Veikko Huhta:
PUUTTEELLISESTI TUNNETTUJEN MAAPERÄELÄINTEN ESIINTYMINEN JA LEVINNEISYYS

Muut työryhmän jäsenet: Anne Siira-Pietikäinen, Ritva Penttinen, Mika Räty ja Matti Uusitalo

Tutkimuksen kohteina ovat maa- perän ”mikroniveljalkaiset” (punkit ja hyppyhäntäiset) sekä änkyri- madot. Näiden ryhmien tutkimus Suomessa on ollut muutaman harvan tutkijan varassa. Tähänastiset tiedot lajeista, niiden esiintymi-sestä ja levinneisyydestä ovat vaillinaisia ja maantieteellisesti pahoin aukkoisia. Tutkijat ovat keränneet näytteitä kotiseudullaan tai lomamatkoillaan, tai aineistoa on kertynyt tietyistä kohteista ekologisen tutkimuksen yhteydessä, kun taas muilta alueilta tai muunlaisista ympäristöistä tietoja ei ole. Tietyt punkkiryhmät ovat olleet lähes tutkimatta. Systemaattista keräystä on yleensäkin tehty vain harvoista selkärangattomista; hyvät tiedot esim. monista hyönteisistä perustuvat siihen, että kerääjiä on ollut paljon. Tutkimushanke kuuluu Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmaan (PUTTE).

Menetelmät

Hankkeessa on nimetty 15 erilaista elinympäristöä ja 9 keräilyaluetta kattavasti maan eri osista. Joka alueelta on otettu näytteet kaikista ympäristöistä, ja niistä on eroteltu eläimet labotatoriossa ns. ”high-gradient” menetelmällä. Aineisto on lajiteltu ja kierrätetty ryhmän tutkijoilla, joista kukin on ottanut omana tutkimuskohteenaan olevat eläimet määritystä varten. Änkyrimadot ja punkkien alaryhmä ”kotelopunkit” on tähän mennessä määritetty kaikki, muiden osalta työ jatkuu vuoteen 2007.

Valtavasti uutta tietoa

Hyppyhäntäisistä ja sammalpunkeista (kuoripunkeista), jotka ennestään ovat paremmin tunnettuja, on löytynyt useita Suomelle uusia lajeja, nähtävästi myös pari tieteelle uutta. Heikommin tunnetuista petopunkeista (Mesostigmata) ja Prostigmata-ryhmän punkeista suuri osa on maalle uusia, näistä on alustavasti tunnistettu toistakymmentä tieteelle uutta lajia. Lajiluettelon ohella saadaan tietoa lajien levinneisyydestä sekä millaisiin elinympäristöihin kunkin lajin esiintyminen painottuu. Muunkinlaista ekologista tietämystä kertyy. Esimerkiksi kedoilla on monimuotoisin petopunkkilajisto, ja kulttuurivaikutteisissa ympäristöissä esiintyy yleensä eniten änkyrimatolajeja. Tietoa ei kuitenkaan vielä ole riittävästi, jotta näiden eläinryhmien uhanalaisuutta Suomessa voitaisiin arvioida luotettavasti.

Lisätietoja:

Veikko Huhta, Jyväskylän yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto, p. 014-252964, v.huhta@pp.inet.fi