D 49

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto

Päätös nro 9 /EEO/1999

Päivämäärä 12.5.1999

Dnro 240 /50-97

Voimaantulo- ja voimassaoloaika  20.5.1999-toistaiseksi

Kumoaa
Raivotaudin vastustamisesta 19.9.1980 annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston yleiskirje nro 185,
Raivotaudin eli rabieksen leviämisen ennaltaehkäisemisestä 31.1.1989 annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston päätös nro 148/50-89

Valtuutussäännökset
Eläintautilaki (55/1980, muut. 809/1992 ja 424/1994) 5, 8, 9, 10, 12 ja 12 a §
Eläintautien vastustamisesta eläinten kuljetuksessa annettu asetus (1363/1994) 9,10 ja 19 §

Vastaavat EY-säädökset
Neuvoston direktiivi 92/117/ETY; EYVL N:o L 62, 15.3.1993, s.38

Asia
RAIVOTAUDIN VASTUSTAMINEN

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto antaa tässä päätöksessä säännökset raivotaudin vastustamisesta.

Säännökset ovat sitovia. Niitä on velvoittavina noudatettava säännöksissä tarkoitetuissa yksityistapauksissa. Kohdassa 1 on tarvittavan yleiskuvan luomiseksi selostettu raivotaudin yleistä taudinkuvaa eri eläimillä ja tartunnan leviämistä. Riittävän yleiskuvan luomiseksi on päätöksessä myös selostettu kansainvälisistä velvoitteista aiheutuvia menettelytapasäännöksiä. Nämä on kirjoitettu petiitillä erotukseksi päätöksen sitovista säännöksistä. Lisäksi päätöksen kohdassa 2.3 on annettu suosituksia koirien ja kissojen omistajille. Suositukset on painettu kursiivilla.

Säädösten nimien jälkeen sulkuihin merkitty kirjain-numero-tunnus (esim. D 4) viittaa eläinlääkintölainsäädäntökirjassa säädöksille annettuihin tunnuksiin.

1. Taudinkuva ja leviäminen

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto (jäljempänä osasto) on vastustettavista eläintaudeista ja eläintautien ilmoittamisesta antamassaan päätöksessä (1346/1995, D 4) määrännyt raivotaudin vaaralliseksi eläintaudiksi.

Raivotauti eli rabies on rhabdo-viruksen aiheuttama kaikkiin tasalämpöisiin eläimiin ja ihmiseen tarttuva keskushermosto-sairaus. Tauti leviää yleisimmin sairastuneen eläimen pureman välityksellä. Tauti voi kuitenkin tarttua myös ihohaavojen kautta syljen välityksellä. Hoitamattomana tauti johtaa ihmisen ja eläinten menehtymiseen. Tartunnan pääasiallisia levittäjiä ovat luonnonvaraiset petoeläimet kuten kettu, supikoira, susi ja mäyrä sekä kotieläimistä koira ja kissa. Kaikki maanisäkäslajit, lepakko mukaan luettuna, voivat olla tartunnankantajia, mutta yleensä vain petoeläimillä on merkitystä taudin levittäjinä. Tartunnan saanut eläin voi erittää raivotautivirusta syljessään yli kaksi viikkoa ennen oireiden ilmenemistä.

Leviämisestä johtuen raivotaudilla on kolme ekologista esiintymismuotoa. Asuttujen alueiden eli urbaanissa raivotaudissa leviäminen tapahtuu koirien ja kissojen keskuudessa ja näistä muihin kotieläimiin ja rottiin sekä mahdollisesti ihmiseen. Sylvaattisessa eli metsäraivotaudissa leviäminen tapahtuu luonnonvaraisten eläinten, kuten suden, ketun ja supikoiran, muodostamassa tartuntaketjussa. Taudin kolmas esiintymismuoto on lepakkoraivotauti, joka leviää pääasiassa lepakkoyhdyskunnissa, mutta voi satunnaisesti levitä myös muihin eläimiin ja ihmiseen. Sekä vertaimevät että hyönteisiä syövät lepakot voivat olla raivotaudin kantajia.

