|
Biologista
monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (Rion
sopimus)
Convention
on Biological Diversity (CBD)
Biologista monimuotoisuutta koskevan
yleissopimuksen tavoitteena on maapallon ekosysteemien,
eläin- ja kasvilajien sekä niiden sisältämien
perintötekijöiden monimuotoisuuden suojelu, kestävä
käyttö sekä biologisten luonnonvarojen käytöstä
saatavien hyötyjen oikeudenmukainen jako. Sopimus
tehtiin vuonna 1992 Rio de Janeirossa ja se tuli
kansainvälisesti voimaan 1993.
Suomen Biologista
monimuotoisuutta koskeva kansallinen toimintaohjelma
1997-2005 valmisteltiin ympäristöministeriön
johdolla laajapohjaisessa toimikunnassa.
Toimintaohjelman toteutusta seuraa ympäristöministeriön
asettama seurantaryhmä, joka on laatinut kolme
yhteenvetoraporttia (1999, 2001, 2003). Neljäs raportti
valmistuu vuoden 2005 loppuun mennessä.
Biodiversiteettisopimuksen
osapuolikokouksessa Haagissa vuonna 2002 hyväksyttiin
Metsien biologista monimuotoisuutta koskeva laajennettu
työohjelma (Expanded
Programme of Work on Forest Biological
Diversity). Työohjelman noin 130
toimenpide-ehdotuksella tähdätään käytännön
toimenpiteisiin, jotka tukisivat
biodiversiteettisopimuksen tavoitteita
metsäekosysteemeissä. Prioriteetit työohjelman eri
toimenpide-ehdotuksille asettaa kukin maa itse.
Ilmastonmuutosta
koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien
puitesopimus
United Nations Framework
Convention on Climate Change (UNFCCC)
Sopimuksen perimmäisenä tavoitteena
on vakiinnuttaa ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuus
sellaiselle tasolle, joka ei vaaranna ilmakehän tilaa ja
toimintaa. Sopimus solmittiin Rio de Janeirossa vuonna
1992 ja se tuli voimaan vuonna 1994.
Suomen ilmastopolitiikka
Vuonna 1997 sovitussa Kioton
pöytäkirjassa määritellään teollisuus- ja
siirtymätalousmaille maakohtaiset päästövähennys- ja
rajoittamisvelvoitteet ensimmäiselle sitoutumiskaudelle
vuosina 2008-2012. Tavoitteen mukaan maaryhmän
kasvihuonekaasupäästöjen tulee tällöin laskea yhteensä
noin viisi prosenttia vuoden 1990 päästötason
alle.
Pöytäkirja tarjoaa sopijaosapuolille
mahdollisuuden hyödyntää erilaisia joustomekanismeja.
Mekanismeja on kolme: hankekohtainen yhteistoteutus
(Joint Implementation, JI), puhtaan kehityksen mekanismi
(Clean development Mechanism, CDM) sekä päästökauppa
(Emission Trading, ET). Päästövähenemänä laskettavalla
nielulla tarkoitetaan sitä hiilivaraston muutosta, joka
on rajoitettu vuodesta 1990 tehtyyn metsittämiseen
(afforestation), metsänuudistamiseen (reforestation) ja
metsänhävitykseen (deforestation). Mainittujen kolmen
toimen lisäksi voidaan nielulaskentaan sisällyttää
muitakin maankäyttöön, metsätalouteen tai
maatalousmaahan liittyviä toimenpiteitä.
Valtiosta toiseen
tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista
koskeva yleissopimus (Geneven sopimus) Convention on
Long-Range Transboundary Air
Pollution
Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman
epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus
oli ensimmäinen kansainvälinen oikeudellisesti sitova
sopimus ilmansaasteongelmien käsittelemiseksi ja se tuli
voimaan vuonna 1983. Yleissopimuksen seurantaa varten on
perustettu kaikkiaan viisi yhteistyöohjelmaa sekä muita
yhteistyöelimiä. Kansainvälinen yhteistyöohjelma
ilmansaasteiden metsävaikutusten arvioimiseksi ja
seuraamiseksi eli nk. ICP-metsäohjelma (International
Co-operative Programme on Assessment and Monitoring of
Air Pollution Effects on Forests, ICP) alkoi
vuonna 1985 Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan
talouskomission alaisuudessa (UN/ECE).
