F 26

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ

Päätös nro 16/EEO/1999

Päivämäärä 16.7.1999

Dnro 261/00-99

Voimaantulo- ja voimassaoloaika  1.9.1999 - toistaiseksi

Valtuutussäännökset
Eläinsuojeluasetus (396/1996) 49 §

Vastaavat EY-säädökset
Neuvoston päätös 78/923/ETY, EYVL N:o L 323, 17.11.1978, s.12
Neuvoston päätös 92/583/ETY,EYVL N:o L 395, 31.12.1992, s.21
Neuvoston direktiivi 98/58/EY, EYVL N:o L 221, 8.8. 1998, s.23

Asia
TURKISELÄINTEN PIDOLLE ASETETTAVAT ELÄINSUOJELUVAATIMUKSET

1§

Tarkoitus ja soveltamisala

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tässä päätöksessä ja sen liitteissä säännökset turkiseläinten pidolle asetettavista eläinsuoje-luvaatimuksista.

Päätöksen tarkoituksena on suojella turkiseläimiä kaikelta vältettävissä olevalta kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta.

Päätöksen ja sen liitteiden säännökset ovat sitovia. Liitteet sisältävät myös suosituksia, jotka on kirjoitettu kursiivilla. Suositukset eivät ole sitovia.

2§

Tässä päätöksessä tarkoitetaan turkiseläimellä turkisten tuottamiseksi tai muuta vastaavaa tuotantotarkoitusta varten tarhattavaa minkkiä (Mustela vison), hilleriä (Mustela putorius), kettua [sinikettu (Alopex lagopus) sekä hopeakettu tai punakettu (Vulpes vulpes)], sinsillaa (Chinchilla chinchilla, Chinchilla brevicaudata ja Chinchilla lanigera ) ja rämemajavaa (Myocastor coypus). Päätöksen säännöksiä noudatetaan soveltuvin osin myös supikoiran (Nyctereutes procyonoides) ja soopelin (Martes zibellina) tarhauksessa.

3§

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1999.

Tämän päätöksen voimaantullessa toiminnassa olevien turkistarhojen on täytettävä tämän päätöksen mukaiset häkkien tilavaatimukset vuoden 2010 loppuun mennessä, kuitenkin siten, että jos häkkejä uusitaan tai lisätään turkistarhalla, on uusien häkkien täytettävä tämän päätöksen mukaiset tilavaatimukset. Kaikki sellaiset minkki- ja hillerihäkit, joiden pinta-ala ilman pesäkoppia on alle 1600 cm² tai korkeus alle 35 cm on kuitenkin uusittava tämän päätöksen mukaisiksi vuoden 2001 loppuun mennessä.

Tämän päätöksen voimaantullessa toiminnassa olevien turkistarhojen kettuhäkkien pohjaverkon on oltava muovipäällysteinen vuoden 2010 loppuun mennessä, kuitenkin siten, että jos häkkejä uusitaan tai lisätään turkistarhalla, on uusien häkkien pohjaverkon oltava muovipäällysteinen. Siitokseen käytettävän ketun häkin pohjaverkon on kuitenkin oltava muovipäällysteinen tämän päätöksen voimaantullessa.

Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä

Eläinlääkintötarkastaja
Riikka Erjala

Liite 1 Turkistarha
    1.1. Yleiset vaatimukset
    1.2. Pitopaikka
        1.2.1. Yleiset vaatimukset
        1.2.2. Häkit
        1.2.3. Pesäkopit, pesät ja hyllyt
    1.3. Laitteet ja välineet

Liite 2 Turkiseläinten hoito
    2.1. Hyvinvoinnista huolehtiminen
    2.2. Eläinten käsittely
    2.3. Turkiseläinten juotto ja ruokinta
    2.4. Lisääntyminen

Liite 3 Turkiseläinten pidolle asetettavat tilavaatimukset
    3.1. Minkki ja hilleri
    3.2. Kettu
    3.3. Rämemajava
    3.4. Sinsilla

Liite 1 Turkistarha

1.1. Yleiset vaatimukset

Turkistarhan maaston on oltava turkiseläinten tarhaamiseen sopiva. Tarhan ympäristön on oltava riittävän rauhallinen ja meluton. Turkistarha on merkittävä lentoliikennettä varten asianmukaisella merkinnällä.

