Minna-Maarit Kytöviita, Oulun yliopisto:
SUOMEN POIMUHYTYKÖIDEN (TREMELLA) LEVINNEISYYS, RUNSAUS, EKOLOGIA JA ISÄNTÄSPESIFISYYS

Työryhmän muut jäsenet: Emilia Pippola ja Heikki Kotiranta

Hyytelösieniin keskittyvää tutkimusta ei Suomessa ole tehty juuri lainkaan. Hankkeessa on tähän mennessä löytynyt viisi Suomelle uutta poimuhytykkälajia. Useiden lajien levinneisyydestä on saatu aiempaa kattavampi kuva ja tulokset auttavat poimuhytyköiden uhanalaisuuden arvioinnissa. Tutkimus on osoittanut että poimuhytyköiden ja muiden hyytelösienten tuntemus on toistaiseksi hyvin puutteellista myös maailmanlaajuisesti.

Tutkimushanke kuuluu ympäristöministeriön rahoittamaan Puutteellisesti tunnettujen metsälajien tutkimusohjelmaan (2003-2007), josta käytetään lyhennettä PUTTE.

Poimuhytykät kuuluvat jakokantaisiin sieniin (Heterobasidiomycetes), joita kutsutaan myös hyytelösieniksi. Useimpien lajien itiöemät ovat kosteana hyytelömäisiä. Kuivissa oloissa hyytelösienten itiöemät kuivuvat koviksi ja ohuiksi kalvoiksi, mutta kostuessaan ne turpoavat jälleen alkuperäiseen muotoonsa. Yleensä hyytelösienet ovat sienten, sammalten tai kukkakasvien loisia tai puiden lahottajia. Etenkin poimuhytyköillä loisinta on tavallista. Ne loisivat lähinnä muilla sienilajeilla. Ilmeisesti loisinta on rajoittunut yhteen tai muutamaan lähisukuiseen isäntälajiin.

Hyytelösieniin keskittyvää tutkimusta ei Suomessa ole tehty juuri lainkaan. Loissienten ekologisista vaatimuksista tiedetään maailmanlaajuisestikin hyvin vähän. Tutkimus muun muassa ympäristötekijöiden vaikutuksesta loisintaan on rajoittunut lähinnä ihmisen kannalta merkittäviin taudinaiheuttajiin sekä viljelykasvien loissieniin.

Tutkimushanke keskittyy hyytelösienisukuun poimuhytykät (Tremella). Toistaiseksi Suomesta on ilmoitettu yhdeksän lajia, mutta viimeisimmässä Suomen eliölajien uhanalaisuuden arvioinnissa vain neljän lajin tiedot riittivät uhanalaisuuden arviointiin. Monien poimuhytykkälajien levinneisyys ja runsaus ovat selvittämättä, ja koko lajisto lienee ilmoitettua yhdeksää suurempi. Pohjoismaissa on nykytiedon mukaan yhteensä 25 lajia. Hankkeen tarkoituksena onkin koota yhteen sekä täydentää maastokeräyksin ja havainnoin olemassa olevaa tietoa Suomen poimuhytykkälajistosta ja niiden levinneisyydestä, runsaudesta ja ekologiasta. Tutkimuksessa selvitetään myös yhden lajin, loishytykän (Tremella encephala), avulla loissienen ravintovaatimuksia sekä loissuhteen isäntäspesifisyyttä laboratorio-oloissa.

Hankkeessa on tähän mennessä löytynyt viisi Suomelle uutta poimuhytykkälajia. Useiden lajien levinneisyydestä on saatu aiempaa kattavampi kuva ja tulokset auttavat poimuhytyköiden uhanalaisuuden arvioinnissa. Tutkimus on osoittanut että poimuhytyköiden ja muiden hyytelösienten tuntemus on toistaiseksi hyvin puutteellista myös maailmanlaajuisesti. Tulokset toimivat hyvänä pohjana muihin hyytelösieniin sekä sienten välisiin loissuhteisiin keskittyville tutkimuksille.

Lisätietoja:

Emilia Pippola, Oulun yliopisto, biologian laitos, PL 3000, 90014 Oulun yliopisto, p. 050-5402551, epippola(at)paju.oulu.fi.