevia. Jotkut lintujen influenssavirukset saattavat aiheuttaa taudinoireita myös ihmisellä.
Kuten Newcastlen tauti -virus myös influenssa-virus säilyy melko hyvin ympäristössä ja siten lintuinfluenssan leviäminen voi tapahtua esim. lintujen, rehun, ihmisten ja kuljetusajoneuvojen mukana. Eräs influenssavirusten tartuntalähde ovat luonnonvaraiset vesilinnut ja useita siipikarjaepidemioita onkin raportoitu vesilintujen muuttoreittien varsilta.
3. Toimenpiteet epäiltäessä tautia tilalla
3.1. Yleistä
Jokainen eläinlääkäri on havaitessaan linnuissa tautiin viittaavia oireita tai saatuaan muutoin tietoonsa sellaisia seikkoja, että on syytä epäillä tautia olevan jollakin tilalla, velvollinen viivytyksettä ilmoittamaan asiasta kunnaneläinlääkärille, Iäänineläinlääkärille tai, ellei näitä tavoiteta osaston eläinlääkärille.
Eläinlääkärin tulee antaa lintujen omistajalle tai hänen edustajalleen tarvittavat menettelyohjeet. Hänen tulee määrätä, että kukaan ei saa poistua tilalta eikä tilalle saa tulla ulkopuolisia henkilöitä. Lisäksi on vältettävä turhaa liikkumista eläinsuojissa. Tilalta ei saa luovuttaa eläimiä, eläintuotteita eikä tavaroita. Erityisesti on syytä korostaa, miten helposti tauti leviää.
Kun läänineläinlääkäri on saanut edellä mainitun ilmoituksen tai hän muusta syystä epäilee tilalla olevan tautia, tulee hänen viivytyksettä matkustaa paikalle ja suorittaa kohdissa 3.2, 3.3, 3.4 ja 3.6 mainitut toimenpiteet, ellei hän varmuudella voi sulkea pois tautiepäilyä. Jos läänineläinlääkäri ei ole tavoitettavissa tai hän niin määrää, tulee kunnaneläinlääkärin tehdä, mitä jäljempänä määrätään, hänen puolestaan.
Läänineläinlääkärin on, mikäli mahdollista, ilmoitettava tautiepäilystä osaston eläinlääkärille ja eläiniääkintä- ja elintarvikelaitoksen (EELA) tautipäivystykseen jo ennen lähtöään tilalle.
3.2. Saapuminen tilalle ja tilalla annettavat määräykset
Kun läänineläinlääkäri saapuu tilalle, jossa epäillään esiintyvän tautia, ei ajoneuvoa saa ajaa lähelle eläinsuojaa, jossa sairastuneeksi epäillyt linnut ovat. Mahdollinen kyyditsijä ei saa poistua ajoneuvosta, ellei se ole välttämätöntä. Eläinsuojaan mennessään eläinlääkärin on pukeuduttava kertakäyttöiseen tai helposti desinfioitavaan suojapukuun ja päähineeseen ja käytettävä kertakäyttöisiä saapassuojia.
Läänineläiniääkärin on annettava tilasta vastaavalle henkilölle liitteen I mukaiset rajoittavat määräykset. Määräykset voidaan ensin antaa suullisina, mutta ne on mahdollisimman pian vahvistettava kirjallisesti.
Munien kuljettamista tilalta koskevat määräykset ovat liitteessä V.
3.3. Näytteenotto
Läänineläinlääkärin on otettava tarvittavat näytteet taudin diagnostisoimiseksi liitteen 11 mukaisesti. Näytteet on lähetettävä EELA:n Helsingin laboratorioon nopeinta mahdollista lähetystapaa käyttäen, esim. taksilla tai lentokoneella. Ennen näytteiden lähettämistä Iäänineläinlääkärin on varmistettava, että EELA:ssa on paikalla sellainen henkilö, joka voi huolehtia näytteiden vastaanottamisesta.
3.4. Poistuminen tilalta
Läänineläinlääkärin on noudatettava liitteen Vl ohjeita puhdistautumisesta ja desinfektiosta eläinsuojasta ja tilalta poistuessaan samoin kuin ohjeita suojavaatteiden ja auton käsittelystä tilakäynnin jälkeen. Myös kyyditsijän on noudatettava liitteen Vl ohjeita, jos hän on poistunut ajoneuvosta.
Läänineläinlääkärin on tilakäynnin jälkeen viivytyksettä ilmoitettava käynnistään osaston eläinlääkärille. Jos tilakäynnin on suorittanut kunnaneläinlääkäri, hänen on ilmoitettava käynnistään läänineläinlääkärille ennen lähtöään tilalta.
Kunnaneläinlääkäri ei saa lähteä tilalta, ennen kuin on saanut siihen luvan läänineläinlääkäriltä, tai, jos läänineläinlääkäri ei ole tavoitettavissa, osaston eläinlääkäriltä.
3.5. Tilakäynnin jälkeinen varoaika taudin leviämisen estämiseksi
Osasto voi antaa erikseen määräyksiä varoajasta, jonka kuluessa tautiepäilyä tutkinut tai tartuntatilalla käynyt eläinlääkäri ei saa mennä sellaiselle tilalle, jossa pidetään lintuja.
3.6. Epidemiologinen selvitys
Läänineläinlääkärin on tehtävä epidemiologinen selvitys, josta on käytävä ilmi:
-sen ajanjakson pituus, jona tautia on saattanut olla tilalla, ennen kuin taudista ilmoitettiin;
-mistä tauti on mahdollisesti tullut tilalle;-muut sellaiset tilat, joiden linnut ovat voineet saada tartunnan samasta tartuntalähteestä;
-muut mahdolliset kontaktitilat; sekä
-sellaisten henkilöiden, ajoneuvojen, lintujen, muiden eläinten, munien, ruhojen, lihan tai muiden tavaroiden, esineiden ja aineiden liikkuminen, jotka ovat todennäköisesti levittäneet tautia.
