MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ
PÄÄTÖS nro 13/EEO/1997
Päivämäärä 16.5.1997
Dnro 312/00-97
Voimaantulo- ja voimassaoloaika 1.6.1997 - toistaiseksi
Kumoaa / Muuttaa
Valtuutussäännökset
Eläinsuojeluasetus (396/1996) 49 §
Vastaavat EY-säädökset
Neuvoston direktiivi 91/630/ETY, EYVL N:o L 340,
19.11.1991, s. 33
Neuvoston päätös 78/923/ETY, EYVL N:o L 323, 17.11.1978, s. 12
Neuvoston päätös 92/583/ETY, EYVL N:o L 395, 31.12.1992, s. 21
Asia
SIKOJEN PIDOLLE ASETETTAVAT ELÄINSUOJELUVAATIMUKSET
1 §
Tarkoitus ja soveltamisala
Maa- ja metsätalousministeriö antaa tässä päätöksessä ja sen liitteissä sään- nökset sikojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista.
Päätöksen tarkoituksena on suojella lihan tai muiden elintarvikkeiden tuotta- miseksi tai muuta tarkoitusta varten pidettäviä sikoja kaikelta vältettävissä olevalta kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta.
Päätöksen ja sen liitteiden säännökset ovat sitovia. Liitteet sisältävät myös suosituksia, jotka on kirjoitettu kursiivilla . Suositukset eivät ole sitovia.
2 §
Määritelmät
Tässä päätöksessä tarkoitetaan:
1) sialla lihan tai muiden elintarvikkeiden tuottamiseksi tai jalostusta taikka muuta tarkoitusta varten pidettävää sikaa iästä riippumatta;
2) karjulla jalostukseen tarkoitettua täysikasvuista urospuolista sikaa;
3) emakolla naaraspuolista sikaa ensimmäisen porsimisen yhteydessä ja sen jälkeen;
4) porsivalla emakolla naaraspuolista sikaa tiineyden loppuvaiheesta por- saiden vieroitukseen;
5) joutilaalla emakolla emakkoa porsaiden vieroituksesta sitä seuraavan tiineyden loppuvaiheeseen ja nuorta emakkoa astutuksesta tiineyden loppuvaiheeseen;
6) pikkuporsaalla sikaa syntymästä vieroitukseen;
7) vieroitetulla porsaalla vieroitettua porsasta kymmenen viikon ikään saakka;
8) kasvatussialla sikaa kymmenen viikon iästä astutukseen saakka; sekä
9) lihasialla sikaa kymmenen viikon iästä teurastukseen saakka.
3 §
Voimaantulo
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1997.
Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä
Eläinlääkintöylitarkastaja
Pirkko Skutnabb
Sisällysluettelo
Liite 1 Sian
pitopaikka
1.1. Yleiset vaatimukset
1.2. Lattia
1.3. Eläinsuojan olosuhteet
1.4. Laitteet ja välineet
1.5.
Lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsina
1.6. Porsituskarsina ja
porsitushäkki
1.7. Joutilaan emakon
karsina ja häkki
1.8. Karjun karsina
1.9. Ulkotarha ja laidun
Liite 2 Sian
hoito
2.1. Hyvinvoinnista huolehtiminen
2.2. Sian juotto ja ruokinta
2.3. Vieroitus
2.4. Sialle
suoritettavat toimenpiteet
Sikojen pitoon tarkoitettujen eläinsuojien ja karsinoiden sisäpintojen sekä sikojen pitoon tarkoitettujen varusteiden ja laitteiden on oltava helposti puh- taana pidettäviä ja tarvittaessa desinfioitavissa. Pintakäsittelyyn ei saa käyttää puunsuoja-aineita, maaleja tai muita aineita siten, että ne voivat aiheuttaa sialle myrkytyksen.
Rakennukset, karsinat, varusteet ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että ne eivät vahingoita eläintä eivätkä vaaranna sen terveyttä tai hyvin- vointia. Sikojen kulkukäytävien ja oviaukkojen on oltava sellaisia, että eläimet pääsevät esteettä liikkumaan ja että eläinten vahingoittumisen vaara on mah- dollisimman vähäinen.
Sikojen on pitopaikassaan voitava nähdä muita sikoja ja niillä on oltava mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Sikojen pitoon tarkoitetut eläinsuojat, karsinat, varusteet ja laitteet on pidettävä puhtaina ja tarvittaessa desinfioitava. Eläinsuojassa on huolehdittava jyrsijöiden ja muiden haittaeläinten torjunnasta.
Eläinsuojassa olevat siat on voitava hätätilanteessa poistaa nopeasti eläintiloista.
Sialla on pitopaikassa erillinen makuu-, ruokinta- ja ulostamisalue.
Eläinsuojassa on sairasta tai vahingoittunutta sikaa varten erillinen, asianmukainen ja riittävästi kuivitettu karsina tai muu vastaava tila, jossa eläintä voidaan tutkia ja hoitaa ja josta on mikäli mahdollista näköyhteys muihin sikoihin.