Urbaania raivotautia ei esiinny Pohjois-Amerikassa eikä Euroopassa Turkkia lukuunottamatta. Sylvaattinen raivotauti on toisen maailmansodan jälkeen levinnyt ns. Puolan käytävän kautta Euroopassa pääasiassa kettujen levittämänä n. 25 - 60 km vuodessa länteen. Leviämisraja on tällä hetkellä Saksan ja Luxemburgin rajalla. Lepakkoraivotautia on todettu Euroopassa mm. Hollannissa, Ranskassa, Saksassa ja Tanskassa.

Suomessa on viimeksi todettu raivotautia vuonna 1989 ja Suomi on Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksen mukaisesti raivotautivapaa maa.

Raivotaudin itämisaika vaihtelee 14 vuorokaudesta 6 kuukauteen tai saattaa olla jopa pidempi. Keskimääräinen itämisaika on kuitenkin 4 - 8 viikkoa. Kliinisten oireiden ilmetessä eläin kuolee 10 päivän kuluessa. Raivotaudin oirekuva ei ole yhtenäinen, vaan kuvastaa eriasteisia keskushermostovaurioita, joita voi esiintyä muissakin sairauksissa. Klassiseen oirekuvaan kuuluu ilman ärsytystä esiintyvä (provosoimaton) hyökkäävyys eläviä olentoja ja jopa esineitä kohtaan sekä voimakas syljen eritys. Eläimen vielä pystyessä nielemään se saattaa syödä vieraita esineitä kuten tikkuja, kiviä jne. Tämän raivoisan muodon vaihtoehtona esiintyy ns. hiljainen raivotauti, jossa eläin muuttuu luonnottoman säyseäksi ja vähitellen yhä apaattisemmaksi. Usein oirekuva voi kuitenkin arvaamatta muuttua, joten selvää rajaa näiden oiremuotojen välille ei voi asettaa. Alkuoireista riippumatta halvausilmiöt lisääntyvät taudin edetessä. Muutaman päivän kuluttua eläin alkaa hoiperrella ja nielemiskyky häviää, mistä juontaa juurensa aikaisemmin käytetty nimitys vesikauhu.

Koirilla 2-3 päivää jatkunutta, useimmiten huomaamatonta esivaihetta seuraa joko raivoisa tai hiljainen oirekuva. Ensimmäisenä oireena voi olla ystävällisen koiran muuttuminen hermostuneeksi ja epävarmaksi. Raivoisassa muodossa koira muuttuu rauhattomaksi, juoksee pupillit laajentuneena päämäärättömästi pitkiäkin matkoja purren kaikkea eteen osuvaa. Koirat kuolevat keskimäärin kolmen vuorokauden (1 - 10 vrk) kuluttua oireiden ilmenemisestä. Kissoilla raivotauti saa yleisimmin hyökkäävän muodon.

Supikoirissa ja ketuissa raivotaudin aiheuttama muutos ilmenee useimmiten siten, että eläin on poikkeuksellisen kesy ja siltä puuttuu itsesuojeluvaisto. Ne liikkuvat ihmisasumusten pihapiirissä keskellä päivää, jopa pyrkien sisälle taloihin. Usein raivotautiset supikoirat osoittavat aggressiivisuutta tai täydellistä pelottomuutta koiria kohtaan. Provosoimatonta ihmiseen kohdistuvaa aggressiivisuutta ei Suomen raivotautisissa pienpedoissa ole todettu.

Naudalla oireet ilmenevät aluksi usein epämääräisinä ruuansulatushäiriöinä ja voimakkaana syljen erityksenä. Muutaman päivän kuluessa esille tulevat keskushermosto-oireet näkyvät ensin ylivirkeytenä ja säikkyytenä äänille. Nauta muuttuu levottomaksi, mylvii luonnottomasti, kuopii ja puskee. Tyypillisenä oireena ilmenee jatkuvaa ulostamis- ja virtsaamisyritystä eläimen seisoessa tuijottavin katsein selkä köyryssä ja häntä koholla. Eläin saattaa myös riuhtoa itsensä irti kytkinketjustaan ja rynnätä silmittömästi eri kohteita päin.