Turkiseläinten häkit, aitaukset ja muut pitopaikat on sijoitettava siten, että eläimillä on kuulo- ja näköyhteys tarhalla tapahtuvaan toimintaan. Lisäksi eläimillä on oltava mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen lajitovereidensa kanssa, mikäli se on lajille tyypillistä käyttäytymistä.

Tarha-alue on aidattava. Tarhaa ei kuitenkaan tarvitse aidata, jos eläinten karkaaminen on estetty eristämällä eläintilat verkolla, laudoituksella tai muulla vastaavalla varmalla tavalla. Aidat ja muut eläinten karkaamisen estävät rakenteet on pidettävä hyvässä kunnossa. Jos karanneiden eläinten kiinniottamiseen tarha-alueella käytetään ansoja, ne on tarkastettava vähintään kahdesti päivässä.

Turkistarhan varjotalot, eläinsuojat, aitaukset, häkit, varusteet ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että ne eivät vahingoita eläimiä eivätkä vaaranna niiden terveyttä tai hyvinvointia.

Turkistarhalla on huolehdittava jyrsijöiden ja muiden haittaeläinten torjunnasta.

Turkiseläinten nahkomisessa käytettävän tilan on oltava riittävän kaukana turkiseläinten pitopaikasta.

1.2. Pitopaikka

1.2.1. Yleiset vaatimukset

Turkiseläinten pitoon tarkoitettujen eläinsuojien, häkkien, pesäkoppien, hyllyjen sekä muiden tilojen, varusteiden ja laitteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä ja tarvittaessa desinfioitavissa. Pintakäsittelyyn ei saa käyttää puunsuoja-aineita, maaleja tai muita aineita siten, että ne voivat aiheuttaa eläimille myrkytyksen.

Pitopaikan on tarjottava turkiseläimille riittävä suoja epäsuotuisia sääolosuhteita kuten haitallista kylmyyttä, kuumuutta, tuulta ja sadetta vastaan.

Pitopaikan pohjan tai lattian on oltava sellainen, että turkiseläinten käpälät eivät tartu kiinni tai muutoin vahingoitu. Nestemäisten eritteiden tulee poistua asianmukaisesti tai imeytyä hyvin kuivikkeisiin.

Turkiseläinten pitopaikka, varusteet ja laitteet on pidettävä puhtaina ja tarvittaessa desinfioitava.

Pitopaikassa on oltava sairasta tai vahingoittunutta turkiseläintä varten erillinen, asianmukainen häkki tai muu vastaava tila, jossa eläintä voidaan tutkia ja hoitaa ja josta on, mikäli mahdollista, näköyhteys muihin turkiseläimiin.

Pitopaikassa olevat turkiseläimet on voitava hätätilanteessa poistaa nopeasti eläintiloista.

Pitopaikassa on palovaroitin, jonka antama hälytys voidaan kuulla kaikkina vuorokauden aikoina. Eläinten hoitaja on varautunut hätätilanteisiin ja hänellä on käytettävissään tarvittavaa pelastus- ja palontorjuntavälineistöä.

1.2.2. Häkit

Turkiseläinten häkin on oltava materiaaliltaan ja rakenteiltaan sellainen, ettei siitä aiheudu vaaraa eläinten terveydelle tai hyvinvoinnille. Häkissä ei saa olla sellaisia teräviä kulmia ja ulokkeita, jotka voivat vahingoittaa eläimiä. Häkin oviaukon on oltava kooltaan, rakenteeltaan ja muodoltaan sellainen, että eläin voidaan poistaa häkistä ilman, että sille aiheutuu vahingoittumisen vaaraa.

Jos häkin pohja on verkkoa tai reijitettyä materiaalia, sen on oltava eläinlajille sopiva ottaen huomioon eläinten koko, ikä ja paino. Pohjan on oltava tasainen ja vakaa.

Häkit on sijoitettava tai rakennettava siten, etteivät eri häkkien eläimet pääse vahingoittamaan toisiaan. Häkkirivien välissä on oltava riittävästi tilaa eläinten tarkastamista ja hoitoa varten.

Häkkejä ei saa asettaa päällekkäin. Häkit on sijoitettava niin korkealle maan pinnasta, että häkkien alusta voidaan puhdistaa asianmukaisesti.

Minkin ja hillerin häkin pohjaverkon silmäkoko saa olla enintään 8,8 cm2. Pohjaverkon verkkolangan paksuuden on oltava vähintään 1,8 mm.