3.7. Kontaktitiloja koskevat määräykset
3.7.1. Rajoittavat määräykset
Jos läänineläinlääkärillä on perusteltua aihetta epäillä, että tauti on saattanut tulla muilta tiloilta tilalle, jolla epäillään olevan tautia tai, että se on voinut siirtyä epäilyksenalaiselta tilalta muille tiloille henkilöiden, lintujen tai ajoneuvojen mukana tai jollakin muulla tavalla, hänen on annettava näille kontaktitiloille liitteen III mukaiset rajoittavat määräykset. Läänineläinlääkärin on myös määrättävä kunnaneläinlääkäri tekemään kontaktitilalla tarkastus ja ottamaan tarvittaessa näytteet taudin varalta liitteen II mukaisesti. Läänineläinlääkäri voi antaa rajoittavat määräykset vain osalle kontaktitilan siipikarjasta sillä edellytyksellä, että siipikarja on pidetty, hoidettu ja ruokittu täysin erillään tilan muusta siipikarjasta. Jos kontaktitila on toisen läänin alueella, on läänineläinlääkärin ilmoitettava siitä kyseisen läänin läänineläinlääkärille, jonka on annettava edellä mainitut määräykset.
3.7.2. Siipikarjan kuljettaminen teuraaksi
Läänineläinlääkäri voi myöntää poikkeuksen liitteen III mukaisista rajoittavista määräyksistä siipikarjan kuljettamiseksi teurastettavaksi suoraan läänineläinIääkärin määräämään teurastamoon. Edellytyksenä luvan myöntämiselle on, että lähtötilan siipikarja on tutkittu kliinisesti eikä siipikarjassa ole havaittu tautiin viittaavia oireita. Läänineläinlääkäri voi määrätä lähtötilan siipikarjan tutkittavaksi myös serologisesti ennen luvan myöntämistä. Tutkimuksen ja mahdollisen näytteenoton suorittaa läänineläinlääkärin määräyksestä joko kunnaneläinlääkäri tai silpikarjateurastamon tarkastuseläinlääkäri siipikarjan lihantarkastuksesta sekä siipikarjan lihaa käsitteleville laitoksille asetettavista hygieniavaatimuksista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 3/EEO/95 (eläinlääkintölainsäädäntö J 21) liitteen 2 luvun 1 mukaisesti. Kuljetuksen on tapahduttava kunnaneläinlääkärin sinetöimissä ajoneuvoissa ja kunnaneläinIääkärin on etukäteen ilmoitettava teurastamon tarkastuseläinlääkärille kuljetuksesta.
3.8. Määräysten peruuttaminen
Läänineläinlääkärin on viipymättä peruutettava kohtien 3.2 ja 3.7.1 mukaiset määräykset, jos laboratoriotutkimusten tulosten perusteella tautiepäily osoittautuu aiheettomaksi. Peruuttamista koskeva malli on liitteessä Vll.
4. Toimenpiteet, kun tauti on todettu tilalla
4.1. Kriisiyksikön perustaminen
Osasto perustaa kriisiyksikön, jonka tehtävänä on avustaa läänineläinlääkäriä:
-taudin hävittämiseen tarvittavien toimenpiteiden koordinoimisessa; sekä
-laajemman epidemiologisen selvityksen tekemisessä.
4.2. Läänineläinlääkärin tehtävät
Läänineläinlääkärin on tehtävä epidemiologinen selvitys kohdan 3.6 mukaisesti ja sen perusteella osastolle esitys kohdassa 6 mainittujen suoja- ja valvontavyöhykkeiden rajoista. Tarvittaessa hänen on tehtävä osastolle esitys myös tartu nta-a lueen perustamisesta.
Läänineläinlääkärin on lisäksi huolehdittava, että taudin todennäköisen tilalle tulemisen ja kohdan 3.2 mukaisiin toimiin ryhtymisen välisenä aikana:
-teurastetun siipikarjan liha, mikäli mahdollista, jäljitetään ja hävitetään;
-tuotetut siitosmunat jäljitetään ja hävitetään; jos siitosmunia on toimitettu toiselle tilalle ja niistä on jo ehtinyt kuoriutua siipikarjaa, sovelletaan tilaan kohdan 3.7 määräyksiä; sekä
-tuotetut kulutukseen tarkoitetut munat, mikäli mahdollista, jäljitetään ja hävitetään, ellei niitä ole tilalta siirtämisen yhteydessä huolellisesti desinfioitu.
Lihan ja munien hävittämisessä on noudatettava suuririsaisen eläinjätteen käsittelystä annettuja määräyksiä (eläinjätteen käsittelystä annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös 634/94, eläinlääkintölainsäädäntö H 19).
4.3. Siipikarjan ja munien hävittäminen
Kun on virallisesti vahvistettu, että tilalla on tautia, osasto määrää tilan kaiken siipikarjan tapettavaksi viipymättä. Tapetun ja itsestään kuolleen siipikarjan ruhot ja tilalla olevat munat on poltettava tai haudattava tilalla, jos mahdollista, tai hävitettävä suuririskisi eläinjätteen käsittelylaitoksessa. Ruhoja ja munia hävitettäessä on lisäksi noudatettava suuririsaisen eläinjätteen käsittelystä annettuja määräyksiä (kohdassa 4.2 mainittu päätös 634/94; H 19). Läänineläinlääkärin on huolehdittava, että taudinaiheuttajavirus ei leviä tappamisen, kuljetuksen tai hävittämisen aikana.
4.4. Muiden tavaroiden hävittäminen ja desinfektio
Kaikki todennäköisesti taudinaiheuttajaviroksella kontaminoituneet aineet ja jätteet, kuten rehut, pahnat ja siipikarjan lanta, on käsiteltävä siten, että niissä olevat taudinaiheuttajavirukset tuhoutuvat. Käsittely on tehtävä Iäänineläinlääkärin antamien ohjeiden mukaan kunnaneläinlääkärin valvonnassa. Jos saestunut materiaali haudataan maahan, on noudatettava ruhojen hautaamisesta kohdassa 4.3 annettuja määräyksiä.