Tartunnan saaneella hevosella oireet muistuttavat jäykkäkouristuksen oireita. Purema-alueella esiintyy kutinaa, eläimellä on nielemisvaikeuksia, se on kiihtynyt ryntäillen päämäärättömästi aitoja ja seiniä päin. Kuolema seuraa muutamassa tunnissa oireiden ilmenemisen jälkeen.

Raivotaudin saanut sika juoksee karsinassa tyypillisesti ympyrää, on ärtynyt, ja saattaa syödä omat porsaansa ja kuolee 2 - 4 päivässä oireiden alkamisen jälkeen.

Lepakoiden voidaan tyypillisesti havaita lentävän yksikseen valoisana vuorokauden aikana, joskus tuskaisesti kirkuen. Kun halvausoireet ilmenevät, ne jäävät paikoilleen kyyhöttämään.

2.1. Metsästyskoirat

Metsästyksessä käytettävien koirien on oltava rokotettuja raivotautia vastaan koko maassa. Luolakoirametsästyksessä käytettävät koirat on rokotettava vuosittain, muut metsästyskoirat vähintään joka toinen vuosi.

Rokotus raivotautia vastaan on annettava viimeistään 30 päivää ennen metsälle vientiä. Uusintarokotuksessa ei odotusaikaa tarvita silloinkaan, kun edellisestä rokotuksesta on kulunut yli 24 kuukautta.

2.2. Viranomaisten palveluskoirat

Viranomaisten palveluskoirat kuten poliisikoirat, huumekoirat, rajavartiolai-toksen koirat ja puolustusvoimien koirat on rokotettava raivotautia vastaan joka toinen vuosi.

2.3. Muut koirat ja kissat

Osasto suosittelee, että muutkin kuin kohdissa 2.1. ja 2.2. tarkoitetut koirat ja kaikki kissat rokotettaisiin raivotautia vastaan myös aikana, jolloin maassa ei esiinny raivotautia. Koirat ja kissat voidaan rokottaa neljän kuukauden iässä ja uusintarokotus suositellaan annettavaksi 12 kuukauden iässä. Tämän jälkeen rokotus on syytä antaa kahden vuoden välein.

2.4. Asiakirjat ja valvonta

Rokotuksen suorittaneen eläinlääkärin on annettava todistus suoritetusta rokotuksesta tai siitä on tehtävä merkintä eläimen rekisterikirjaan tai muuhun vastaavaan asiakirjaan. Eläinlääkärin on tehtävä merkintä suoritetusta rokotuksesta myös omiin potilastietoihinsa tai muuhun vastaavaan luetteloon. Eläimen omistajan on säilytettävä todistus tai asiakirja ja pyynnöstä esitettävä eläinlääkintä- tai tulliviranomaisille.

3. Villieläinten syöttirokotukset

Osasto päättää erikseen raivotaudin leviämisen estämiseksi suoritettavasta villieläinten rokottamisesta syöttirokotteiden avulla. Syöttirokotuksen ajankoh-dasta ja rokotusalueesta osasto tiedottaa ennen syöttien levittämistä.

Suomen tilannetta raivotaudin suhteen seurataan tutkimalla näytteeksi lähetetyt koti- ja luonnonvaraiset eläimet eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksessa (EELA) raivotaudin varalta. EELA ilmoittaa positiivisista tutkimustuloksista välittömästi osastolle. Tutkimustulokset ja lukumäärän kaikista raivotaudin varalta tutkituista eläimistä EELA ilmoittaa kuukausittain osastolle.

Osasto raportoi seurantatutkimuksen tulokset vuosittain Euroopan yhteisön komissiolle ja Kansainväliselle Eläintautijärjestölle (OIE) sekä kuukausittain Maailman terveysjärjestölle (WHO).

5.1. Ilmoitus epäilystä ja eläimen tarkastus

Jos eläimen omistaja tai haltija epäilee eläimessä raivotautia, on hänen ilmoitettava siitä välittömästi kunnaneläinlääkärille.