Kansainvälinen trooppisen puun
sopimus
International
Tropical Timber Agreement (ITTA)
Kansainvälinen trooppisen puun
sopimus on yksi YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin
(UNCTAD) puitteissa neuvotelluista ns.
perushyödykesopimuksista. Sopimuksen tavoitteena on
tukea trooppisen puun tuottajien ja kuluttajien välistä
yhteistyötä niin, että se edistää ja monipuolistaa
kansainvälistä trooppisen puun kauppaa ja parantaa
trooppista puuta tuottavien metsien hoitoa ja käyttöä.
Sopimuksella pyritään taloudellisten ja
ympäristönäkökohtien tasapainottamiseen niin, että
kansainvälisessä kaupassa liikkuva puu olisi peräisin
kestävästi käsitellyistä metsistä. Sopimussihteeristönä
toimii ITTO (International Tropical
Timber Organization). Perushyödykesopimukset
ovat määräaikaisia, jotta muuttuvat olosuhteet voidaan
ottaa toiminnoissa huomioon. Nykyinen ITTA astui voimaan
vuoden 1997 alussa. Uusi, nykyisen korvaava sopimus on
saatava neuvotelluksi vuoden 2006 loppuun mennessä.
Neuvotteluja valmistelevat kokoukset pidetään vuoden
2003 aikana ja varsinaiset neuvottelut vuonna
2004.
Yleissopimus
muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta
(Bonnin sopimus)
Convention on the
Conservation
of Migratory Species of Wild Animals (CMS)
Bonnin sopimus, joka koskee
muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelua, tehtiin
vuonna 1979 ja se tuli kansainvälisesti voimaan 1983.
Sopimus koskee sellaisia luonnonvaraisten eläinten
populaatioita, jotka säännöllisesti kulkevat valtiosta
toiseen.
Villieläimistön ja
-kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa
koskeva yleissopimus (Washintonin
sopimus)
Convention on
International Trade in Endangered Species of Wild Fauna
and Flora
(CITES)
Villieläimistön ja -kasviston
uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva
yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 1975.
Sopimuksen tavoitteena on suojella uhanalaisia kasveja
ja eläimiä. Tämä tapahtuu säätelemällä niiden
kaupallista ja myös muihin tarkoituksiin tapahtuvaa
maahantuontia ja maastavientiä.
Yleissopimus
Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön ja
niiden elinympäristöjen suojelusta (Bernin
sopimus)
Convention on the
Conservation of European Wildlife and Natural
Habitats
(the Bern Convention)
Euroopan luonnonsuojelusopimus
tehtiin vuonna 1979 Euroopan neuvoston aloitteesta ja
tuli kansainvälisesti voimaan 1982. Sopimuksen
tarkoituksena on suojella Euroopan luonnonvaraisia
eläin- ja kasvilajeja sekä niiden elinympäristöjä.
sopimuksessa painotetaan erityisesti sellaisten lajien
suojelua, jotka ovat erittäin uhanalaisia tai
vaarantuneita.
Vesilintujen
elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä
vesiperäisiä
maita koskeva yleissopimus (Ramsarin
sopimus)
Convention on Wetlands
od International Importance Especially as Waterfowl
Habitat (RAMSAR Convention)
Sopimus koskee vesilintujen
elinympäristönä kansainvälisesti merkittävien
kosteikkojen suojelua. Sopimus tuli kansainvälisesti
voimaan 1975. Sen tarkoituksena on suojella kosteikkoja
kaikkialla maapallolla etenkin vesilinnuston
elinympäristöinä.
Aavikoitumissopimus
United Nation
Convention to Combat Desertification (UNCCD)
Sopimuksen tavoitteena on estää ja
vähentää aavikoitumista kaikkialla maailmassa. Sopimus
tehtiin vuonna 1994 ja se astui kansainvälisesti voimaan
vuonna 1996.
Päivitetty 5.8.2003
Tarja
Salzwedel
| 