Kun siipikarja, munat ja edellä mainitut aineet ja jätteet on hävitetty, niiden kuljettamiseen käytetyt ajoneuvot, rakennukset, joissa niitä on pidetty, rakennusten ympäristö sekä kaikki todennäköisesti kontaminoituneet välineet on puhdistettava ja desinfioitava desinfektiosta annettujen ohjeiden mukaisesti (desinfektiotoimenpiteistä eläintautien vastustamisessa annettu osaston ohje 17/EEO/95, eläinlääkintölainsäädäntö D 25). Kunnaneläinlääkärin on valvottava desinfektiota.
4.5. Aiempien määräysten peruuttaminen
Kun kohdissa 4.3 ja 4.4 määrätyt siipikarjan, munien ja muiden tavaroiden hävittäminen sekä näihin liittyvät puhdistus- ja desinfektiotoimenpiteet on suoritettu loppuun, Iäänineläinlääkärin on peruutettava kohdan 3.2 mukaiset määräykset ja annettava kohdan 5 mukaiset määräykset. Peruuttamista koskeva malli on llitteessä Vll.
4.6. Toimenpiteet kontaktitiloilla
4.6.1. Kontaktitilan siipikarjan, munien ja muiden tavaroiden hävittäminen ja desinfektio
Osasto voi määrätä, että kohtien 4.3 ja 4.4 määräyksiä siipikarjan, munien ja muiden tavaroiden hävittämisestä ja desinfektiosta on noudatettava myös kontaktitiloilla.
4.6.2. Rajoittavien määräysten peruuttaminen
Jos läänineläinlääkäri on antanut kontaktitilalle liitteen III mukaiset rajoittavat määräykset, hänen on viivytyksettä peruutettava ne, kun kohdan 4.6.1 mukaiset toimenpiteet on tehty.
Jos osasto ei määrää kontaktitilan siipikarjaa ja munia hävitettäväksi kohdan 4.6.1 mukaisesti, rajoittavien määräysten on oltava voimassa vähintään 7 päivää. Määräykset voidaan kuitenkin peruuttaa aikaisintaan 21 päivän kuluttua siitä päivästä, jona tartunnan epäillään tulleen tilalle. Ennen määräysten peruuttamista kunnaneläinlääkärin on tutkittava kontaktitilan siipikarja kliinisesti ja otettava näytteitä liitteen II tai läänineläinlääkärin erikseen antamien ohjeiden mukaisesti. Yhdelläkään linnulla ei saa olla tautiin viittaavia oireita ja näytteiden tutkimustulosten on oltava kielteiset.
4.7. Toimenpiteet, kun tila muodostuu erillisistä yksiköistä
Osasto voi myöntää poikkeuksia kohdan 4.3 siipikarjan ja munien hävittämistä koskeviin määräyksiin, jos tila muodostuu kahdesta tai useammasta täysin erillisestä tuotantoyksiköstä, joiden välillä ei ole minkäänlaisia rakenteellisia tai toiminnallisia yhteyksiä. Siipikarjaa ja munia ei tällöin määrätä hävitettäväksi sellaisesta tuotantoyksiköstä, jossa tautia ei esiinny.
Edellytyksenä poikkeuksen myöntämiselle on, että läänineläiniääkäri on vahvistanut eri tuotantoyksikköjen olevan täysin erillään ottaen huomioon lintujen pitopaikan, hoitamisen ja ruokinnan siten, että taudinaiheuttajavirus ei voi levitä yksiköstä toiseen. Lisäksi läänineläinlääkärin on tarkastettava säästettävät tuotantoyksiköt ja varmistuttava, ettei niissä esiinny tautia.
5. Uuden siipikarjan tuominen tilalle tartunnan hävittämisen jälkeen
Läänineläinlääkärin on kiellettävä uuden siipikarjan tuominen tilalle ennen kuin vähintään 21 päivää on kulunut kohdassa 4.4 mainitun ohjeen (17/EEO/95; D 25) mukaisesti tehdyistä puhdistus- ja desinfektiotoimenpiteistä. Tämän jälkeen uutta siipikarjaa saa tuoda tilalle läänineläinlääkärin luvalla.
6. Suojavyöhykkeen ja valvontavyöhykkeen määrääminen
Heti, kun tautidiagnoosi tilalla olevasta siipikarjasta on virallisesti vahvistettu, osasto määrää läänineläinlääkärin esityksestä taudin puhkeamispaikan ympärillä olevan alueen suojavyöhykkeeksi. Samalla osasto määrää läänineläinlääkärin esityksestä valvontavyöhykkeen, johon suojavyöhyke sisältyy.
Vyöhykkeiden rajojen määräämisestä on säädetty eläintautien vastustamisesta eläinten kuljetuksessa annetun asetuksen (1363/94) 4 §:n 2 momentissa (eläinlääkintölainsäädäntö D3).
Jos vyöhykkeisiin kuuluu alueita useamman jäsenvaltion alueelta, näiden valtioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava yhteistyössä vyöhykkeitä perustettaessa. Tarvittaessa vyöhykkeet voidaan kuitenkin perustaa direktiivin 92/66/ETY 25 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
7. Yleiset määräykset suojavyöhykkeellä
7.1. Tilojen luettelointi ja tarkastukset
Läänineläinlääkärin on tehtävä luettelo kaikista suojavyöhykkeellä olevista siipikarjatiloista mahdollisimman pian. Kunnaneläinlääkärin on käytävä näillä tiloilla säännöllisesti läänineläinlääkärin ohjeiden mukaisesti ja tutkittava eläimet kliinisesti sekä tarvittaessa otettava näytteitä liitteen II mukaisesti laboratoriotutkimuksia varten. Tarkastuskäynneistä ja löydöksistä on pidettävä kirjaa. Tarkastuskäyntien tiheys määräytyy vyöhykkeen tautitilanteen vakavuuden mukaan.