Jos muu eläinlääkäri kuin kunnaneläinlääkäri saa tietää eläimestä, jossa on syytä epäillä raivotautia, on hänen ilmoitettava siitä välittömästi kunnaneläinlääkärille tai jollei hän tavoita kunnaneläinlääkäriä, läänin-eläinlääkärille tai osaston eläinlääkärille. Kunnaneläinlääkärin on omasta aloitteestaan tai läänineläinlääkärin määräyksestä välittömästi mentävä paikalle, tutkittava eläin ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin.

5.2. Eläimen eristäminen tai määrääminen lopetettavaksi

Jos kunnaneläinlääkäri tutkittuaan eläimen pitää oireiden ja saamiensa tietojen perusteella raivotautia todennäköisenä, on hänen määrättävä epäilty eläin eristettäväksi aidatulle alueelle tai muuhun suljettuun tilaan vähintään kahden viikon ajaksi. Jos eläimellä kahden viikon kuluttua kunnaneläinlääkärin suorittamassa uusintatarkastuksessa ei voida todeta raivotautiin viittaavia oireita, kunnaneläinlääkäri voi vapauttaa eläimen eristyksestä.

Ellei kiinniottamista ja -pitämistä voida vaaratta tehdä, on eläin määrättävä lopetettavaksi. Jos tällainen eläin on ehtinyt purra ihmistä, on eläin välittömästi lopetettava ja sen pää tai koko ruho lähetettävä tutkittavaksi Helsingin EELA:aan raivotaudin varalta. Kunnaneläinlääkärin on huolehdittava tarvittavien näytteiden lähettämisestä tutkittavaksi raivotaudin varalta myös silloin, kun eläin menehtyy eristyksen aikana.

Jos uusintatarkastuksessa edelleen todetaan keskushermostosairauteen viittaavia oireita, ei raivotautia voida enää pitää todennäköisenä. Jos kyseessä on yli 20 kk ikäinen nautaeläin on toimittava BSE-taudin vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksen (15/EEO/1998) mukaisesti. Jos kyseessä on lammas tai vuohi on toimittava lampaiden ja vuohien scrapien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksen (27/EEO/1997) mukaisesti. Muissa tapauksissa on toimittava läänineläinlääkärin antamien määräysten mukaisesti.

5.3. Eläimen lopettaminen ja lähettäminen tutkittavaksi

Jos eläin määrätään lopetettavaksi, on lopetus suoritettava siten, ettei eläimen päätä vahingoiteta. Lopetettu tai kuollut kokonainen eläin tai eläimen pää on aina lähetettävä tutkittavaksi Helsingin EELA:an. Jos eläimen pää on lopetettaessa vahingoittunut, pään mukana on lähetettävä osa kaularankaa, ellei koko eläintä lähetetä tutkittavaksi.

Raivotautiseksi epäiltyä elävää tai kuollutta eläintä käsiteltäessä on noudatettava suurta varovaisuutta ja käytettävä ehdottomasti suojakäsineitä. Henkilö, jolla on käsissään haavoja, ei saa koskea raivotautiseksi epäiltyyn eläimeen. Mitään eläimen osaa ei saa käyttää hyödyksi. Raato on näytteenoton jälkeen välittömästi haudattava tai poltettava ja paikka, jossa eläintä on pidetty, on huolellisesti puhdistettava ja desinfioitava kunnaneläinlääkärin ohjeiden mukaisesti.

6. Toimenpiteet epäiltäessä raivotautia luonnonvaraisessa eläimessä

Jos kunnaneläinlääkäri tai läänineläinlääkäri saa tietää poikkeuksellisesti käyttäytyvästä luonnonvaraisesta ketusta, sudesta, supikoirasta, mäyrästä tai muusta luonnonvaraisesta eläimestä, on eläin pyrittävä lopettamaan ja lähettämään tutkittavaksi raivotaudin varalta Helsingin EELA:an. Kunnaneläinlääkärin on selvitettävä, onko sairastuneeksi epäilty luonnonvarainen eläin mahdollisesti purrut kotieläimiä tai ihmisiä kulkureittinsä varrella.

