METSO-OHJELMAN KOKEILUVAIHE (2002-2007)

Yleiskuvaus

Valtioneuvosto hyväksyi syksyllä 2002 Metso-toimikunnan ehdotuksesta toimintaohjelman Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lounais-Lapin metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi. Se sai nimen Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma (METSO). Metso-ohjelma täydentää Kansallista metsäohjelmaa 2010.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma on 17-kohtainen toimintasuunnitelma, jonka toimenpiteet tukevat toisiaan. Ohjelmaa johtavat ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö yhdessä. Ohjelman päätoteuttajia ovat Metsähallitus, metsäkeskukset ja ympäristökeskukset. Metsänomistajien ja kansalaisjärjestöjen aktiivisuudella on kuitenkin ohjelman onnistumisen kannalta ratkaiseva merkitys.

Ohjelman tavoitteena on nykyistä paremmin turvata metsäisille luontotyypeille ja uhanalaisille lajeille tärkeitä elinympäristöjä ja metsien rakennepiirteitä. Toimenpiteillä pyritään sekä luomaan erityyppisiä uusia metsien monimuotoisuutta ylläpitäviä alueita ja alueiden verkostoja että tehostamaan suojelua nykyisillä suojelualueilla mahdollisimman kustannustehokkaasti. Ohjelmalla halutaan myös tukea maaseudun säilymistä elinvoimaisena esimerkiksi kehittämällä luontomatkailua.

Lähtökohtana metsänomistajan aktiivisuus ja vapaaehtoisuus

Uusien suojelukeinojen kehittämisen lähtökohtana on metsänomistajien vapaaehtoisuus ja menetettyjen taloudellisten arvojen korvaaminen. Koulutusta, metsäsuunnittelua ja neuvontaa monipuolistetaan ja metsänomistajalle annetaan lisää vaikutusmahdollisuuksia ja valinnanvapautta muun muassa metsäsuunnitelmien laadinnassa. Ympäristötukea aiotaan lisätä ja lainsäädännölliset pullonkaulat muun muassa ympäristötuen maksuaikataulussa ja haitan määrittelyssä poistaa.

Valtionmetsissä olennaista on niiden luontoarvojen laadun parantaminen ennallistavilla toimenpiteillä. Metsähallitus myös inventoi luonnonsuojelun kannalta arvokkaat alueet ja tehostaa niiden suojelua erityisesti alue-ekologisen suunnittelun erityiskohteilla ja suojelualueisiin rajoittuvilla alueilla.

Metso-ohjelma sisältää myös runsaasti tutkimusta. Laaja-alainen monimuotoisuuden tutkimusohjelma käynnistettiin v. 2003. Metsäluonnon monimuotoisuus ja sen turvaamisen keinot ovat ohjelman keskeisiä tutkimusteemoja.

Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimukseen on lisäksi suunnattu merkittävästi lisäresursseja.

Osa keinoista vaatii kokeiluhankkeita

Osa ohjelmassa esitettävistä toimenpiteistä perustuu nykyisin käytössä oleviin metsien monimuotoisuutta säilyttäviin keinoihin. Osa taas perustuu kokonaan tai osittain uusiin keinoihin, joiden toimivuuden arviointi vaatii pilottihankkeiden tai esiselvitysten käynnistämistä.

Toimintaohjelmassa on mukana sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimenpiteitä. Osa toimenpiteistä voidaan pääosin käynnistää jo vuosina 2003-2005. Pitkän aikavälin toimenpiteiden käynnistäminen on yleensä mahdollista vasta vuoden 2007 jälkeen.

Toimintaohjelmalla on arvioitu olevan lyhyellä aikavälillä (2-5 vuotta) verrattain vähäisiä välittömiä ekologisia vaikutuksia, mutta pitkällä aikavälillä (10-15 vuotta) toimenpiteet lisäävät monimuotoisuutta ja parantavat sen turvaamisen edellytyksiä Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla.

Lyhyellä aikavälillä toimintaohjelman taloudelliset vaikutukset rajoittuvat pääosin valtiontaloudellisiin kustannuksiin ja eräisiin paikallistason vaikutuksiin. Pitkällä aikavälillä toimenpiteet saattavat rajoittaa suurinta kestävää hakkuukertymää siinä määrin kuin talousmetsiä siirtyy pysyvään tai määräaikaiseen suojeluun ja luonnonhoito pienentää talousmetsien hakkuumahdollisuuksia.

