SUOMALAISTEN KANSANRAVITSEMUS

Suomalaisten terveys on jatkuvasti parantunut ja ruokavalio monipuolistunut ja kehittynyt pääosin suositeltavaan suuntaan. Työn kuormittavuus ja arkiliikunnan määrä ovat kuitenkin vähentyneet ja ruoasta saadaan jatkuvasti vähentyvää kulutusta enemmän energiaa. Suomalaisten merkittävin ravitsemusongelma onkin lihavuus. Lihavuus yleistyy sekä miehillä että naisilla kaikissa ikäryhmissä. Suomalaiset lapset lihovat jopa aikuisia nopeammin. Lihavuuden yleistymisen myötä yhä useampi sairastuu kohonneeseen verenpaineeseen, tyypin 2 diabetekseen, sappikivitautiin sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin. Näillä sairauksilla on huomattavia kansanterveydellisiä ja –taloudellisia vaikutuksia.

Kuolleisuus on pienentynyt kaikissa ikäryhmissä. Kuolleisuuden pieneneminen aikuisiässä on suurelta osin sydän- ja verisuonitautien vähenemisen ansiota. Suomalaisten ruokavalio sisältää kuitenkin edelleen liian runsaasti kovaa rasvaa ja suolaa. Tämä lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, jotka ovat yhä suomalaisten yleisin kuolinsyy. Sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on edelleen kaksinkertainen Välimeren maihin verrattuna. Veren kolesterolipitoisuus on alentunut lähes viidenneksellä viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta viime aikoina veren kolesterolipitoisuuden aleneminen näyttää pysähtyneen. Suurella osalla väestöä seerumin kolesterolipitoisuus ylittää suositusrajan.

Muita merkittäviä ravitsemusongelmia ovat niukka D-vitamiinin saanti ja hammaskaries. Suomalaisten D-vitamiinin saanti ruoasta on lähes kaikissa ikäryhmissä suosituksia pienempää, minkä vuoksi vuoden 2003 alusta on aloitettu nestemäisten maitotuotteiden D-vitaminointi.

Hammaskariesongelma oli pahimmillaan 1960-luvulla, jonka jälkeen reikiintyminen väheni voimakkaasti 1990-luvun alkuun asti. Tämän jälkeen myönteistä kehitystä ei ole tapahtunut. Samaan aikaan makeisten ja virvoitusjuomien kulutus on lisääntynyt voimakkaasti ja suomalaisten ateriarytmi on muuttunut napostelua suosivaksi. Ateriarytmi olisi hyvä saada säännölliseksi ja suositusten mukaisesta fluori- ja ksylitolivalmisteiden käytöstä tulisi huolehtia.

Suomalaisten terveyden osalta tulevaisuudessa huolestuttaa ylipainon lisääntymisen lisäksi runsas alkoholinkäyttö. Alkoholijuomien kulutus on 1990-luvun alun laskuvaiheen jälkeen kääntynyt taas nousuun ja raittiiden osuus on vähentynyt. Alkoholinkulutus oli vuonna 2002 yli yhdeksän litraa henkeä kohden vuodessa ja määrän arvioidaan kasvavan edelleen. Runsas alkoholinkäyttö aiheuttaa maksasairauksien lisäksi mm. ylipainoa ja kohottaa verenpainetta.

Vaikka suomalaisten terveys on kohentunut, väestöryhmien väliset erot ovat säilyneet. Sukupuolten, asuinalueiden, sosioekonomisten ryhmien ja siviilisäätyryhmien välillä on edelleen huomattavia eroja. Miesten elinajan odote on yhä seitsemän vuotta lyhyempi kuin naisten. Osin tämä johtuu miesten runsaammasta alkoholinkäytöstä ja tupakoinnista. Kuolleisuus ja sairastavuus ovat Itä- ja Pohjois-Suomessa suurempia kuin maan lounaisosissa.

On perusteltua olettaa, että suomalaisten terveyden myönteinen kehityssuunta jatkuu. Tämä edellyttää kuitenkin terveyttä edistävien toimenpiteiden jatkamista ja tehostamista. Tavoitteena on kokonaisrasvan, tyydyttyneen rasvan ja suolan saannin vähentäminen, hiilihydraattien ja kuidun saannin lisääminen sekä energian kokonaissaannin vähentäminen. Huomiota on kiinnitettävä myös lisääntyvään sokerin ja alkoholin käyttöön. Lisäksi liikunnan määrää olisi hyvä saada lisättyä.