7.2. Siipikarjan ja siitosmunien kuljettamista koskevat määräykset
Siipikarjan ja siitosmunien kuljettaminen suojavyöhykkeellä on kielletty lukuunottamatta läänineläinlääkärin luvalla tapahtuvia kohdissa 8.2.2 - 8.2.4 tarkoitettuja kuljetuksia. Kuljetuskielto ei myöskään koske pysähtymättä ja lastia purkamatta tapahtuvia siipikarjan maantie- tai rautatiekuljetuksia.
7.3. Munien kuljettamista koskevat määräykset
Kulutukseen tarkoitettujen munien keräilystä ja kuljettamisesta suojavyöhykkeellä Iäänineläinlääkäri antaa määräykset erikseen.
7.4. Siipikarjan lantaa, kuivikkeita ja rehua koskevat määräykse
Käytettyjen kuivikkeiden ja siipikarjan lannan levittäminen ja siirtäminen suojavyöhykkeellä on kielletty ilman läänineläinlääkärin lupaa. Siipikarjan rehun kuljettamisesta läänineläinlääkäri antaa määräykset erikseen.
7.5. Kuljetusvälineitä koskevat määräykset
Siipikarjan tai mahdollisesti kontaminoituneen materiaalin (esimerkiksi munat, rehu, siipikarjan lanta, jne) kuljettamiseen suojavyöhykkeellä käytettäviä kuorma-autoja, muita kuljetusvälineitä ja laitteita ei saa viedä pois:
-tilalta
-teurastamosta
-suojavyöhykkeeltäellei niitä ole puhdistettu ja desinfioitu kohdassa 4.4 mainitun ohjeen mukaisesti (17/EEO/95; D 25). Siipikarjan tai kontaminoituneen materiaalin kuljetukseen käytetty kuorma-auto tai kuljetusväline ei saa lähteä suojavyöhykkeeltä, ennen kuin kunnaneläinlääkäri on sen tarkastanut.
7.6. Kokoontumisten rajoittaminen
Siipikarjan tai muiden lintujen näyttelyt, markkinat, kilpailut, esittelyt ja muut kokoamiset mukaanlukien siipikarjan välitys on kielletty.
8. Suojavyöhykkeellä sijaitsevia tiloja koskevat määräykset
8.1. Yleistä
Suojavyöhykkeellä sijaitsevasta tilasta vastaavan henkilön on välittömästi havaittuaan tilan siipikarjassa taudille tyypillisiä oireita, ilmoitettava tästä kunnaneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkärin on varmistettava, että siipikarjasta tehdään kaikki tarpeelliset tutkimukset tautidiagnoosin vahvistamiseksi.
Tilan siipikarja on pidettävä suojissaan tai muutoin eristettynä.
Läänineläinlääkärin antamia määräyksiä asianmukaisesta desinfektiosta on noudatettava tilan ulos- ja sisäänmenoteillä.
8.2. Siipikarjaa ja siitosmunia koskevat kuljetusrajoitukset
8.2.1. Yleinen kuljetuskielto
Siipikarjaa ja siitosmunia ei saa viedä pois suojavyöhykkeellä sijaitsevalta tilalta muutoin kuin läänineläinlääkärin luvalla kohdissa 8.2.2 - 8.2.4 tarkoitetuissa tapauksissa.
Edellytyksenä luvan myöntämiselle on, että kunnaneläinlääkäri on tutkinut lähtötilan siipikarjan kliinisesti eikä siipikarjassa ole havaittu tautiin viittaavia oireita. Läänineläinlääkäri voi määrätä lähtötilan siipikarjan tutkittavaksi myös serologisesti ennen luvan myöntämistä. Kohdassa 8.2.2 tarkoitetussa tapauksessa tutkimuksen ja mahdollisen näytteenoton voi suorittaa myös siipikarja teurastamon tarkastuseläinlääkäri kohdassa 3.7.2 viitattujen määräysten mukaisesti (3/EEO/95, liite 2, luku 1; J 21).
Kuljetuksen on tapahduttava kunnaneläinlääkärin sinetöimissä ajoneuvoissa. Ajoneuvot ja muut kuljetusvälineet on välittömästi ennen kuljetusta ja kuljetuksen jälkeen puhdistettava ja desinfioitava kohdassa 4.4 mainitun ohjeen mukaisesti (17/EEO/95; D 25). Kunnaneläinlääkärin on etukäteen ilmoitettava kohdissa 8.2.2 - 8.2.4 tarkoitetuista kuljetuksista määränpäänä olevasta laitoksesta vastaavalle eläinlääkintöviranomaiselle.
8.2.2. Siipikarjan vienti teurastamoon
Läänineläinlääkäri voi myöntää luvan siipikarjan viemiselle suoraan läänineläinlääkärin määrämään teurastamoon, jonka tulee ensisijaisesti sijaita joko suoja- tai valvontavyöhykkeellä. Siipikarjan liha on merkittävä kohdassa 3.7.2 mainitun päätöksen liitteen 2 luvun 4 kohdan 16 c mukaisesti (3/EEO/95; J 21). Siipikarjan liha on käsiteltävä neuvoston direktiivin 80/21 5/ETY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Käsittely on tehtävä läänineläinlääkärin määräämässä lihavalmistelaitoksessa. Teurastamon tarkastuseläinlääkärin on sinetöitävä Iähetyserä ennen sen lähettämistä lihavalmistelaitokseen ja kunnaneläinlääkärin on valvottava, että sinetit ovat ehjiä erän saapuessa laitokseen.
8.2.3. Untuvikkojen ja nuorikoiden vienti muille tiloille
Läänineläinlääkäri voi myöntää luvan viedä untuvikkoja tai muninnan alkavia nuorikoita sellaiselle valvontavyöhykkeellä sijaitsevalle tilalle, jolla ei ennestään ole siipikarjaa.
8.2.4. Siitosmunien vienti hautomoon
Läänineläinlääkäri voi myöntää luvan viedä siitosmunia määräämäänsä hautomoon. Ennen kuljettamista siitosmunat ja niiden pakkaukset on desinhoitava.