Eläimen lopetuksessa on noudatettava kohdan 5.3 määräyksiä.

7. Muut eläimet raivotautiseksi epäillyn eläimen pureman kohteina

7.1. Rokotettu koira tai kissa pureman kohteena

Jos raivotautiseksi epäilty eläin puree koiraa tai kissaa, joka on rokotettu raivotautia vastaan puremaa edeltävien 12 kuukauden aikana, on kunnaneläinlääkärin rokotettava pureman saanut eläin välittömästi uudelleen ja määrättävä eläin pidettäväksi kytkettynä omistajan valvonnassa 45 päivän ajan. Kytkettynä pitämisen aikana eläimen karkaaminen on kaikin tavoin estettävä ja eläintä ulkoilutettava vain talutushihnassa. Lisäksi eläin on pidettävä erossa perheen ulkopuolisista eläimistä ja ihmisistä.

Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava eläin 45 päivän kuluttua ja hän voi vapauttaa eläimen kytkennästä, jos eläimessä ei ole havaittavissa raivotautiin viittaavia oireita. Vastaavalla tavalla voidaan toimia silloin, kun pureman kohteena ollut eläin on rokotettu raivotautia vastaan vähintään kahdesti, mutta viimeisestä rokotuskerrasta on kulunut 12-24 kuukautta.

Jos pureman saaneessa eläimessä kytkennän aikana havaitaan raivotautiin viittaavia oireita, on meneteltävä kohdan 5 mukaisesti.

Jos raivotautiepäily pureman aiheuttaneella eläimellä osoittautuu aiheettomaksi, kunnaneläinlääkäri voi vapauttaa kaikki kytkettäväksi määrätyt eläimet ennen kuin 45 päivää on kulunut.

7.2. Rokottamaton koira tai kissa pureman kohteena

Jos raivotautiseksi epäilty eläin puree koiraa tai kissaa, jota ei ole rokotettu raivotautia vastaan tai jonka edellisestä rokotuksesta on kulunut yli kaksi vuotta, kunnaneläinlääkärin on suositeltava koiran tai kissan lopettamista. Jos omistaja ei halua lopettaa eläintä, hänen on eristettävä eläin kunnaneläinlääkärin hyväksymään paikkaan kuuden kuukauden ajaksi. Jos eläimessä ilmenee raivotautiin viittaavia oireita eristyksen aikana, omistajan on ilmoitettava niistä välittömästi kunnaneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava koira tai kissa eristysajan lopussa ja jos siinä ei ole havaittavissa raivotaudin oireita, se voidaan vapauttaa eristyksestä. Koira ja kissa voidaan rokottaa viiden kuukauden kuluttua eristyksen alkamisesta raivotautia vastaan.

Jos pureman saaneella eläimellä eristyksen aikana havaitaan raivotautiin viittaavia oireita, on meneteltävä kohdan 5 mukaisesti.

Jos raivotautiepäily pureman aiheuttaneella eläimellä osoittautuu aiheettomaksi, kunnaneläinlääkäri voi vapauttaa kaikki eristykseen määrätyt eläimet eristyksestä ennen eristysajan päättymistä.

7.3. Muut kotieläimet pureman kohteena

Jos kunnaneläinlääkäri saa tietoonsa, että raivotautiseksi epäilty eläin on purrut nautaeläintä, hevosta, lammasta, vuohta tai muuta kotieläintä, on pureman kohteeksi joutunut eläin lopetettava tai eristettävä kuuden kuukauden ajaksi omistajan valvonnassa kunnaneläinlääkärin hyväksymään paikkaan. Eläimessä mahdollisesti ilmenevistä raivotautiin viittaavista oireista on omistajan ilmoitettava välittömästi kunnaneläinlääkärille. Eristyksessä olevaa eläintä ei saa lähettää teuraaksi ilman läänineläinlääkärin lupaa.