Ketun häkin pohjaverkon silmäkoko saa olla enintään 11,5 cm2. Pohjaverkon verkkolangan paksuuden on oltava vähintään 2,1 mm. Häkin pohjaverkon verkkolangan on oltava muovipäällysteinen.

1.2.3. Pesäkopit, pesät ja hyllyt

Minkin, hillerin ja rämemajavan pitopaikassa tai sen yhteydessä on oltava ympärivuotisesti riittävän suuri pesäkoppi. Rämemajavan pesäkopin on oltava kaksiosainen ja siinä on oltava kaksi kulkuaukkoa.

Ketun pitopaikassa on oltava sopiva pesäkoppi synnytystä ja pentujen hoitoa varten. Ketun pesäkopin on oltava kaksiosainen siten, että siinä on varsinainen pesätila ja eteinen.

Ketun häkissä on oltava sopivalle korkeudelle sijoitettu hylly, jolla eläin voi maata luonnollisessa asennossa. Erillistä hyllyä ei kuitenkaan tarvita, jos häkissä on sellainen pesäkoppi, jonka kattoa voi käyttää hyllynä.

Sinsillan pitopaikassa on oltava sopivalle korkeudelle sijoitettu hylly. Sinsillan pitopaikassa on oltava synnytystä ja pentujen hoitoa varten riittävästi sopivaa materiaalia pesän tekoa varten.

Turkiseläinten pesäkoppien on oltava niin tilavia, että eläimet voivat levätä niissä luonnollisessa asennossa. Pesäkopissa on oltava tarvittaessa riittävästi kuivikkeita. Minkin, hillerin ja rämemajavan pesäkopissa on kuitenkin oltava jatkuvasti kuivikkeita. Pesäkopin kulkuaukon on oltava sellainen, että täysikasvuinen eläin mahtuu kulkemaan siitä vaikeuksitta, mutta vastasyntyneet pennut eivät pääse putoamaan pesästä.

1.3. Laitteet ja välineet

Turkiseläinten käsittelyä, tutkimista ja hoitoa varten on käytössä oltava sopivia varusteita ja välineitä.

Turkiseläinten pitoon tarkoitettujen laitteiden ja välineiden sekä juoma- ja ruokinta-astioiden on oltava sellaisia, etteivät ne aiheuta turkiseläimille vahingoittumisen vaaraa. Talvella juoma-astioiden on oltava sellaisia, että eläimen kieli ei jäädy astiaan kiinni.

Jos eläinten juottamiseen käytetään automaattista juottolaitetta, eläimet on totutettava sen käyttämiseen.

Liite 2. Turkiseläinten hoito

2.1. Hyvinvoinnista huolehtiminen

Turkiseläinten hyvinvointi on tarkastettava vähintään kerran päivässä kuitenkin siten, että niille aiheutetaan mahdollisimman vähän häiriötä ja että pesien häirintää vältetään.

Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tarkastukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota tiineyden loppuvaiheessa, penikoimisen aikana tai kun hoito-olosuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Yksilöllinen tarkastus on suoritettava niille eläimille, joille se yleistarkastuksen perusteella on tarpeen.

Jos turkiseläinryhmiä tai yksittäisiä eläimiä sijoitetaan samaan tilaan, on erityistä huomiota kiinnitettävä sosiaalisten suhteiden uudelleen muodostumisesta mahdollisesti aiheutuviin käyttäytymisongelmiin. Täysikasvuisia eläimiä, joita ei ole kasvatettu yhdessä, ei saa sijoittaa samaan tilaan ilman asianmukaista valvontaa.

Turkiseläimellä on oltava sopivaa pureskelu- ja muuta virikemateriaalia. Ketulle, supikoiralle ja sinsillalle sopivaa materiaalia ovat esimerkiksi puupalikat, minkille ja hillerille olki tai muu vastaava materiaali sekä rämemajavalle ja sinsillalle putkenpätkät tai laatikot.

Eläinten kynnet on leikattava tarvittaessa.

Rämemajavia ja sinsilloja on pidettävä pareittain tai ryhmässä, jollei eläinten toisistaan erillään kasvattaminen ole välttämätöntä eläinten aggressiivisen käyttäytymisen tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Melatoniinin ja muiden sellaisten aineiden, jotka aikaistavat talviturkin kehityksen alkuunlähtöä, käyttäminen on kielletty. Kasvua edistäviä aineita ei myöskään saa käyttää.