9. Suojavyöhykettä koskevien määräysten peruuttaminen
Suojavyöhykettä koskevia määräyksiä on noudatettava siihen asti, kunnes osasto ne peruuttaa
Läänineläinlääkärin on esitettävä osastolle määräysten peruuttamista, kun 21 päivää on kulunut kohdassa 4.4 mainitun ohjeen (17/EEO/95; D 25) mukaisesti tartuntatilalla tehdyistä alkudesinfektioon kuuluvista puhdistus- ja desinfektiotoimenpiteistä.
Suojavyöhykettä koskevien määräysten peruuttamisen jälkeen vyöhykkeellä on noudatettava valvontavyöhykettä koskevia määräyksiä, kunnes ne peruutetaan kohdan 12 mukaisesti.
10. Yleiset määräykset valvontavyöhykkeellä
10.1 . Tilojen luettelointi
Läänineläinlääkärin on tehtävä luettelo kaikista valvontavyöhykkeellä olevista siipikarjatiloista.
10.2. Siipikarjan ja siitosmunien kuljettamista koskevat määräykset
Siipikarjan ja siitosmunien kuljettaminen valvontavyöhykkeellä on kielletty ilman läänineläinlääkärin lupaa. Lupaa ei tarvita pysähtymättä ja lastia purkamatta valvontavyöhykkeen läpi tapahtuvia maantie- tai rautatiekuljetuksia varten.
10.3. Munien kuljettamista koskevat määräykset
Kulutukseen tarkoitettujen munien keräilystä ja kuljettamisesta valvontavyöhykkeellä Iäänineläinlääkäri antaa määräykset erikseen.
10.4. Siipikarjan lantaa, kuivikkeita ja rehua koskevat määräykset
Käytettyjen kuivikkeiden ja siipikarjan lannan levittäminen ja siirtäminen valvontavyöhykkeellä on kielletty ilman läänineläinlääkärin lupaa. Siipikarjan rehun kuljettamisesta läänineläinlääkäri antaa määräykset erikseen.
10.5. Kuljetusvälineitä koskevat määräykset
Mahdollisesti tartunnan saaneen siipikarjan tai kontaminoituneen materiaalin (esimerkiksi munat, rehu, siipikarjan lanta, jne) kuljettamiseen valvontavyöhykkeellä käytettäviä kuorma- autoja, muita kuljetusvälineitä ja laitteita, ei saa viedä pois vyöhykkeeltä, ellei niitä ole puhdistettu ja desinfioitu kohdassa 4.4 mainitun ohjeen mukaisesti (17/EEO/95; D 25).
10.6. Kokoontumisten rajoittaminen
Siipikarjan tai muiden lintujen näyttelyt, markkinat, kilpailut, esittelyt ja muut kokoamiset mukaanlukien siipikarjan välitys on kielletty.
11. Valvontavyöhykkeellä sijaitsevia tiloja koskevat määräykset
11.1. Yleistä
Valvontavyöhykkeellä sijaitsevasta tilasta vastaavan henkilön on välittömästi havaittuaan tilan siipikarjassa taudille tyypillisiä oireita, ilmoitettava tästä kunnaneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkärin on varmistettava, että siipikarjasta tehdään kaikki tarpeelliset tutkimukset tautidiagnoosin vahvistamiseksi.
11.2. Siipikarjaa koskevat kuljetusrajoitukset
Siipikarjaa ei saa viedä pois valvontavyöhykkeellä sijaitsevalta tilalta ilman läänineläinlääkärin lupaa. Ensimmäisten 15 päivän aikana lupa voidaan myöntää vain siipikarjan viemiseksi suoraan valvontavyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevaan läänineläinlääkärin määrämään teurastamoon. Kuljetuksessa, teurastuksessa ja siipikarjan lihan merkitsemisessä on noudatettava neuvoston direktiivin 91/494/ETY 5 artiklan määräyksiä.
11.3. Siitosmunia koskevat kuljetusrajoitukset
Siitosmunia ei saa viedä pois valvontavyöhykkeellä sijaitsevalta tilalta muutoin kuin läänineläinlääkärin määräämään hautomoon. Ennen kuljetusta munat ja niiden pakkaukset on desinfioitava.
12. Valvontavyöhykettä koskevien määräysten peruuttaminen
Valvontavyöhykettä koskevia määräyksiä on noudatettava siihen asti, kunnes osasto ne peruuttaa.
Läänineläinlääkärin on esitettävä osastolle määräysten peruuttamista, kun 30 päivää on kulunut kohdassa 4.4 mainitun ohjeen (17/EEO/95; D 25) mukaisesti tartuntatilalla tehdyistä alkudesinfektioon kuuluvista puhdistus- ja desinfektiotoimenpiteistä.
13. Toimenpiteet, kun tauti esiintyy viestikyyhkysissä tai häkkilinnuissa
13.1. Toimenpiteet epäiltäessä tautia
Kun läänineläinlääkärille on tullut tieto, että viestikyyhkysissä tai häkkilinnuissa epäillään esiintyvän tautia, hänen on välittömästi ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin toimiin diagnoosin varmistamiseksi ja annettava kyyhkyslakasta tai häkkilinnuista vastaavalle henkilölle liitteen IV mukaiset rajoittavat määraykset. Lisäksi hänen on tehtävä kohdan 3.6 mukainen epidemiologinen selvitys.
Jos tautiepäily osoittautuu laboratoriotutkimusten perusteella aiheettomaksi, läänineläinlääkärin on viipymättä peruutettava rajoittavat määräykset. Peruuttamista koskeva malli on liitteessä Vll.
13.2. Toimenpiteet, kun tauti on varmistettu
Kun taudin esiintyminen on varmistettu, läänineläinlääkarin on määrättävä kohtien 4.3 ja 4.4 mukaiset toimenpiteet suoritettaviksi kyyhkyslakassa tai häkkilintujenpitopaikassa.
Kun yllämainitut toimenpiteet on suoritettu, läänineläinlääkärin on peruutettava rajoittavat määräykset. Peruuttamista koskeva malli on liitteessä Vll. Uusia lintuja saa ottaa kyyhkyslakkaan tai häkkilintujenpitopaikkaan aikaisintaan 21 päivän kuluttua puhdistuksesta ja desinfioinnista ja tällöinkin vain läänineläinIääkärin luvalla. Lupa tarvitaan kuitenkin vain ensimmäistä lintuerää varten.
