KOULUTUS,  METSÄSUUNNITTELU  JA  NEUVONTA

Metsien monimuotoisuuteen liittyvä opetus on viime vuosikymmeninä lisääntynyt ammatillisessa ja korkeimmassa metsäopetuksessa. Metsälaki, ympäristö- ja laatujärjestelmät sekä metsäsertifiointi edellyttävät, että monimuotoisuus otetaan huomioon metsätalouden toimenpiteissä. Metsäorganisaatiot ja metsäalan yritykset ovat järjestäneet sen mukaista koulutusta henkilöstölleen ja näin lisänneet luontotietämystä organisaatioissaan. Metsäalan yhteisenä hankkeena on kehitetty erityinen luonnonhoitotutkinto, jonka vuosina 1997-2001 suoritti 2 847 henkilöä. Tutkinnon suunnittelua ja järjestämistä on tuettu valtion varoin. Sen ovat suorittaneet käytännön toimijat, metsäammattilaiset ja metsänomistajat. Luonnonhoitotutkinnosta saadut kokemukset on tarpeen ottaa huomioon kehitettäessä opetusministeriön alaista metsäalan perus- ja jatkokoulutusta, unohtamatta kuitenkaan metsänomistajien koulutusta.

Yksityismetsien metsäsuunnittelussa monimuotoisuutta koskeva tieto on lisääntynyt ja luonnonvaratietokantojen taso on parantunut uusien paikkatietojen ja säännöllisten päivitysten ansiosta. Metsäkeskukset keräävät suunnitelmien perustiedot ns. aluesuunnittelulla. Aluesuunnittelutiedot ovat metsänomistajien käytettävissä tilakohtaisia metsäsuunnitelmia tehtäessä. Metsänomistaja päättää millaisen metsäsuunnitelman hän haluaa ja kenellä hän sen teettää. Tilakohtaiset metsäsuunnitelmat kattavat runsaat 50 prosenttia yksityismetsien pinta-alasta. Kansallinen metsäohjelma 2010:n tavoitteena on 75 prosentin peittävyys. Maakunnallisissa erityiskohteissa voi osana luonnonhoitohanketta saada tavallista enemmän luontotietoja sisältävän suunnitelman ilman lisäkustannuksia.

Metsähallituksen alue-ekologiset suunnitelmat valmistuivat vuonna 2000. Niiden perusteella 129 000 hehtaaria (30 000 ha Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla) valtion metsiä siirrettiin puuntuotannon ulkopuolelle ja 205 000 hehtaaria (37 000 ha Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla) rajoitettuun metsätalouskäyttöön. Alue-ekologista suunnittelua arvioinut kansainvälisen arviointiryhmä piti alue-ekologisen suunnittelun tuloksia merkittävinä.

Metsää omistavat metsäyhtiöt ovat myös lisänneet monimuotoisuuden huomioon ottamista metsäsuunnittelussa ja jättäneet noin 100 000 hehtaaria metsää omaehtoiseen suojeluun tai rajoitettuun käyttöön.

Metsänomistajien neuvonta on metsäkeskusten ja metsänhoitoyhdistysten lakisääteinen tehtävä. Monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvät asiat ovat korostuneet metsä-neuvonnassa viime vuosina, mutta esimerkiksi metsälain 6 §:n antamia mahdollisuuksia ei ole vielä täysin sovellettu. Sen mukaan hakkuu voidaan tehdä kohteen erityisluonteen edellyttämällä tavalla, jos kohteella on metsän monimuotoisuuden säilyttämisen, maiseman tai metsän monikäytön kannalta erityistä merkitystä.

Linnusto on ollut yhtenä metsäneuvonnan ja -koulutuksen erityiskohteena viime vuosina. Muun muassa metson ja petolintujen huomioon ottamisesta metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä on laadittu oppaita ja annettu koulutusta metsäammattilaisille. Tänä vuonna julkaistiin laajana yhteistyöhankkeena opas ”Metsänkäsittely ja linnusto”.

Toimintaohjelmassa edellytetään seuraavia toimenpiteitä:

• opetusministeriö ottaa luonnonhoitotutkinnosta saadut kokemukset huomioon metsäalan perus- ja jatkokoulutusta kehitettäessä;
• maa- ja metsätalousministeriö sopii Metsähallituksen kanssa alue-ekologisen suunnittelun kehittämisestä  mm. kansainvälisen arviointiryhmän suositusten pohjalta;
• metsäsuunnittelujärjestelmää kehitetään siten, että metsänomistajilla on mahdollisuus metsäkeskusten keräämän alueellisen tiedon perusteella teettää omiin lähtökohtiinsa perustuva tilakohtainen metsäsuunnitelma
• maa- ja metsätalousministeriö teettää arvioinnin metsäluonnon monimuotoisuuden neuvonnan tuloksellisuudesta ja kehittämistarpeista vuonna 2005.

Lisätietoja:

Ylitarkastaja Niina Riissanen, MMM, p.(09) 160 52368