Eläinsuojassa on palovaroitin, jonka antama hälytys voidaan kuulla kaikkina vuorokauden aikoina. Eläinten hoitaja on varautunut hätätilanteisiin ja hänellä on käytettävissään tarvittavaa pelastus- ja palontorjuntavälineistöä.
Eläinsuojan lattian on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Tarvittaessa sikojen makuualue on kuivitettava.
Rakolattian, ritilälattian tai muun reijitetyn lattian on oltava sellainen, että siko- jen sorkat eivät tartu kiinni tai muutoin vahingoitu.
Astutuskarsinan on oltava kiinteäpohjainen ja sopivasti kuivitettu.
Jos sikojen pitopaikassa on rakolattia, palkkien ohjeellinen leveys on 6,5- 10,0 cm ja raon leveys 2,0-3,0 cm. Sikojen makuualueella ei käytetä rakolattiaa, ritilälattiaa tai muuta reijitettyä lattiaa.
Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Lämpötilan on oltava eläinsuojassa pidettäville eläimille sopiva.
Jos eläinsuojan ilmanvaihto perustuu pääasiassa koneellisesti toimivaan ilmanvaihtoon, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän ilmanvaih- don järjestämiseen on oltava mahdollisuus myös laitteiston häiriöiden aikana. Koneellisesti toimivassa ilmanvaihtolaitteistossa on tarvittaessa oltava hälytys- järjestelmä, joka antaa hälytyksen häiriön sattuessa. Hälytysjärjestelmän toimivuus on testattava säännöllisesti.
Jos eläinsuojan valaistukseen käytetään pääasiassa keinovaloa, eläinsuojan on oltava valaistu vähintään yhtä pitkään kuin päivänvaloa on kello 9 ja 17 välisenä aikana.
Siat eivät saa olla jatkuvasti alttiina melulle, joka ylittää 65 desibeliä (dB(A)).
Eläinsuojan suhteellinen ilmankosteus on 50-80 %, eikä ilman virtausnopeus sikojen korkeudella ylitä 0,2 m/s.
Eläinsuojan ilman haitalliset kaasut ja epäpuhtaudet eivät ylitä seuraavia raja-arvoja:
| ammoniakki | 10 ppm* |
| hiilidioksidi | 3000 ppm* |
| hiilimonoksidi | 10 ppm* |
| rikkivety | 0,5 ppm* |
| orgaaninen pöly | 10 mg/m 3 |
*ppm =aineen pitoisuus miljoonasosina ilmaistuna.
Sikojen pitoon tarkoitetut laitteet ja välineet sekä ruokinta-astiat ja -kaukalot on rakennettava ja asennettava siten, että ne eivät aiheuta sioille vahingoit- tumisen vaaraa. Ruokinta-astiat ja -kaukalot on sijoitettava siten, että ne ovat kaikkien eläinten ulottuvilla.
Sikojen pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Vesiastiat, kaukalot ja juottolaitteet on sijoitettava sikojen pitopaikkaan siten, että ne ovat kaikkien eläinten ulottuvilla eivätkä ole niille vaarallisia.
Jos käytetään automaattisia juotto- tai ruokintalaitteita, siat on totutettava niiden käyttämiseen.
1.5. Lihasikojen ja kasvatussikojen ryhmäkarsina
Ryhmäkarsinassa sikaa kohden on tilaa oltava vähintään:
| Sian keskimääräinen paino/eläin (kg) | Lattiapinta-ala (m2/eläin) |
| alle 10 | 0,15 |
| 10-20 | 0,20 |
| 20-30 | 0,30 |
| 30-50 | 0,40 |
| 50-85 | 0,55 |
| 85-110 | 0,65 |
| yli 110 | 1,00 |
1.6. Porsituskarsina ja porsitushäkki
Porsituskarsinassa tai -häkissä emakon takana on oltava riittävästi vapaata tilaa porsimista varten. Porsituskarsinan tai -häkin on oltava sellainen, että emakko voi imettää pikkuporsaita vaikeuksitta, ja että pikkuporsaat pääsevät suojaan emakolta.
Pikkuporsailla on oltava porsituskarsinassa kiinteäpohjainen ja kuiva makuu- alue, johon kaikki pikkuporsaat mahtuvat yhtäaikaa makuulle. Lisäksi pikku- porsaille on tarvittaessa oltava asianmukainen lämmitin.
Emakko voi kääntyä porsituskarsinassa esteettä ympäri.
Porsituskarsinan lattia on kiinteäpohjainen ja hyvin kuivitettu. Ennen porsimista emakolle annetaan sopivaa materiaalia pesän rakentamista varten.
Jos porsivaa emakkoa pidetään kääntymisen estävässä porsitushäkissä, emakon porsitushäkin pituus on vähintään 2,4 m, leveys vähintään 0,85 m häkin alimman pitkittäisputken kohdalta mitattuna ja häkin korkeus on vähintään 0,9 m. Lisäksi häkin takana on vähintään 0,3 m vapaata tilaa.
1.7. Joutilaan emakon karsina ja häkki
Joutilaiden emakoiden ryhmäkarsinassa on ruokinta-alueen lisäksi makuutilaa emakkoa kohden vähintään 1,5 m2.