14. Rokottaminen ja taudinaiheuttajaviruksen käsittely
Rokotteiden käyttö tautia vastaan on kielletty koko maassa lukuunottamatta viestikyyhkysten rokottamista sen mukaan kuin viestikyyhkysten rokottamisesta Newcastlen tautia vastaan annetussa osaston päätöksessä (33/EEO/95; eläinlääkintölainsäädäntö D 39) on määrätty.
Taudinaiheuttajavirusta saa käsitellä tutkimusta, diagnoosia tai rokotteiden valmistusta varten vain osaston hyväksymissä laitoksissa tai laboratorioissa.Mahdollisista hätärokotuksista määrätään erikseen.
15. Taudista tiedottaminen
Läänineläinlääkärin on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimiin mukaanlukien näkyvästi esillepantujen ilmoitustaulujen ja varoitusilmoitusten käyttö ja tiedotusvälineiden, kuten lehdistön ja paikallisradion käyttö, sen varmistamiseksi, että kaikki suoja- ja valvontavyöhykkeillä tai tartunta-alueella olevat henkilöt ovat tietoisia voimassa olevista rajoitusmääräyksistä.
16. Valmiussuunnitelma
Jokaisen läänineläinlääkärin on tehtävä Iäänikohtainen valmiussuunnitelma taudin varalta. Suunnitelmassa varataan käyttöön tilat, henkilökunta ja kaikki ne välineet ja tarvikkeet, joita tarvitaan taudin hävittämiseksi nopeasti ja tehokkaasti. Suunnitelma on tarkistettava vuosittain ja toimitettava osastolle tammikuun loppuun mennessä.
17. Korvaukset
Taudin vastustamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen sovelletaan eläintautilain (55/80, muut. 809/92 ja 424/94) 15 - 21 b §:n säännöksiä.
Omaisuuden, tuotteiden, valmisteiden ja tarvikkeiden hävittämisestä, käsittelystä ja käyttörajoituksesta aiheutuvien tappioiden korvaamisesta sekä taudin leviämisen ehkäisemiseksi määrättyjen erinäisten töiden korvaamisesta sisältyvät säännökset helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetun lain (488/60; eläinlääkintölainsäädäntö D 13) 13 - 15 §:ään.
Kohtien 4.4 ja 4.6.1 nojalla määrättyihin desinfektiotoimenpiteisiin tarvittavien desinfektioaineiden kustannukset korvataan valtion varoista. Muita tämän päätöksen mukaisia desinfektiotoimenpiteistä tai -aineista aiheutuneita kustannuksia ei korvata.
Apulaisosastopäällikkö
Jaana Husu
Eläinlääkintötarkastaja
Risto Holma
Annettu / 19
Tilanomistajan nimi:
Tilan osoite:
Tilalla on noudatettava seuraavia määräyksiä:
1. Luettelointi
1.1. Kaikki tilalla oleva siipikarja on luetteloitava ryhmittäin.
1.2. Kuolleiden, kliinisiä oireita osoittavien ja oireettomien lintujen lukumäärästä luettelo ryhmittäin.
1.3. Edellämainitut luettelot on pidettävä ajantasalla merkitsemällä niihin kuoriutuneet ja kuolleet linnut.
1.4 Luetteloiden tiedot on pyynnöstä esitettävä läänin- tai kunnaneläinlääkärille ja ne voidaan tarkastaa jokaisen tarkastuskäynnin yhteydessä.
2. Eläinten liikkumisen rajoittaminen
2.1. Tilan siipikarja on suljettava suojiinsa tai muuhun paikkaan, jossa ne voidaan eristää
2.2. Tilalle ei saa tuoda siipikarjaa eika sitä saa viedä sieltä pois
2.3. Muiden eläinten kuin siipikarjan tuominen tilalle tai vieminen sieltä pois on sallittu vain läänineläinlääkärin luvalla
3. Muut määräykset
3.1. Siipikarjan lihaa ja ruhoja ei saa viedä tilalta pois ilman läänineläinlääkärin lupaa.
3.2. Munia ei saa viedä tilalta pois muutoin kuin lääninalainlääkärin luvalla suoraan sellaiseen laitokseen, joka on hyväksytty munavalmisteiden valmistukseen ja käsittelyyn munavalmisteille ja niiden valmistukselle asetettavista hygieniavaatimuksista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 11/EEO/95 mukaisesti; munien kuljetuksessa on noudatettava Newcastlen taudin ja lintuinfluenssan vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksen 3/EEO/96 liitteen V määräyksiä
3.3 Eläinten rehua, välineitä, tarvikkeita ja jätteitä, jotka todennäköisesti levittäisivät tautia, ei saa viedä tilalta pois ilman läänineläinlääkärin lupaa
3.4 Henkilö- ja ajoneuvoliikenne tilalle tai tilalta pois on kielletty ilman läänineläinlääkärin lupaa
3 5. Siipikarjanpitorakennuksista tai tilalta poistuttaessa on aina vaihdettava vaatteet ja huolehdittava asianmukaisesta desinfektiosta .
Perustelut:
Tilalla on perusteltua syytä epäillä esiintyvän Newcastlen tautia tai
lintuinfluenssaa.
Oikeusohjeet:
Eläintautilain (55/80, muut. 809/92 ja 424/94) 8 ja 9 §, eläintautiasetuksen (601/80)
17 § sekä Newcastlen taudin ja lintuinfluenssan vastustamisesta annettu maa- ja
metsätalousministeriön eläinlääkintä ja elintarvikeosaston paatos 3/EEO/96.
Tähän päätökseen saa hakea valittamalla muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta. Valitusosoitus on liitteena. Päätös tulee voimaan kuitenkin heti Päätöstä on noudatettava mahdollisesta valituksesta huolimatta.
