MAA JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ
Eläinlääkintöosasto
Helsinki 15.10.1980.
Yleiskirje n:o 190
Asia:
Dourine
Sen lisäksi mitä eläintautilaissa (55/80) ja -asetuksessa (601/80) on säädetty,
annetaan dourinen vastustamisesta seuraavat ohjeet ja määräykset:
Sisällysluettelo
1. Yleistä
2. Dourinen oirekuva ja leviämistapa
3. Diagnoosin asettaminen ja näytteiden otto
4. Rajoittavat määräykset
1. Yleistä
Maa-ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto on määrännyt dourinen
vaaralliseksi eläintaudiksi.
Dourine eli astumatauti on siimaeläimiin kuuluvan Trypanosoma equiperdumin aiheuttama,
hevosiin ja aaseihin tarttuva, leviämistapansa perusteella sukupuolitaudiksi katsottava
sairaus. Sitä esiintyy pysyvästi Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa sekä
sporaadisesti Etelä- ja Itä- Euroopassa.
Jos kunnan- tai kaupungineläinlääkäri saamansa ilmoituksen perusteella tai muutoin
epäilee dourinea, tulee hänen välittömästi ilman eri määräystä ryhtyä
toimenpiteisiin diagnoosin varmistamiseksi ja tartunnan leviämisen estämiseksi.
2. Dourinen oirekuva ja leviämistapa
Dourinen itämisaika vaihtelee vajaasta viikosta yhteen kuukauteen. Ensioireina
esiintyy niin tamman kuin oriin kohdalla yleensä ulkoisien sukuelimien ja paikallisien
imusolmukkeiden turvotusta sekä märkämäisen liman vuotoa sukuelimistä. Pesäkkeisen
märkimisen seurauksena syntyy sukuelinten limakalvoihin ja ihoon vaaleita arpiläikkiä.
Myöhemmin ilmestyy varsinkin takaruumiin ja kaulan ihoon vaihtelevan kokoisia,
rengasmaisesti laajenevia kohoumia. Tämä urtikariaa muistuttava muutos saattaa olla
ensimmäinen oire johon kiinnitetään huomiota. Sairauden edetessä ilmenee
hermovaurioista johtuvia oireita kuten fakiaaliparalyysi ja takaraajoista alkava
progressiivinen halvaantuminen. Aaltoileva kuume ja asteittainen näivettyminen kuuluvat
myös kuvaan. Kuolleisuus on korkea, nousten jopa 70 prosenttiin. Lämpimän ilmaston
maissa johtaa tauti usein nopeaan kuolemaan. Euroopassa sen kulku yleensä on hitaampi.
Trypanosomeja tavataan ajoittain sukuelimistä tulevassa vuodossa, ihomuutoksien
sisältämästä ödeemanesteestä sekä joskus kuumehuippujen aikana myös verestä.
Joskin välillistä tartuntaa pidetään mahdollisena, on tartuntatie pääsääntöisesti
koitaalinen
3. Diagnoosin asettaminen ja näytteiden otto
Diagnoosi voidaan yleensä, varsinkin pitemmälle edenneissä tapauksissa asettaa
taudin kehittymisen ja oirekuvan perusteella sekä myös veriserologisin menetelmin.
Anamneesissa on kiinnitettävä huomiota astutusajankohtaan ja maan ollessa taudista
vapaa, erityisesti ulkomaisiin kilpailumatkoihin, hevosien tuonteihin jne. Dourinea
epäiltäessä lähetetään Valtion eläinlääketieteelliseen laitokseen hevosesta
verinäyte ilman lisäaineita sekä näyte mahdollisesta sukuelinvuodosta, johon
lisätään hiukan fysiologista keittosuolaliuosta kuivumisen estämiseksi
4. Rajoittavat määräykset
Kun kunnan- tai kaupungineläinlääkäri toteaa tai pitää todennäköisenä että
kyseessä on dourine, tulee hänen välittömästi eläintautilain 8 §:n nojalla antaa
rajoittavat määräykset tartunnan leviämisen estämiseksi. Sairastuneen eläimen
mitään osaa ei saa käyttää hyödyksi ja tautiin kuollut eläin on hävitettävä
hautaamalla tai polttamalla. Jatkotoimenpiteistä, jos eläimessä todetaan dourine,
päättää maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto ja lääninhallitus.
Tämä yleiskirje tulee voimaan marraskuun 1 päivänä 1980.
Helsigissä 15 päivänä lokakuuta 1980.
Toimistopäällikkö
R. Berger
Vt. eläinlääkintötarkastaja
Saara Reinius