Jos pureman saaneessa eläimessä eristyksen aikana havaitaan raivotautiin viittaavia oireita, on meneteltävä kohdan 5 mukaisesti.

Jos raivotautiepäily pureman aiheuttaneella eläimellä osoittautuu aiheettomaksi, kunnaneläinlääkäri voi vapauttaa kaikki eristykseen määrätyt eläimet eristyksestä ennen eristysajan päättymistä.

7.4. Muut määräykset

Osasto voi tarvittaessa antaa muita määräyksiä toimenpiteistä, joita on noudatettava pureman kohteeksi joutuneen eläimen osalta.

8.1. Suomesta lähtöisin oleva koira

Kun kunnaneläinlääkärille ilmoitetaan Suomesta lähtöisin olevasta koirasta, jonka epäillään vapaana ollessaan ylittäneen maan itärajan, on kunnaneläinlääkärin ellei koiraa voida tuoda ilman taudin leviämisen vaaraa hänen luokseen, mentävä paikalle tarkastamaan koira. Tarkastuksessa kunnaneläinlääkärin on selvitettävä, onko koiralla puremahaavoja ja onko koira rokotettu raivotautia vastaan.

Jos koiran omistajaa ei saada selville, on toimittava kohdan 8.2. mukaisesti.

8.1.1 Koirassa ei todeta puremahaavoja

Jos koirassa ei todeta puremahaavoja ja jos koira on rokotettu raivotautia vastaan enintään 24 kuukautta ennen kiinniottoa (paluuta Venäjältä Suomen puolelle), voidaan koira luovuttaa omistajalleen.

Jos raivotautirokotuksesta on yli 24 kuukautta ja tästä aiemmasta rokotuksesta on todistus olemassa, voidaan koira luovuttaa omistajalleen sen jälkeen, kun kunnaneläinlääkäri on rokottanut koiran raivotautia vastaan.

Jos koiraa ei ole koskaan rokotettu raivotautia vastaan, kunnaneläinlääkärin on määrättävä koira eristettäväksi 45 päivän ajaksi omistajan valvonnassa kunnaneläinlääkärin hyväksymään paikkaan. Ennen eristyksen alkamista kunnaneläinlääkärin on rokotettava koira raivotautia vastaan. Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava koira eristysajan lopussa ja hän voi päästää sen eristyksestä, jos koirassa ei voida havaita raivotautiin viittaavia oireita.

8.1.2. Koirassa todetaan puremahaavoja

Jos koirassa todetaan puremahaavoja, mutta se on rokotettu raivotautia vastaan kiinniottoa edeltävien 12 kuukauden aikana, on koira rokotettava välittömästi uudelleen ja pidettävä kohdan 7.1 mukaisesti kytkettynä omistajan valvonnassa 45 päivän ajan. Vastaavalla tavalla voidaan toimia silloin, kun eläin on rokotettu raivotautia vastaan vähintään kahdesti, mutta viimeisestä rokotuskerrasta on 12-24 kuukautta. Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava koira eristysajan lopussa ja hän voi päästää koiran eristyksestä, jos sillä ei ole havaittavissa raivotautiin viittaavia oireita.

Jos koirassa todetaan puremahaavoja ja jos koiraa ei ole rokotettu raivotautia vastaan tai jos edellisestä rokotuksesta on yli kaksi vuotta, kunnaneläinlääkärin on suositeltava koiran lopettamista. Jos omistaja ei halua lopettaa eläintä, hänen on eristettävä eläin kunnaneläinlääkärin hyväksymään paikkaan kuuden kuukauden ajaksi. Mikäli eläimessä ilmenee raivotautiin viittaavia oireita eristyksen aikana, omistajan on ilmoitettava niistä välittömästi kunnaneläinlääkärille. Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava koira eristysajan lopussa ja jos sillä ei ole havaittavissa raivotaudin oireita, kunnaneläinlääkäri voi vapauttaa sen eristyksestä. Koira voidaan rokottaa eristyksen alkamisesta viiden kuukauden kuluttua raivotautia vastaan.