Virkaeläinlääkärin allekirjoitus:
Nimenselvennys ja virka-asema:
1. Yleistä
Näytteet ottavan eläinlääkärin on oltava ennen näytteenottoa yhteydessä Helsingin eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen (EELA) siipikarjetautieläinlääkäriin. Virka-ajan ulkopuolella (viikonloppuisin ja pyhäpäivinä) on oltava yhteydessä EELA:n tautipäivystykseen.
Virka-aikana näytteeksi on lähetettävä kokonaisia lintujen ruhoja, jos EELA:n kanssa ei ole muuta sovittu. Virka-ajan ulkopuolella näytteeksi on lähetettävä tapettujen tai äskettäin kuolleiden lintujen elimiä.
Ruho- tai elinnäytteiden lisäksi on lähetettävä aina myös verinäytteitä.
2. Lintujen ruhot
Viruseristystä varten näytteeksi on otettava 10 kpl äskettäin kuolleiden tai tapettujen lintujen ruhoja.
3. Elinnäytteet
Elinnäytteitä on otettava viruseristystä varten kymmenestä äskettäin kuolleesta tai tapetusta linnusta. Näytteeksi on otettava pala maksaa, pernaa ja keuhkoa sekä suolisto, aivot, henkitorvi ja sydän,
Samea elintä edustavat eri linnuista otetut näytteet on yhdistettävä ja suljettava tiiviisti samean muovipussiin tai näytteenottotölkkiin,
4. Verinäytteet
Yksilöverinäytteet vasta-ainemääritystä varten on otettava 20 linnusta parvessa on alle 20 lintua, verinäytteet on otettava kaikista linnuista,
Jokaisesta näytteenottoon valitusta linnusta on otettava verta 1 - 2 ml tavalliseen lasiputkeen ilman lisäainetta. Jokainen verinäyte on otettava eri putkeen .
Verinäytteistä kymmenen on otettava niistä kymmenestä linnusta, jotka on tapettu ruho- tai elinnäytteiden ottamista varten, Loput verinäytteet on otettava parven muista linnuista siten, että näytteenottoon valitaan ensisijaisesti sairastuneita lintuja. Elävistä linnuista verinäytteen voi ottaa siipisuonesta vakuumiputkeen.
Verinäytteen voi antaa hyytyä, minkä jälkeen seerumi voidaan sentrifugoida erilleen. Seerumin erottaminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä.
5. Näytteiden säilytys ja lähetys
Näytteet on merkittävä selvästi ja ne on lähetyshetkeen asti säilytettävä jääkaappilämpötilassa.
Näytteeksi lähetettävät lintujen ruhot on mahdollisuuksien mukaan jäähdytettävä, minkä jälkeen ne on käärittävä runsaaseen sanomalehtipaperiin ja suljettava useampaan muovipussiin. Sen jälkeen ne on suljettava pahvilaatikkoon, jonne on laitettava muutama kylmävaraaja.
Elinnäytteitä sisältävät muovipussit tai näytteenottotölkit on suljettava useampaan muovipussiin ja styroxlaatikkoon, jonne laitetaan kylmävaraaja. Styroxlaatikko on lopuksi suljettava pahvilaatikkoon.
Verinäyteputket on pakattava pehmustettuun rasiaan.
Näytepaketin pakkausmateriaali ei saa olla peräisin tilalta, jossa epäillään tartuntaa
Näytteet on viivytyksettä lähetettävä Helsingin EELA: an ja näytteiden lähettämisestä on etukäteen sovittava puhelimitse. Lähetteeseen on merkittävä esitiedot lintujen oireista ja kuolleisuudesta sekä sairastuneiden lintujen ja kaikkien lintujen lukumäärät. Lisäksi on merkittävä eläinlääkärin ja tuottajan yhteystiedot.
Annettu / 19
Tilanomistajan nimi:
Tilan osoite:
Tilalla on noudatettava seuraavia määräyksiä:
1. Tilalla oleva siipikarja on suljettava suojiinsa tai muuhun paikkaan, jossa se voidaan eristää.
2. Tilalle ei saa tuoda siipikarjaa eikä sitä saa viedä sieltä pois muutoin kuin läänineläinlääkärin luvalla ja hänen määräämillään ehdoilla suoraan teurastettavaksi.
3. Munia ei saa tuoda tilalle eikä viedä sieltä pois muutoin kuin läänineläinlääkärin luvalla.
4. Muiden eläinten kuin siipikarjan tuominen tilalle tai vieminen sieltä pois on sallittu vain läänineläinlääkärin luvalla.
5. Jos tilan siipikarjassa esiintyy Newcastlen taudille tai lintuinfluenssalle tyypillisiä oireita, on asiasta välittömästi ilmoitettava kunnaneläinlääkärille.
Perustelut:
Tila on ollut yhteydessä sellaiseen tilaan, jolla on perusteltua syytä epäillä
esiintyvän Newcastlen tautia tai lintuinfluenssaa.
Oikeusohjeet:
Eläintautilain (55/80, muut. 809/92 ja 424/94) 8 ja 9 §, eläintautiasetuksen
(601/80) 17 § sekä Newcastlen taudin ja lintuinfluenssan vastustamisesta annettu maa- ja
metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätös 3/EEO/96.
Tähän päätökseen saa hakea valittamalla muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta, Valitusosoitus on liitteenä, Päätös tulee voimaan kuitenkin heti, Päätöstä on noudatettava mahdollisesta valituksesta huolimatta.
Virkaeläinlääkärin allekirjoitus:
Nimenselvennys ja virka-asema:
Annettu / 19
Tilanomistajan nimi:
Tilan osoite:
Tilalla on noudatettava seuraavia määräyksiä:
1. Tilalla olevat linnut on suljettava suojiinsa tai muuhun paikkaan, jossa ne voidaan eristää.
2. Tilalle ei saa tuoda lintuja eikä niitä saa viedä sieltä pois.
3. Muiden eläinten kuin lintujen tuominen tilalle tai vieminen sieltä pois on sallittu vain läänineläinlääkärin luvalla.
Perustelut:
Tilalla on perusteltua syytä epäillä esiintyvän Newcastlen tautia tai
lintuinfluenssaa.