Jos joutilasta emakkoa pidetään kääntymisen estävässä häkissä, häkin pituus on vähintään 2,3 m ja leveys vähintään 0,6 m silloin, kun ruokintakaukalo on häkin sisäpuolella. Jos ruokintakaukalo on häkin ulkopuolella, häkin pituus on vähintään 2,1 m ja leveys vähintään 0,6 m.
Täysikasvuisen karjun karsinan on oltava kooltaan vähintään 6 m2 ja sellainen, että karju voi esteettä kääntyä ympäri. Jos karsinaa käytetään myös astutukseen, tilaa on oltava lisäksi riittävästi astutusta varten.
Astutuskarsina on kooltaan vähintään 10 m
Jos sioilla on mahdollisuus päästä ulos liikkumaan, eläinsuojasta ulkotarhaan tai laitumelle johtavien kulkuteiden on oltava sioille turvallisia.
Ulkotarhan ja laitumen aitojen on oltava sioille sopivasta materiaalista ja niille turvallisia. Aidat on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että estetään sikojen vahingoittuminen. Sähköistetyt aidat on rakennettava ja pidettävä kunnossa siten, että niistä ei aiheudu sioille tarpeetonta kärsimystä.
Ulkotarhan tai laitumen aitaamiseen ei käytetä piikkilankaa.
Sioilla on rypemispaikka.
2.1. Hyvinvoinnista huolehtiminen
Sikojen terveyden ja hyvinvoinnin tarkastukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota tiineyden loppuvaiheessa, porsimisen aikana, imetysaikana tai kun hoito-olosuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.
Yksilöllinen tarkastus on suoritettava niille sioille, joille se yleistarkastuksen perusteella on tarpeen. Eläinten sorkat on tarkastettava riittävän usein ja hoidettava tarvittaessa.
Sikaryhmiä yhdistettäessä tai tuotaessa uusia eläimiä ryhmään on erityistä huomiota kiinnitettävä sosiaalisten suhteiden uudelleenmuodostumisesta mahdollisesti aiheutuviin käyttäytymisongelmiin. Siat, jotka suhtautuvat toisiinsa vihamielisesti tai saattavat muutoin vahingoittaa toisiaan, on pidettävä erillään toisistaan.
Sioille on annettava pitopaikasta riippuen olkia tai muita pitopaikkaan sopivia virikkeitä, joilla eläimet voivat tyydyttää lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan.
Siat voivat pitopaikassaan koskettaa ja tutkia muita sikoja. Sikaa ei pidetä yksinään.
Sikoja pidetään ryhmässä, jollei eläinten erottaminen toisistaan ole välttämätöntä eläinten sairauden, vahingoittumisen, agressiivisen käyttäytymisen tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi.
Sikojen hyvinvointi tarkastetaan vähintään kaksi kertaa päivässä.
Sikojen sairauksista pidetään kirjaa.
Sialle annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä. Siat on ruokittava vähintään kerran päivässä.
Jos sikoja pidetään ryhmässä ja rehua ei ole jatkuvasti tarjolla, eikä käytössä ole automaattista ruokintalaitetta, ryhmän kaikkien sikojen on voitava ruokinta- aikana syödä yhtäaikaa. Tällöin ruokintakaukalon pituuden sikaa kohden on oltava alle 25 kg:n painoiselle sialle vähintään 15 cm, yli 25 kg:n mutta alle 50 kg:n painoiselle sialle vähintään 25 cm ja yli 50 kg:n painoiselle sialle vähintään 30 cm.
Yli kahden viikon ikäisten pikkuporsaiden saatavilla on oltava riittävästi puhdasta vettä tai muuta sopivaa nestettä.
Sikojen juoma-astiat ja juottolaitteet on pidettävä puhtaina. Virtsa ja ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä.
Sikojen saatavilla on jatkuvasti puhdasta vettä. Ruokinnassa vältetään rehun koostumuksen tai määrän äkillisiä muutoksia.
Jos eläinten ruokintaan käytetään yksinomaan automaattista ruokintalaitetta, laitteistossa on hälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen häiriön sattuessa.
Alle kolmen viikon ikäistä pikkuporsasta ei saa vieroittaa emakosta, jollei se ole välttämätöntä eläinten terveyden tai hyvinvoinnin kannalta.
Porsaiden totuttaminen vieroituksen jälkeiseen rehuun on aloitettava riittävän aikaisin ennen vieroitusta.
Vieroitetut porsaat on kasvatettava ryhmässä. Eri ryhmien yhdistämistä kasvatusaikana on vältettävä.
Emakko ja porsaat pidetään samassa karsinassa porsimisesta vieroitukseen saakka.
Porsaat ruokitaan vieroituksen jälkeen vähintään kahdesti päivässä ja niiden saatavilla on lisäksi sopivaa pureskeltavaa korsirehua.
2.4. Sialle suoritettavat toimenpiteet
Sikojen kastrointia vältetään. Jos sikoja kuitenkin kastroidaan, toimenpide tehdään alle viikon ikäiselle pikkuporsaalle.