8.2. Venäjältä lähtöisin oleva koira tai koira, jonka alkuperää ei tunneta.

Kun kunnaneläinlääkäri saa tietää vapaana liikkuvasta Venäjältä lähtöisin olevasta koirasta tai koirasta, jonka alkuperää ei tiedetä, on kunnaneläinlääkärin annettava ohjeet koiran kiinniottamisesta. Kiinnioton jälkeen kunnaneläinlääkärin on tarkastettava koira, jos tämä voidaan vaaratta tehdä.

8.2.1. Koirassa ei todeta puremahaavoja

Jos koirassa ei todeta puremahaavoja, kunnaneläinlääkärin on määrättävä koira eristettäväksi aidatulle alueelle tai suljettuun tilaan kahden viikon ajaksi. Eristysaikana kunnaneläinlääkärin on pyrittävä selvittämään koiran omistaja ja palauttamaan koira hänelle.

Jos koiran omistaja saadaan selville ja koiran kotipaikka on Venäjällä, kunnaneläinlääkärin on määrättävä koira vietäväksi pois maasta välittömästi.

Jos omistajaa ei saada selville, on kunnaneläinlääkärin lopetettava koira kahden viikon eristysajan jälkeen ja toimitettava sen pää Helsingin EELA:an tutkittavaksi raivotaudin varalta.

Jos koirassa on käyttäytymisen tai muiden seikkojen vuoksi syytä epäillä raivotautia, on meneteltävä kohdan 5 mukaisesti.

8.2.2. Koirassa todetaan puremahaavoja

Jos koiralla todetaan selviä puremahaavoja, on koira määrättävä eristettäväksi aidatulle alueelle tai suljettuun tilaan. Koiralle on annettava asianmukainen eläinlääkinnällinen hoito, jos tämä voidaan vaaratta tehdä.

Eristysaikana kunnaneläinlääkärin on pyrittävä selvittämään koiran omistaja. Jos koira on Venäjältä lähtöisin ja jos koiraa ei ole rokotettu raivotautia vastaan, kunnaneläinlääkärin on suositeltava koiran lopettamista sen omistajalle. Jos omistaja ei halua koiran lopettamista, kunnaneläinlääkärin on määrättävä koira vietäväksi välittömästi pois maasta.

Jos koiran omistajaa ei saada selville kolmen päivän kuluessa eristyksen alkamisesta, kunnaneläinlääkärin on määrättävä koira lopetettavaksi kohdan 5.3 mukaisesti. Kunnaneläinlääkäri voi eläinsuojelusyistä määrätä koiran lopetettavaksi jo aiemmin. Lopetuksen jälkeen koiran pää on lähetettävä tutkittavaksi raivotaudin varalta EELA:an Helsinkiin.

Jos koirassa on käyttäytymisen tai muiden seikkojen vuoksi syytä epäillä raivotautia, on meneteltävä kohdan 5 mukaisesti.

Kun kunnaneläinlääkäri saa tietoonsa seikkoja, joiden perusteella eläimessä on syytä epäillä raivotautia, on kunnaneläinlääkärin ilmoitettava tästä toimialueensa tartuntatautien torjunnasta vastaavalle terveyskeskuksen lääkärille maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksen (532/1997, D 4:1) mukaisesti. Ilmoittaminen on tehtävä viimeistään seuraavana arkipäivänä. Raivotautidiagnoosin varmistumisesta on myös tehtävä välittömästi ilmoitus.

Kunnaneläinlääkärin on varoitettava taudin tarttuvuudesta ja vaarallisuudesta henkilöitä, jotka ovat joutuneet raivotautiseksi epäillyn eläimen kanssa tekemisiin. Hänen on myös huolehdittava siitä, että eläimen kiinniottamiseen ja sen raadon käsittelyyn osallistuneet henkilöt saavat tarpeelliset ohjeet.