Oikeusohjeet:
Eläintautilain (55/80, muut. 809/92 ja 424/94) 8 ja 9 §, eläintautiasetuksen
(601/80) 17 § sekä Newcastlen taudin ja lintuinfluenssan vastustamisesta annettu maa- ja
metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätös 3/EEO/96.
Tähän päätökseen saa hakea valittamalla muutosta maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalta. Valitusosoitus on liitteenä. Päätös tulee voimaan kuitenkin heti. Päätöstä on noudatettava mahdollisesta valituksesta huolimatta.
Virkaeläinlääkärin allekirjoitus:
Nimenselvennys ja virka-asema:
Läänineläinlääkäri voi antaa luvan kuljettaa munia rajoittavien määräysten alaiselta tilalta sellaiseen laitokseen, joka on hyväksytty munavalmisteiden valmistukseen ja käsittelyyn munavalmisteille ja niiden valmistukselle asetettavista hygieniavaatimuksista annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 11/EEO/95 (eläinlääkintölainsäädäntö N 12) mukaisesti seuraavin edellytyksin:
1. Munat täyttävät direktiivin 89/437/ETY liitteen luvun IV vaatimukset.
2. Munat kuljetetaan suoraan käsittelylaitokseen ja lähtötilasta vastaava kunnaneläinlääkäri sinetöi jokaisen kuljetuserän.
3. Lähtötilasta vastaava kunnaneläinlääkäri ilmoittaa käsittelylaitoksesta vastaavalle viranomaiselle aiotustakuljetuksesta.
4. Käsittelylaitoksesta vastaava viranomainen varmistaa, että:
4.1. kohdassa 2. tarkoitetut munat pidetään erillään muista munista niiden saapumisesta käsittelyyn asti;
4.2. munista peräisin olevat kuoret käsitellään suuririsaisen eläinjätteen käsittelystä annettujen
määräysten mukaisesti (maa- ja metsätalousministeriön päätös eläinjätteen käsittelystä 634/94, eläinlääkintölainsäädäntö H 19);
4.3. munien pakkausmateriaali, kuljetusajoneuvot sekä kaikki munien kanssa kosketuksissa olleet tilat puhdistetaan ja desinfioidaan desinfektiosta annettujen ohjeiden mukaisesti (desinfaktiotoimenpiteistä eläintautien vastustamisessa annettu eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston ohje 17/EEO/95, eläinlääkintölainsaädäntö D 25); sekä 4.4. Iähtötilasta vastaavalle kunnaneläinlääkärille ilmoitetaan jokaisesta käsiteltyjen munien kuljetuserästä.
1. Eläinsuojasta poistuminen
Ennen eläinsuojasta poistumistaan eläinlääkärin on huolehdittava itsensä, suojavaatteidensa, jalkineidensa ja välineidensä pesusta sekä desinfektiosta. Pesussa on syytä käyttää harjaa ja kuumaa vettä. Pesun jälkeen suoritetaan desinfiointi. Pesuun ja desinfektioon on käytettävä desinfektiosta annetuissa ohjeissa (desinfektiotoimenpiteistä eläintautien vastustamisessa annettu eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston ohje 17/EEO/95, eläinlääkintölainsäädäntö D 25) mainittuja pesu- ja desinfektioaineita.
Kertakäyttöiset tai huonokuntoiset ja siten vaikeasti desinfioitavat suojavaatteet on jätettävä eläinsuojaan ja tilasta vastaavan henkilön on huolehdittava niiden hävittämisestä esim. polttamalla. Muut suojavaatteet on pantava likoamaan desinfektioliuokseen, huuhdottava kuumalla vedellä ja kuljetettava tiiviissä muovipussissa kotiin pestäväksi.
Jos on oletettavaa, että eläinlääkäri tulee käymään tilalla lähiaikoina uudestaan, on syytä jättää suojavaatteet tilalle odottamasn seuraavaa käyttöä.
2. Tilalta poistuminen
Ennen tilalta poistumista on auton pyörät ja muut mahdolliset kuraantuneet osat pestävä ja huuhdeltava desinfioimisaineella.
Tilalta poistumisen jälkeen auto on ajettava suoraan huoltamolle perusteellista pesua varten. Jos huoltamolle on pidempi matka kuin eläinlääkärin asunnolle, voidaan auton pesu suorittaa myös asunnolla.
Jos auto on jätetty riittävän kauas tilalta siten, ettei tartunnan leviämisestä auton välityksellä ole vaaraa, ei yllämainittuja toimenpiteitä tarvitse suorittaa.
3. Saapuminen asunnolle
Tilalta poistuttuaan eläinlääkärin on mahdollista huoltamokäyntiä lukuun ottamatta ajettava suoraan asunnolle. Määränpäässä eläinlääkärin on välittömästi mentävä saunaan, jos mahdollista, tai ainakin peseydyttävä kuumassa suihkussa. Tärkeää on huolehtia myös hiusten pesusta.
Kaikki tilalla käytetyt vaatteet on kotona pestävä pesukoneessa. Pesun jälkeen vaatteet on vietävä, mikäli mahdollista kahden tunnin ajaksi saunaan, jonka lämpötila on vähintään +70 C.
Annettu / 19
Tällä päätöksellä peruutetaan seuraavalle tilalle / 19 epäillyn/todetun (tarpeeton yliviivataan) Newcastlen taudin tai lintuinfluenssan vuoksi annetut rajoittavat määräykset.
Tilan omistajan nimi:
Tilan osoite:
Tämä päätös tulee voimaan / 19
Perustelut:
Tilalla ei ole Newcastlen taudin tai lintuinfluenssan leviämisvaaraa.
Oikeusohjeet:
Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätös
Newcastlen taudin ja lintuinfluenssan vastustamisesta (nro 3/EEO/96).
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla. Valitusosoitus on liitteenä.
Virkaeläinlääkärin allekirjoitus:
Nimenselvennys ja virka-asema: