Nina Laurenne:
LOISPISTIÄISTEN SYSTEMATIIKKA JA DNA:HAN PERUSTUVA LAJINMÄÄRITYS

Loispistiäistutkimuksen  tärkeä sovellusalue on biologinen torjunta, sillä esim. sahapistiäisiin kuuluu taloudellisesti merkittäviä tuholaisia. Niitä loisivien hyönteisten tuntemus voi johtaa uusien torjuntaeliöiden löytymiseen. Loispistiäisten ekologisessa tutkimuksessa on ollut pullonkaulana hyönteisten määritys, mutta DNA-tunnistusta käyttäen lajien ekologiaa voidaan tutkia aivan uudella tavalla.

Nina Laurennen tutkimushankkeessa tutkitaan  loispistiäisten systematiikkaa ja DNA:han perustuvaa lajinmääritystä. Hanke kuuluu ympäristöministeriön rahoittamaan Puutteellisesti tunnettujen metsälajien tutkimusohjelmaan (2003-2007), josta käytetään lyhennettä PUTTE. Laurenne työskentelee Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa.

Loispistiäiset on yksi suurimpia hyönteisryhmiä, sillä lajeja arvioidaan olevan n. 800 000. Tämä valtaisa lajimäärä ja yksilöiden pieni koko vaikeuttavat lajien määritystä, ja tarvittavaa kirjallisuutta onkin niukasti tarjolla. Tässä hankkeessa keskitytään kahteen loispistiäisryhmään (Ctenopelmatinae ja Tryphoninae), jotka ovat pääasiassa sahapistiäisten loisia. Tutkittavat ryhmät ovat sopeutuneet samankaltaiseen elinympäristöön ja sen vuoksi ne muistuttavatkin rakenteellisesti toisiaan hyvin paljon.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kyseisten loispistiäisryhmien sukulaisuussuhteita, kartoittaa Suomen lajistoa sekä selkeyttää lajinmääritystä DNA-menetelmiä hyödyntäen.

DNA:han perustuva lajinmääritys

Perintöainekseen perustuvilla menetelmillä voidaan erottaa toisistaan ulkoisesti hyvinkin samankaltaisia lajeja eikä tunnistus ole riippuvainen hyönteisen kehitysasteesta, kuten ei myöskään tulkinnanvaraisista tuntomerkeistä tai alan harvoista asiantuntijoista.

Uusien menetelmien myötä on paljastunut suuri määrä nk. kryptisiä lajeja, eli lajeja, jotka näyttävät niin samanlaisilta, että niiden erottaminen toisistaan rakenteen perusteella on mahdotonta. Näiden lajien elintavoista tai yleisyydestä ei tiedetä mitään, ja toistaiseksi kryptisten lajien merkitystä eliöyhteisössä on mahdoton arvioida.

Lisätietoja:

Nina Laurenne, Luonnontieteellinen keskusmuseo, PL 17, 00014 Helsingin yliopisto, p. 09-191 44193, nina.laurenne(at)helsinki.fi.