Tarhattavien eläinten sairauksien hoidosta sekä tarhalla kuolleiden eläinten lukumäärästä on pidettävä kirjaa. Kirjanpito on säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan.

2.2. Eläinten käsittely

Turkiseläinten pitopaikassa on vältettävä tarpeetonta melua. Turkiseläimen kiinniottaminen ja siirtäminen on tehtävä rauhallisesti. Tiineiden ja vastasynnyttäneiden eläinten tarpeetonta häiritsemistä on vältettävä.

Niskapihtien käyttämistä kettujen kiinniottamisessa on vältettävä.

Sinsilloja on käsiteltävä erityisen rauhallisesti karvojen irtoamisen välttämiseksi. Sinsillan turkista ei saa nyppiä karvoja.

Turkiseläimet totutetaan hoitajaansa pentuiästä alkaen riittävän usein ja varovasti tapahtuvalla käsittelyllä tai tarjoamalla muuten mahdollisuuksia ihmiskontakteihin esimerkiksi rakenteellisilla ratkaisuilla.

2.3. Turkiseläinten juotto ja ruokinta

Turkiseläimille annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä.

Eläinten saatavilla on oltava päivittäin riittävästi puhdasta vettä. Eläinten juoma-astiat ja juottolaitteet on pidettävä puhtaina. Virtsa ja ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä.

Turkiseläinten ruokinnassa vältetään rehun koostumuksen tai määrän äkillisiä muutoksia.

2.4. Lisääntyminen

Minkin, hillerin ja rämemajavan häkin pohjalle on imetysaikana asetettava tarvittaessa riittävän tiheäsilmäinen suojaverkko (pentuverkko).

Pentuja ei saa vieroittaa emostaan liian varhain. Vieroituksen on tapahduttava sekä pentujen että emon hyvinvoinnin kannalta edullisimpana ajankohtana. Minkinpentuja ei saa vieroittaa emostaan ennen kuin ne ovat vähintään kahdeksan viikon ikäisiä, ellei vieroittaminen tätä ennen ole välttämätöntä emon tai pentujen hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Turkiseläinten jalostuksessa on vältettävä arkojen yksilöiden käyttöä siitoseläiminä.

Elektroejakulaation käyttö siemennesteen keräämiseksi on kielletty.

Vieroitetut pennut siirretään pois emon läheisyydestä.

Liite 3. Turkiseläinten pidolle asetettavat tilavaatimukset

3.1. Minkki ja hilleri

Minkin ja hillerin häkissä on oltava tilaa vähintään:

*Jos häkissä pidetään useampaa kuin kahta vieroitettua pentua, on lisätilaa oltava kutakin seuraavaa pentua kohden vähintään 850 cm².

Häkin leveyden on oltava vähintään 30 cm ja pituuden ilman pesäkoppia vähintään 70 cm.

Häkin korkeuden on oltava vähintään 45 cm.

3.2. Kettu

Ketun häkissä on oltava tilaa vähintään:

*Jos häkissä pidetään useampaa kuin kahta vieroitettua pentua, on lisätilaa oltava kutakin seuraavan pentua kohden vähintään 0,5 m².

Häkin leveyden on oltava vähintään 75 cm ja pituuden vähintään 100 cm.

Häkin korkeuden on oltava vähintään 70 cm.

3.3. Rämemajava

Rämemajavan pitopaikassa on oltava tilaa vähintään:

Pitopaikan kokonaispinta-alan on oltava kuitenkin vähintään 2 m².

Pitopaikan lattiasta vähintään 70 % on oltava kiinteäpohjainen.

Rämemajavan pitopaikassa tai sen yhteydessä on oltava asianmukainen vesiallas ja kiinteäpohjainen jaloittelualue.

3.4. Sinsilla

Pitopaikan lattiasta vähintään 25 % on oltava kiinteäpohjainen.

Sinsillalla on oltava pitopaikassaan mahdollisuus päivittäisiin hiekkakylpyihin.

Sinsillan pitopaikassa on tilaa vähintään:

*Jos häkissä pidetään useampaa kuin yhtä vieroitettua pentua, on lisätilaa kutakin seuraavaa pentua kohden vähintään 0,16 m².

Häkin korkeus on vähintään 100 cm.

Häkin leveys on vähintään 50 cm ja pituus vähintään 60 cm.

[Eläinlääkintölainsäädäntö]