Metsien eri käyttömuotoja sovitetaan yhteen joustavasti

Uudentyyppisillä vapaaehtoisilla monimuotoisuuden turvaamisen keinoilla on arvioitu olevan myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia. Ne edesauttavat metsien eri käyttömuotojen joustavaa yhteensovittamista eikä niiden ehdotetussa laajuudessa uskota vaikuttavan sanottavasti työllisyyteen. Joillakin toimenpiteillä voi olla jopa työllistäviä vaikutuksia esimerkiksi matkailuelinkeinossa. Onnistuessaan toimenpiteiden uskotaan lisäävän metsätalouden yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ja vähentävän metsien suojeluun liittyneitä ristiriitoja.

Toimintaohjelman lisärahoituksen tarve vuosina 2003-2007 on yhteensä 61,7 miljoonaa euroa. Siitä ympäristöministeriön osuus on 29,3 miljoonaa euroa ja maa- ja metsätalousministeriön osuus 11,4 miljoonaa euroa. Metsähallituksen osuus budjetista on 21,0 miljoonaa euroa.

METSO "TOIMENPITEIDEN VERKOSTONA"

Uudet suojelun keinot

Yksityismetsissä maanomistajan vapaaehtoisuuteen perustuen ja täyttä korvausta vastaan kriteerit täyttävistä kohteista voidaan käydä luonnonarvokauppaa, osallistua tarjouskilpailuun, suojella ne luonnonhoitoalueiden sisällä olevina pienkohteina tai muodostaa niistä monipuolisia, esimerkiksi matkailupalveluja mahdollistavia yhteistoimintaverkostoja, joissa osallisina on eri maanomistajia ja organisaatioita. Uusilla suojelun keinoilla monimuotoisuuden turvaaminen pyritään saavuttamaan mahdollisimman kustannustehokkaasti suuntaamalla toimet arvokkaimpiin kohteisiin.

Metsien monimuotoisuutta edistetään myös kuntien virkistys- ja ulkoilumetsiin ja valtion retkeilyalueille suuntautuvilla toimenpiteillä.

Koulutusta, metsäsuunnittelua ja neuvonta kehitetään: luonnonhoitotutkinnosta saadut kokemukset huomioidaan metsäalan perus- ja jatkokoulutuksessa, metsähallitus kehittää alue-ekologista suunnittelua, ja metsänomistajien neuvontaa monimuotoisuuden huomioimisessa lisätään samalla kun he saavat enemmän päätösvaltaa tilakohtaisten metsäsuunnitelmien laadinnassa.

Tutkimus ja toimenpiteet luonnonsuojelualueilla

Huomattavan osan Metson budjetista muodostaa nykyisten luonnonsuojelualueiden elinympäristöjen ennallistaminen ja hoito  ja niiltä kerättävä perustietokanta. METSO-ohjelman tutkimus- ja selvitystarpeet  sisältää laaja-alaisen metsien monimuotoisuuden tutkimusohjelman (MOSSE), uhanalaisten ja puutteellisesti tunnettujen metsälajien tutkimuksen ja monimuotoisuuden seurantajärjestelmän kehittämisen.

Lainsäädäntö ja suojelutoimien rahoitus

Metsälaissa sekä laissa metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta ilmenneet puutteet korjataan entisten ja ohjelman uusien suojelutapojen toteuttamisen tieltä, jotta mm. yksityisten talousmetsien luonnonhoidossa vuodesta 1997 käytössä olleen ympäristötuen suosio jatkuisi. Uusien suojelukeinojen toteuttamiseksi ympäristötuen vuotuinen määrä nostetaan vuoden 2001 1,5 milj. eurosta 4,2 miljoonaan v. 2003 ja asteittain 8 miljoonaan euroon vuoteen 2007 mennessä. Muita ns. nopeita rahoituskeinoja ovat Metsähallituksen maanmyyntitulojen ja vaihtomaiden käyttö arvokkaiden alueiden hankintaan monimuotoisuuden nopeaksi edistämiseksi Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsissä. METSO-ohjelmassa selvitetään myös mahdollisuudet perustaa Metsien suojelusäätiö, jonka tuotot käytettäisiin metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Koska metsien monimuotoisuus ja mm. maisema-arvojen ylläpito ja säilyttäminen matkailua ajatellen voidaan nähdä maamme ympäristöltä odotettavien kulttuuriarvojen vaalimisena laajemminkin, rahoituslähteenä on ollut esillä myös Euroopan Unioni.

Ohjelman seuranta, vaikutusten arviointi ja suositukset

METSO-toimintaohjelman toteutumista seurataan ja sen vaikutukset arvioidaan vuonna 2006. Seurantatulokset liitetään Kansallisen metsäohjelman seurantaraporttiin. Arvioinnin perusteella päätetään jatkotoimista ja luonnonsuojelulain mukaisesta luonnonsuojeluohjelmasta vuonna 2007.

METSO-toimikunta esitti mietinnössään myös monia valtionhallinnon ulkopuolisia tahoja koskevia toimenpide-ehdotuksia, joiden toteuttamista valtioneuvosto suositti.