Kun raivotautidiagnoosi on EELA:ssa varmistunut, on kunnaneläinlääkärin läänineläinlääkärin kanssa yhdessä aloitettava epidemiologisen selvityksen tekeminen tartunnan laajuuden selvittämiseksi. Selvityksessä on kartoitettava raivotautisen eläimen liikkuminen vapaana, mahdollisesti pureman kohteeksi joutuneet eläimet sekä ihmiset. Lisäksi todetun raivotautitapauksen lähialueilla metsästäjien on pyrittävä selvittämään mahdollisesti havaitut poikkeavuudet villieläinten käyttäytymisessä.

Osasto ilmoittaa todetusta raivotautitapauksesta välittömästi Euroopan Yhteisön komissiolle, kansainväliselle eläintautijärjestölle (OIE) ja maailman terveysjärjestölle (WHO). Muista taudin varalta tehtävistä toimenpiteistä osasto antaa erilliset ohjeet.

11. Luonnonvaraisia petoeläimiä koskevat säännökset

11.1. Kuolleena löytynyt luonnonvarainen petoeläin.

Jos kunnaneläinlääkäri saa tietää kuolleena löydetystä luonnonvaraisesta ketusta, supikoirasta, sudesta, ilveksestä, mäyrästä tai muusta luonnonvaraisesta petoeläimestä ja jos eläimen kuolemansyy ei ole ilmeinen, on kunnaneläinlääkärin huolehdittava, että eläin tai ainakin sen pää lähetetään tutkittavaksi raivotaudin varalta EELA:an Helsinkiin.

11.2. Pienpetojen ottaminen luonnosta tarhattavaksi

Luonnonvaraisten eläinten ottamisesta tarhattavaksi säädetään eläinsuojelu-laissa (247/1996, F1) ja eläinsuojeluasetuksessa (396/1996, F2).

12. Muut säännökset

Raivotautirokotteen luovuttamisesta säädetään maa- ja metsätalous-ministeriön päätöksessä lääkkeiden käytöstä, luovutuksesta ja määräämisestä eläinlääkinnässä (16/EEO/1996, B 17). Immunologisten eläinlääke-valmisteiden maahantuonnista ja jakelusta säädetään lääkelaissa (395/1987, B1).

Koirien kuljettamisesta Manner-Suomesta Ahvenanmaalle säädetään koirien ja kissojen kuljetuksen rajoittamisesta raivotaudin eli rabieksen leviämisen ehkäisemiseksi Manner-Suomesta Ahvenanmaan maakuntaan 13.5.1988 annetussa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston päätöksessä (387/512-88, D 48).

Koirien ja kissojen sisämarkkinakaupasta ja muusta tuonnista Euroopan yhteisön alueelta säädetään maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksessä eräiden eläinten ja tavaroiden eläintautivaatimuksista Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla (27/1995, E 5).

Koirien ja kissojen maahantuonnista Euroopan yhteisön ulkopuolelta säädetään maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä eräiden kolmansista maista tuotavien eläinten sekä niiden alkioiden ja sukusolujen eläintautivaatimuksista (231/1997, E 26).

Tämän päätöksen kohtien 2, 5 ja 7 mukaisesta eläimen eristämisestä ja rokottamisesta aiheutuvista kustannuksista sekä kohdan 8 mukaisista kaikista toimenpiteistä aiheutuneista kustannuksista vastaa eläimen omistaja. Jos eläimen omistajaa ei saada selville, maksetaan kohdan 8 mukaisten toimenpiteiden kustannukset valtion varoista. Muiden tämän päätöksen mukaisten toimenpiteiden kustannukset maksetaan valtion varoista.

14. Toimitusilmoitukset ja laskut

Tämän päätöksen perusteella tehtäviin toimitusmatkoihin ei tarvita eri määräystä. Toimenpiteistä, lukuunottamatta kohdassa 13 omistajan maksettavaksi määrätyistä kustannuksista, laskutetaan valtiota eläinlääkärien toimituspalkkioista annetun asetuksen (1269/1989, muut. 282/1991) mukaisesti.

Apulaisosastopäällikkö
Pirkko Skutnabb

Eläinlääkintöylitarkastaja
Taina Aaltonen

[Eläinlääkintölainsäädäntö]